Browsing by Subject "2000-luku"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2011)Turvallisuus on käsite, joka tällä hetkellä näyttää liittyvän itsestään selvänä, mutta hahmoltaan epämääräisenä niin kansalaisten hyvinvointiin kuin kaikkeen muuhunkin yhteiskunnalliseen toimintaan. Turvallisuus yhdistetään myös erilaiseen huono-osaisuuteen, jota nykyään kutsutaan usein syrjäytymiseksi. Konkreettisena osoituksen turvallisuuden immanenssista syrjäytyminenkin nimetään sisäasiainministeriön julkaisemassa viimeisimmässä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa turvallisuuden uhaksi. Tutkimuksessani pyrin jäljittämään tähän johtanutta kehitystä ja tarkastelemaan sitä osana laajempaa yhteiskunnallisen toimintamallin muutosta. Yhteiskunnallinen toimintamalli kriisiytyi 1990-luvun vaihteessa. Työssäni tutkin suhtautumista huono-osaisuuteen kyseisen murroksen molemmin puolin. Tarkastelen kriittisesti erityisesti sitä, kuinka asennoituminen huono-osaisina tai syrjäytyneinä pidettyihin ihmisiin on muuttunut yleisen järjestyksen säilymisen ja kriminologian näkökulmasta. Vertailen ajankohtiin liittyvien dokumenttiaineistojen avulla huono-osaisuuden ja syrjäytymisen problematisointitapoja ja ratkaisumalleja suomalaisen hyvinvointivaltiollisen kehityksen voimakkaassa vaiheessa 1970-luvulla, erityisesti kymmenluvun alussa, ja toisaalta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Lähestymistapani on empiirinen ja teoreettinen. Olen lähtenyt siitä, että huono-osaisuus, köyhyys ja erityyppinen marginaalisuus ovat suhteellisen pysyviä ongelmoinnin kohteita jopa vuosisadasta toiseen. Kysymyksen hallinnalliset ratkaisut kertovat sen vuoksi ainakin yhtä paljon kulloisestakin yhteiskunnasta ja vallinneista ajattelutavoista kuin marginaalisuudesta itsestään. Teoreettisia välineitä tutkimuksen suorittamiselle antavat semiotiikka, diskurssianalyysi ja jälkifoucaultlainen hallinnan analytiikka. Rinnalla ja erikseen pohdin turvallisuuden sisältöä ja merkitystä tässä sommitelmassa. Vertailun perusteella ja hallinnan analytiikkaan kontekstoituina on pääteltävissä, että aikaisemman valtiokeskeisen sosiaalisen tukemisen ja puuttumisen sijaan huono-osaisuuden hallinnassa ja sen myötä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tavoittelussa on tapahtunut siirtymää yhteisöjen ja yhteisöllisyyteen vetoamisen käyttöön tässä pyrkimyksessä. Myös vastuullisen vapauden ja aktiivisen kansalaisuuden teroittaminen nähdään keinoiksi estää kielteinen kehitys. Oman vastuun korostumisen ohella jako mukanaoleviin ja ulkopuolelle joutuneisiin on kuitenkin jyrkentynyt. On merkkejä siitä, että ehdottoman turvallisuuden perfektionistinen tavoittelu on johtanut jopa neuroottisiin reagointitapoihin ja tämän ihmisluonteeseen kuuluvan piirteen soveltamiseen käyttäytymisen ohjailussa.
