Browsing by Subject "Carl Schmitt"

Tarkastelen tutkielmassani Carl Schmittin ja Hans Morgenthaun kansainvälispoliittista ajattelua ja heidän välistä akateemista suhdetta. Esitän tutkielmassa kaksi väitettä. Ensinnäkin argumentoin, että Carl Schmitt tulisi ymmärtää maailmanpolitiikan tutkimuksen kannalta ultrarealistina. Carl Schmittin merkitys 1900-luvun poliittiselle ajattelulle on jo pitkään tunnistettu poliittisen teorian tutkimuksen piirissä. 2000-luvulta alkaen hänen teoksiaan on ryhdytty käyttämään myös maailmanpolitiikan tutkimuksen parissa. Hänen universalismin kritiikkiään ja poliittisuuden sekä suvereenisuuden käsitteitään on hyödynnetty pääosin postmodernien maailmanpolitiikan tutkimuksen teorioiden valossa. Tämä on perustunut puhtaan tekstuaaliselle lukemiselle hänen töistään. Hyödyntämällä Quentin Skinnerin hermeneuttista metodologiaa tulkita poliittisia tekstejä kysyn, mitkä olivat Schmittin intentiot kirjoittaa hänen teoksensa, ja millaisia käsitteellisiä uudelleen määrittelyjä ne sisältävät. Väitän, että Schmitt pyrki teoksissaan argumentoimaan ultrarealistisen kansainvälispoliittisen järjestyksen puolesta, jossa konfliktit ja suurvaltojen dominointi saivat hyveelliset määritelmät. Keskeisessä osassa Schmittin kansainvälispoliittista teoriaa oli poliittisen antagonismin näkeminen rajoittamattomana ja kaikkialla läsnä olevana sosiaalisena suhteena, mikä johti konfliktien ikuiseen mahdollisuuteen. Tämän analyysin pohjalta päädyn johtopäätökseen, jonka mukaan Carl Schmittin kansainvälispoliittisen ajattelun ymmärtäminen postmodernista maailmanpoliittisesta perspektiivistä on ongelmallinen. Sen sijaan meidän tulisi nähdä hänet maailmanpoliittisena ultrarealistina. Toiseksi argumentoin, että Hans Morgenthaun toisen maailmansodan jälkeen julkaisemat kansainvälisen politiikan merkittävät teokset tulisi ymmärtää osin vastauksena tälle Schmittin ultrarealismille. 2000- ja 2010-luvulla Hans Morgenthaun ajattelua on merkittävästi uudelleen tulkittu. Perinteinen näkemys hänestä valtaa ja valtioiden omaa etua korostavana realistina on muuttunut monitahoiseksi kuvaksi aiempaa ymmärrystämme paljon filosofisemmasta ajattelijasta. Yhtenä merkittävänä uudelleen tarkastelun kohteena 2000-luvun saatossa on ollut Carl Schmittin vaikutus Morgenthaun poliittiselle ajattelulle. Vallitsevan tulkinnan mukaan Schmittin ajattelu vaikutti nuoren Hans Morgenthaun ajatteluun 1920- ja 30-lukujen vaihteessa, mutta Schmittin vaikutuksen merkityksestä Morgenthaun toisen maailmansodan jälkeen julkaisemiin teoksiin esiintyy erilaisia tulkintoja. Tähän liittyen esitän, että Schmitt tulisi nähdä yhtenä, mutta ei suinkaan ainoana vaikutteena Morgenthaun toisen maailmansodan jälkeisiin teoksiin. Argumentoin, että Morgenthau hyväksyy pienin muutoksin Schmittin antagonistisen poliittisuuden käsitteen oman kansainvälispoliittisen ajattelunsa pohjaksi. Tästä huolimatta väitän, että Morgenthaun toisen maailmansodan jälkeisiä teoksia läpileikkaavana teemana on nimenomaan Schmittin ultrarealismin kritisointi. Osoitan, että Morgenthau painotti vastuuetiikkaan perustuneita moraalisia minimiperiaatteita ja vastuullista diplomatiaa keinoina vastustaa schmittiläisestä antagonismista seuraavaa väkivallan läsnäoloa sosiaalisissa suhteissa. Pitkällä aikavälillä Morgenthau kuitenkin näki maailmanvaltion parhaimpana keinona varmistaa kansainvälinen rauha. Tutkielmani johtopäätökset edistävät 2000-luvulla käytyä akateemista keskustelua koskien Schmittin integroimista osaksi maailmanpolitiikan tutkimusta ja Schmittin ja Morgenthaun ajattelun välistä suhdetta.