Browsing by Subject "Ecuador"

The objective of this pro gradu thesis is to examine how the Fair Tourism Project of the Association of Small-Scale Banana Producers of El Guabo (Asoguabo) has been constructed. This study examines the construction of the project from two different angles: First, how and why Asoguabo has diversified from banana production to tourism; and second, what kind of image has been constructed of the project through marketing, and how have the imageries used in fair trade marketing been adopted in the construction of fair tourism. The theoretical framework for the research consists of the ideas of nueva ruralidad, new rurality, which deal with changes in rural areas. Tourism has changed over the last few decades, and tourists are increasingly looking for real and authentic travel experiences. Simultaneously, tourism has been commodified by emphasising certain features of sustainable development, and especially in the developing world, tourism is often marketed under the brand of alternative, community-based, or ecotourism. As a new concept, fair tourism has joined this wide variety of different brands, and this thesis discusses the project of Asoguabo from the point of view of fair tourism. This thesis is a case study on the Fair Tourism Project of Asoguabo, and it is based on fieldwork of one month in Ecuador in January 2010, as well as on the author's previous experiences from Asoguabo. The data consists of 21 semi-structured qualitative interviews with sixteen informants, most of who were closely related to the Fair Tourism Project. Apart from the interviews, data were collected through participant observation and content analysis of the promotion materials of the project. This thesis shows how the Fair Tourism Project faces a number of challenges before it can achieve its objective of creating additional income for Asoguabo. The research shows how the project mainly benefitted those few members of the association, who work in the project as guides. These guides profit directly from the project by obtaining small additional income, by growing their social capital, and by getting an opportunity to learn through participating in different courses, for example. The results of the research also show how communication problems between the different actors in the project exacerbate the information flow and consequently activities of the Fair Tourism Project. These problems also increase the levels of uncertainty about the project among the farmers of Asoguabo. In addition, the thesis shows that, to some extent, similar imageries are being used in the marketing of the Fair Tourism Project as in the marketing of agricultural fair trade commodities. However there are surprisingly few producers portrayed in the promotion material and pictures of European tourists are often at the centre stage.

Tutkielma käsittelee ihmisen tekemiä tulkintoja luonnonympäristöstä Ecuadorille kuuluvilla Galapagossaarilla, Tyynellä valtamerellä. Tulkinta tarkoittaa erilaisia näkökulmia ja käytäntöjä, joiden kautta saarten materiaalinen luonto erotetaan inhimillisen tiedon ja toiminnan kohteeksi. Tutkimuksen lähtökohta on, että luonto on sosiaalisesti rakentuva käsite. Samasta materiaalisesta luonnosta voidaan tehdä erilaisia tulkintoja riippuen tulkitsijasta. Työn tavoitteena on tarkastella Galapagossaarten erilaisia luontoja ja pyrkiä näkemään niiden keskinäisen vuorovaikutuksen tuloksena syntyviä luonnon hybridejä. Tutkimusaineisto on kerätty antropologisen kenttätyöjakson aikana, lokakuusta joulukuulle 2010, Galapagossaarilla. Tutkimusaineisto käsittää kahdeksan nauhoitettua ja yhden sähköpostitse toteutetun haastattelun, kenttätyöpäiväkirjan, osallistuvaa havainnointia ja muuta kentällä kerättyä tutkimusmateriaalia sekä lukuisia epävirallisia keskusteluja informanttien kanssa. Lisäksi tutkimusta varten on luettu runsaasti tutkimuskirjallisuutta, mikä tukee teoreettisen viitekehyksen valikoitumista tutkimusaineiston