-
(2020)Tutkielman keskiössä on niin sanottu Irak-skandaali (myös Irak-gate), vuonna 2003 Anneli Jäätteenmäen eroon pääministerin paikalta johtanut tapahtumasarja, ennen kaikkea poliittisena skandaalina. Keskustan puheenjohtaja Jäätteenmäki sai haltuunsa salaista tietoa, hyödynsi sitä vaalikamppailussa, otti vaalivoiton ja nousi pääministeriksi, mutta joutui eroamaan skandaalin myötä. Tutkimuskysymyksiksi työssä on määritelty kysymykset ”Mitkä tekijät johtivat Anneli Jäätteenmäen eroon pääministerin paikalta?” sekä ”Minkä tekijöiden koetaan johtaneen Anneli Jäätteenmäen eroon pääministerin paikalta?”. Hypoteesiksi arvioidaan, että kaikkein keskeisimmin eroon johtivat Jäätteenmäen menettely salaisten asiakirjojen suhteen tammikuusta 2003 alkaen sekä aiheesta julkisuuteen annetut harhaanjohtavat medialausunnot. Kokemuksia koskevan tutkimuskysymyksen osalta hypoteeseiksi määritellään, että median koetaan olleen skandaalissa kärkäs, Jäätteenmäen koetaan tehneen viestintävirheitä, kevään 2003 vaalikamppailun kiivauden koetaan johtaneen seurauksiinsa sekä presidenttiinstituution tahriintumisen koetaan kontribuoineen Jäätteenmäen eroon. Irak-skandaalia on tutkittu etenkin uutisoinnin ja sukupuolen näkökulmista, mutta skandaalia poliittisena tapahtumaketjuna ei ole analysoitu akateemisessa tutkimuksessa erityisen syvällisesti. Työssä käsitellään Irak-skandaalia modernin poliittisen julkisuuden ilmiönä, osana niin sanottua notkeaa julkisuutta. Tapahtumaketjua verrataan John B. Thompsonin teoretisointiin skandaalien peruspiirteistä. Tutkielman ainutlaatuinen aineisto muodostuu seitsemästä skandaalia koskevasta tutkimushaastattelusta, jotka on annettu aikavälillä marraskuusta 2019 helmikuuhun 2020. Haastattelun ovat antaneet viisi poliitikkoa – Eero Lankia, Jouni Backman, Timo Laaninen, Risto Volanen ja Seppo Kääriäinen – sekä kaksi politiikan toimittajaa, Timo Haapala ja Unto Hämäläinen. Tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan puolistrukturoiduista teemahaastatteluista saadun muistitiedon avulla. Yksi tutkielman keskeisistä havainnoista on kokemus siitä, että vuodettujen asiakirjojen hyödyntäminen oli Jäätteenmäeltä Irak-skandaalissa keskeisempi transgressio kuin kritiikkiä kirvoittaneet medialausunnot. Tämän perusteella vaikuttaa hyvin mahdolliselta, että Jäätteenmäki olisi joutunut eroamaan pääministerin paikalta, vaikka olisikin esiintynyt poliittisessa julkisuudessa skandaalin aikana toisin. Skandaaliin lienee tavalla tai toisella Jäätteenmäen kesällä 2002 ääneen julistama tavoite keskustan hallituspaikasta. Mahdollisesti epäsuoraa vaikutusta on saattanut olla myös Jäätteenmäen ominaisuuksilla ja toimintatavoilla poliitikkona. Tutkielmassa esitetään lisäksi tutkimukselle uusi havainto siitä, että muistitiedon perusteella on uskottavaa, että Jäätteenmäellä on ollut tähän asti tiedettyä paremmat lähtökohdat Suomen ja Paavo Lipposen Irak-politiikan ja keskustelujen arviointiin vuodenvaihteessa 2002–2003. Skandaalin toimijuuksien osalta on havaittavissa, että tapahtumasarja rajautui poliittisista puolueista käytännössä SDP:n ja keskustan sisälle ja välille. Täysin yhtenäisiä kokemuksia siitä, millä tavoin ja missä aikataulussa kummassakin eduskuntaryhmässä lakattiin luottamasta Jäätteenmäkeen, ei ole. Tiedotusvälineiden roolia ei ole koettu skandaalin osalta poikkeuksellisen tai kohtuuttoman kärkkääksi, presidenttiinstituution ja sitä kohtaan tunnetun kunnioituksen painoarvo taas koetaan tapahtumaketjua ajatellen suureksi. Jäätteenmäki ei ole suurissa määrin turvautunut tavanomaisiin keinoihin puhdistaa mainettaan skandaalin jälkeen, mikä on mahdollisesti kiihdyttänyt skandaaliin liittyviä keskusteluja ja jopa salaliittoteorioita. Vuotaja Martti Mannisen motiivit ovat edelleen pitkälti hämärän peitossa. Skandaalista on jäänyt ainakin keskustalaispiireihin elämään ajatus, jonka mukaan presidentti Tarja Halonen olisi voinut olla myötävaikuttamassa vuototoimintaan; idealle on miellettävissä loogisia perusteita, mutta minkäänlaisia konkreettisia todisteita ei ole.
Now showing items 1-2 of 2