Browsing by Subject "Baltian maat"

Tämä pro gradu -tutkielma tutkii, kuinka eurooppalaistumisen, Itämeren alueellistumisen ja vierekkäisen internationalismin näkemykset pohjoismaisen mallin tulevaisuudesta sopivat selittämään Suomen, Ruotsin ja Tanskan sekä Baltian maiden yhteistyötä Euroopan unionin päätöksenteossa. Tutkielmassa tarkastellaan Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyötä eri politiikka-aloilla, ja teorioiden yhteistyötä selittäviä tekijöitä verrataan aikaisemmissa tutkimuksissa selitysvoimaisiksi havaittuihin ideologisiin ja institutionaalisiin muuttujiin. Eurooppalaistumisen teorian perusteella kansalliset intressit selittävät Pohjoismaiden yhteistyötä, ja yhteistyö näkyy eniten ympäristöpolitiikan, sosiaalisen hyvinvoinnin ja kehityspolitiikan sektoreilla. Itämeren alueellistumisen mukaan yhteistyö johtuu ruohonjuuritason integraatiosta, selittyy yhteisillä arvoilla ja keskittyy unionin politiikassa Itämeren alueen vakauden ja vaurauden lisäämiseen. Vierekkäisen internationalismin teorian mukaan Baltian maiden normatiivinen oppiminen on johtanut yhteisiin arvoihin, jotka näkyvät erityisesti ulkopolitiikan alalla. Tutkimusasetelman kautta tarkastellaan, voisivatko maailmanpolitiikan koulukunnat tarjota Euroopan integraation ja päätöksenteon tutkimukseen näkökulmaa, joka auttaisi Euroopan yhtenäisyyttä uhkaavien jakolinjojen selittämisessä sekä pirstoutuneen ja dikotomisen tutkimuskentän kehityksessä. Kahden tarkan tutkimuskysymyksen pohjalta muotoillaan kolme kaksiosaista hypoteesia, joita testataan korrelaatiokertoimien, moniulotteisen skaalauksen ja regressioanalyysin keinoin. Aineistoina toimivat kaksi EU:n päätöksenteon eri tasoja ja aineistonkeruutapaa edustavaa aineistoa: Mattilan keräämä aineisto ministerineuvoston erimielistä äänestyksistä sekä Naurinin ja Lindahlin keräämä haastatteluaineisto ministerineuvoston työryhmien valmistelutason yhteistyöstä. Tutkielmassa keskitytään vain EU:n ministerineuvoston ja sen valmistelevien työryhmien päätöksentekoon 1.5.2004–31.12.2006, ja tarkastelun ulkopuolelle jäävät Pohjoismaista Norja ja Islanti, EU:n instituutioista komissio, parlamentti ja EU:n tuomioistuin sekä politiikka-aloista I pilarin ulkopuoliset asiat. Tämän tutkielman tulosten mukaan Pohjoismaat, Viro ja Latvia muodostavat unionin kauppapolitiikassa ja ulkopolitiikassa muista jäsenmaista erottuvan ryhmän. Valtaosa äänestyksistä koskee kauppapolitiikkaa ja polkumyyntitullien asettamista. Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyössä Euroopan unionin päätöksenteossa on havaittavissa säännönmukaisuuksia, joita Itämeren alueellistuminen ja vierekkäinen internationalismi sopivat selittämään. Teorioiden yhteistyötä määrittävät sosiaaliset muuttujat selittävät yhtä kolmasosaa yhteistyön vaihtelusta, kun aikaisemmissa tutkimuksissa selitysvoimaisiksi havaitut ideologiset ja institutionaaliset muuttujat eivät selitä yhteistyösuhteita. Vaikka eurooppalaistuminen ei kykene selittämään sektorikohtaisia säännönmukaisuuksia, kykenee teoriasta johdettu muuttuja selittämään pientä osaa Pohjoismaiden ja muiden jäsenmaiden välisestä yhteistyöstä. Itämeren alueellistumisen ja vierekkäisen internationalismin hypoteeseja ja teorioita vastaan taistelee se, ettei Liettua tee yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa. Rohkaisevista tuloksista huolimatta tutkielma ei pysty vastaamaan kysymykseen siitä, johtuuko Pohjoismaiden, Viron ja Latvian kauppapoliittinen yhteistyö EU:n päätöksenteossa Itämeren alueellistumisen teorian mukaisesta alueellisesta ruohonjuuritason integraatiosta tai maiden yhteistyö EU:n ulkopolitiikassa vierekkäisen internationalismin mukaisesta normatiivisesta oppimisesta. Tutkielma onnistuu kuitenkin tavoitteessaan osoittaa, että perinteisen integraatioteorian ulkopuolelta lainatut maailmanpolitiikan skenaariot tarjoavat toimivan vaihtoehtoisen selitysmallin maiden yhteistyölle Euroopan unionin päätöksenteossa. Lisäksi tutkielma osoittaa, että sosiaalisten muuttujien vaikutus verrattuna ideologisiin ja institutionaalisiin muuttujiin pystytään todistamaan kvantitatiivisilla menetelmillä, minkä toivotaan herättävän vuoropuhelua rationaalisia intressejä korostavan tutkimusperinteen ja konstruktivistisempaa otetta suosivan tutkimusperinteen välillä.