Browsing by Subject "Canterburyn arkkipiispa"

Tutkielmassa selvitetään, millaista retoriikkaa Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams käyttää puhuessaan islamista aikakautena, jolloin sekä turvallistaminen että terrorismin vastainen sota toimivat jatkuvina taustavoimina islam-puheita pidettäessä. Yhdysvaltain 43. presidentti George W. Bush käytti ensimmäisen kerran termiä terrorismin vastainen sota syksyllä 2001 pian syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskujen jälkeen. Huomio kiinnittyi muslimeihin, terrorismia alettiin avoimesti kitkeä, ja liikehdintä ylsi Eurooppaan saakka. Tätä voidaan kutsua myös turvallistamiseksi – toiminnaksi, jonka tarkoitus on lisätä turvallisuutta ja joka poikkeuksellisesti oikeuttaa tämän saavuttamiseksi kovempien, normaalioloissa jopa laittomien menetelmien käytön. Rowan Williams on Canterburyn arkkipiispana sekä uskonnollinen että valtiollinen henkilö, joka puhuu brittiläisen henkilön kokemusmaailman kautta. Puheet ovat löydettävissä arkkipiispan verkkosivuilta. Puheet on pidetty erilaisilla arenoilla, pääasiassa kuitenkin eri uskontojen väliseen yhteistyöhön keskittyvissä tilaisuuksissa ja tapaamisissa. Puheiden analyysin lisäksi tutkielmaan kuuluu metodinen paikannus, arkkipiispan roolin selvennys sekä isobritannialaisen ja erityisesti englantilaisen yhteiskunnan avaaminen islam Euroopassa -ilmiön näkökulmasta. Yhteiskunnallista taustoitusta toteutetaan islam-näkökulman lisäksi myös avaamalla terrorismin vastaisen sodan ilmiötä ja turvallistamista. Lukujen tarkoitus on asettaa puheet selkeään kontekstiin. Kuka puhuja on, ja mitä merkitsee, kun henkilö hänen roolissaan puhuu? Kuka tuolloin kuuntelee? Keitä kaikkia hän edustaa? Millaisessa maailmassa hän puhuu? Millaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä hänen ympärillään tuona hetkenä on? Miten ne voivat vaikuttaa hänen sanoihinsa ja linjauksiinsa? Lähestyn yhdeksää vuosina 2005-2008 pidettyä puhetta käsittelemällä teemoja, joita puheista nousee. Nämä teemat toistuvat eri puheiden välillä riippumatta puheenpitopaikasta ja -ajasta. Teemoja ovat uskonnollisen etiikkakoodiston tarpeen tunnistaminen, puutteellisten ajatusmallien ja valistuksen perinteen vaikutusten esiin nostaminen, solidaarisuuden ja uskontojen välisen yhteistyön ideaalista muistuttaminen sekä sivistyneisyyden ja uskonnollisuuden yhteyden esille tuominen. Näiden teemojen lisäksi paneudutaan Williamsin puheissa ilmeneviin suoriin mainintoihin terrorismista ja islamofobiasta sekä käsitellään puheissa ilmenevää islamin ja kristinuskon välistä dynamiikkaa. Canterburyn arkkipiispan puheaineiston mukaan länsimaat ja valistuksen perinne muodostavat suurimman ongelman nykyajan pluralistisissa yhteiskunnissa. Uskonnollisia yhteisöjä pidetään eksoottisina, erilaisina ja poikkeavina, kun Williamsin mukaan ne päinvastoin laajentavat ja sivistävät ihmisen maailmankuvaa. Maallinen kulttuuri on seurausta valistuksen perinteen orjallisesta seuraamisesta, ja uskonnollisuuden asettaminen järjen ja logiikan vastakohdaksi on ohjannut ihmiset väärään suuntaan. Tämän vuoksi hartaat muslimit saavat Williamsin laajan hyväksynnän ja hänen mukaansa kaikenlainen rasismi, islamofobia ja muu syrjintä on tiiviissä yhteydessä läntisiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, joita hän pitää epäintellektuaalisuuden heikentäminä. Uskonnollisuus, myös islam, lisää intellektuaalisuutta ja sosiaalista koheesiota. Williams on selkeästi muslimien puolella. Hänen asenteensa on jopa pahoitteleva, sillä puheiden perusteella käy ilmi, että Williams ei aseta syyksi puutteellisesta yhteistyöstä mitään tai ketään muita kuin läntisen maailman. Univeralismi ja luontainen dialogi ja kanssakäyminen uskontokuntien välillä on hänen selkein tavoitteensa, mutta puheissaan hän osoittaaa, että niiden toteutuminen on ainoastaan läntisen kulttuuripiirin asennemuutoksesta kiinni.