Browsing by Subject "Bourdieu, Pierre"

Kansainvälisessä kulttuurisosiologiassa on viime aikoina tutkittu aiempaa aktiivisemmin kulttuuripääoman periytymistä maun ja kulttuurisen osallistumisen osalta. Suomessa tällaista tutkimusta ei toistaiseksi ole laajassa mitassa tehty, ja tämä tutkielma osaltaan täyttää tuota aukkoa. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat ensiksi se, millainen yhteys vanhempien kulttuuripääomalla on lasten kulttuuripääomaan, ja toiseksi se, kuinka vahvana yhteys säilyy, kun muita lapsen kulttuuripääomaan yhteydessä olevia tekijöitä vakioidaan. Tutkimusasetelma rakentuu toisaalta Pierre Bourdieun kehittelemän distinktioteorian ja toisaalta sosiaalisen liikkuvuuden tutkimustradition varaan. Tutkimusaineistona käytetään Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007 -postikyselyaineistoa (N=1388), jota analysoidaan kvantitatiivisin perustekniikoin sekä multinomiaalisen logistisen regressioanalyysin avulla. Kulttuuripääoman muodoista tarkastellaan institutionalisoitunutta kulttuuripääomaa sekä kehollistunutta kulttuuripääomaa. Institutionaalinen kulttuuripääoma operationalisoidaan koulutukseksi, ja kehollistunut kulttuuripääoma vanhempien osalta korkeakulttuuriseksi kiinnostukseksi ja lapsen osalta kulttuuriseksi harrastuneisuudeksi. Tutkielman ensimmäinen päätulos on, että vanhempien kulttuuripääomalla on vahva yhteys lasten kulttuuripääomaan. Toisen päätuloksen mukaan yhteys säilyy vahvana senkin jälkeen, kun lapsen sukupuoli, ikä, ammattiluokka, nettotulot ja asuinalue vakioidaan. Lapsen koulutusta ennustavat vahvimmin vanhempien koulutus sekä lapsen ikä ja sukupuoli, mutta vanhempien korkeakulttuurisella kiinnostuksella ei ole merkitystä lapsen koulutuksen ennustajana. Lapsen kulttuurista harrastuneisuutta puolestaan ennustavat vahvimmin lapsen sukupuoli, vanhempien korkeakulttuurinen kiinnostus, vanhempien koulutus ja lapsen koulutus. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että ensinnäkin kulttuuripääoma periytyy Suomessa 2000-luvulla paitsi institutionaalisessa muodossa, myös kehollistuneessa muodossa. Toiseksi lapsen kulttuuripääomaa selittävät enemmän vanhempien kulttuuripääoma ja lapsen sukupuoli kuin muut lapsen sosiaalista asemaa kuvaavat tekijät. Tutkielman tuloksia ja niiden merkitystä arvioidaan lopuksi suhteessa viimeaikaiseen suomalaiseen ja kansainväliseen kulttuuripääoman periytymistä koskevaan tutkimuskirjallisuuteen.