Browsing by Subject "Cajander, A. K."

Tässä työssä tutkitaan sitä millä tavoin ensimmäinen punamultahallitus (1937–1939) toimi puolustusvalmiuden kehittämiseksi sekä näihin toimenpiteisiin liittynyttä päätöksentekoa. Työn tavoitteena on laajentaa sitä kuvaa, mikä talvisotaa edeltäneen hallituksen toiminnasta on olemassa puolustusvalmiuden kehittämisen osalta. Alkuperäisaineistona työssä on käytetty valtioneuvoston pöytäkirjoja tutkimusajanjaksolta sekä A.K. Cajanderin, Väinö Tannerin sekä Juho Niukkasen yksityisarkistoja. Aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta on mainittava erityisesti Kari Selénin marsalkka Mannerheimia ja puolustusneuvostoa käsittelevä teos sekä Juhani Myllyn maalaisliiton ja Hannu Soikkasen sosiaalidemokraattien tuon ajan historiaa käsittelevät teokset. Tutkimusmenetelmä perustuu aineiston analysointiin asetettujen tutkimuskysymysten avulla. Päätöksenteon analyysissä on hyödynnetty Jyrki Reunasen esittämiä ajatuksia päätöksenteosta. Työn tuloksina voidaan mainita, että punamultahallitus oli linjannut hallitusohjelmassa kolme maanpuolustukseen liittyvää tavoitetta ja hallitus myös toi tehokkaasti toteuttaakseen nämä tavoitteet. Puolustusvalmiuden eteen tehtiin myös paljon valmistelevaa lainsäädäntötyötä, jossa osaltaan seurattiin kansainvälistä esimerkkiä. Tuon työn tuloksia hyödynnettiin monin eri tavoin syksyllä 1939 toisen maailmansodan sytyttyä. Myös armeijan varustehankintojen rahoitus saatettiin varmalle pohjalle. Johtopäätöksinä työssä nousee esiin se, että punamultahallitus kehitti laaja-alaisesti puolustusvalmiutta, kun otetaan huomioon sotilaallisen varustautumisen ulkopuolelle jäävä toiminta. Syksyn 1939 muuttuneessa tilanteessa hallitus toimi erityisesti aluksi tarmokkaasti ja tilanteeseen reagoitiin monin eri tavoin. Vaikka erityisesti sotilaallisen valmiuden nostamisessa sotilasjohto vaikuttaa olleen aloitteellinen, oli myös hallituksessa valmiutta toimia nopeasti. Päätöksenteossa hallitus hyödynsi valmisteluvaiheessa niin asiantuntijoita kuin myös parlamentaarista valmistelua. Hallituksen sisällä ei vaikuta nousseen puolustusvalmiuteen liittyvissä kysymyksissä suurempia ristiriitoja mutta toisaalta päätökset pyrittiin saamaan mahdollisimman hyvin kaikkia osapuolia miellyttäviksi.