Browsing by Subject "ääriliikkeet"

Tutkimuksen lähtökohtana ovat rasistisen väkivallan yleistyminen ja muukalaisvihamielisyyden julkisen esittämisen rutinoituminen Venäjällä. Tutkimuksen huomio kiinnittyy siihen, mitä uutisten ja tilastojen takana on, mitä liikkeet itse puhuvat. Päätutkimuskysymys on, millä tavoin liikkeet oikeuttavat toimintaansa. Lisäksi aineiston avulla pyritään selvittämään, löytyykö teksteistä viitteitä voiman ja väkivallan käyttöön. Tätä kautta problematisoidaan kysymys äärioikeiston väkivaltaisuudesta. Tutkimuksen aihetta taustoitetaan käymällä läpi nuorisokulttuurin historiaa ja nuorten poliittisen aktiivisuuden vaiheita Neuvostoliitossa ja Venäjällä, venäläistä nationalismia sekä Venäjän radikalisoituvaa äärioikeistoa. Tutkimuksen aineisto koostuu yhden antifasistisen liikkeen ja antifasistisen keskustelufoorumin sekä yhden äärinationalistisen liikkeen teksteistä. Työn pääpaino on äärinationalismissa, ja antifasistinen liike on asetettu vastapariksi huomioiden julkisessa keskustelussa käyty keskustelu liikkeiden keskinäisestä vihollisuudesta. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla, mikä on mahdollistanut keskeisten aihepiirien esille nostamisen. Aineiston pohjalta muodostuneita teemoja on analysoitu Luc Boltanski ja Laurent Thévenot’n oikeuttamisteorian kuuden alkuperäisen oikeuttamisen maailman kautta pohtien oikeuttamisen tapoja, joita liikkeiden teksteissä esiintyy. Äärinationalistinen Soprotivlenie -liike ei rohkaise jäseniään väkivaltaan, vaan puhuu valmiudessa olemisesta ja puolustautumisesta. Toiminnan tärkeys korostuu läpi koko aineiston. Kaikkia näitä ajatuksia sitoo kurinalaisuuden sekä terveen ja voimakkaan kehon ihannoiminen. Voiman käyttöä oikeutetaan Soprotivlenien jäsenten keskuudessa nojautumalla historialliseen traditioon; teksteissä korostuvat esi-isien saavutukset ja perinteiden vaaliminen. Kansan tahto ja yhteinen hyvinvointi ovat tärkeimpiä toiminnan moottoreita. Näistä päämääristä johtuen myös kamppailu ja sotiminen ovat oikeutettuja. Väkivallasta liikkeen piirissä ei suoranaisesti puhuta, mutta annetaan ymmärtää, että itseä ja lähipiiriä on osattava puolustaa fyysisesti. Fyysisyyden ja maskuliinisuuden ihannointi dominoi aineistoa siinä määrin, että vitalismi on nostettavissa omana oikeuttamisen maailmanaan. Antifasistit puhuvat suorasta väkivallasta oikeuttaen sen käytön solidaarisuudella ja ilmaisunvapaudella. Väkivalta on ensisijaisesti puolustautumiskeino, keino suojella omaa yhteisöä uhalta, eli äärioikeistolta ja viranomaisilta. Liikkeitä yhdistävät oman yhteisönsä suojelu sekä venäläisen yhteiskunnan epäkohtien huomioiminen.