tarkastelussa. Tutkimus keskittyy kolmen erilaisen luonnonympäristön tulkinnan tarkasteluun. Niitä edustavat tiede ja ympäristönsuojelu, paikalliset pienviljelijä-kalastajat sekä turismi, kukin omissa käytännöissään. Erilaisia tulkintoja tarkasteltaessa nousee esille, että tieteen ja ympäristönsuojelun edustama, luonnontieteelliseen tietoon perustuva globaali suojeludiskurssi nostetaan usein muiden tulkintojen yläpuolelle, hallitsevaan asemaan määrittää, miten inhimillisen ja ei-inhimillisen keskinäistä suhdetta tulisi rakentaa. Tiedon ja vallan diskurssiin liittyvät myös Ecuadorin valtiolliset intressit ja toisaalta paikallisen väestön käytännöllinen ymmärrys suhteessa luonnonympäristöön. Tutkimus tuo esille, miten nämä erilaiset tulkinnat vaikuttavat toisiinsa ja luovat uusia luontoja. Galapagossaaret ovat olleet avainasemassa modernin luonnontieteellisen maailmankuvan muodostumisessa Charles Darwinin nostettua ne merkitykselliseksi paikaksi evoluutioteorian elävänä laboratoriona. Saarten luonnontieteellistä arvokkuutta on suojeltu ihmisen aiheuttamia muutoksia vastaan jo vuosikymmenien ajan. Samalla saarille muuttavien uudisasukkaiden ja niiden luontoa ihailemaan saapuvien turistien määrä on ollut jatkuvasti kasvussa, toinen toisiaan ruokkien. Tänä päivänä Galapagossaaret elävät erilaisten luonnonympäristön tulkintojen solmukohdassa. Erilaisten tulkintojen ja niitä tukevien käytäntöjen yhteensovittaminen on osoittautunut haasteelliseksi tehtäväksi. Galapagos heijastelee universaalilla tasolla inhimillisen ja ei-inhimillisen keskinäisen tasapainon löytämisen haasteellisuutta.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Perun ja Ecuadorin välistä aluekiistaa on kutsuttu läntisen maailman pitkäkestoisimmaksi kansainväliseksi konfliktiksi. Kiista juontaa juurensa 1800-luvulle, ja aseellisia konflikteja maiden välillä oli vuosina 1941, 1981 ja 1995. Vuonna 1998 valtiot allekirjoittivat rauhansopimuksen, ja 1999 raja-alue määritettiin ja merkittiin. Konfliktia ja rauhanprosessia on tutkittu paljon, mutta rauhansopimuksen jälkeistä aikaa vähän. Ecuadorin ja Perun välisissä suhteissa alkoi uusi ajanjakso vuonna 2007, kun toimintansa aloitti Gabinete Binacional, jossa presidentit tapaavat vuosittain yhteistyön kehittämisen merkeissä. Tässä työssä tutkitaan, millaisia diskursseja turvallisuudesta ja identiteeteistä Ecuadorin ja Perun valtionjohdossa vuosina 2007–2017 käytetään. Työn teoreettinen viitekehys on konstruktivistisen Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen teoria. Teorian mukaan puheakteilla turvallistetaan asioita, ja eksistentiaalisen uhkakuvan luomisen kautta tapahtuu turvallistamisen prosessi, joka voi johtaa erityislaatuisiin vastatoimiin – jopa sotaan. Rauhanprosessi nähdään tässä teoriassa turvallistamisen purkamisena, jolloin ongelman turvallistaminen puretaan puheaktein. Tutkimuksen analyysi pohjautuu Lene Hansenin turvallistamisen purkamisen malleihin, jotka ovat stabilisaatio, korvaaminen, reartikulaatio ja hiljentäminen. Lisäksi analyysissa hyödynnetään Alexander Wendtin teoriaa kollektiivisten identiteettien syntymisestä sekä Bahar Rumelilin teoriaa ontologisesta ja fyysisestä turvallisuudesta. Analyysissa tutkitaan Ecuadorin ja Perun presidenttien virallisia puheita kansakunnalle ja vuosittaisten Gabinete Binacional -tapaamisten yhteydessä pidettyjä puheita ja solmittuja sopimuksia. Aineistoja tutkitaan hyödyntäen teoreettista viitekehystä, diskurssianalyysia ja puheaktiteoriaa. Analyysi osoittaa, että Perun ja Ecuadorin presidenttien diskursseissa vuosina 2007–2017 ei ole jäljellä valtionvälisten suhteiden turvallistamista. Muihin uhkiin liittyen turvallistamisen liikkeitä löytyy niin Perun ja Ecuadorin valtiojohdon puheissa kansalle kuin Gabinete Binacional -tapaamistenkin yhteydessä. Valtiotapaamisten yhteydessä presidentit määrittelevät myös yhteisiä turvallisuusuhkia, ja puheiden keskiössä on diskurssi valtioiden välisestä samankaltaisuudesta ja onnistuneesta yhteistyöstä. Ecuadorilaisessa kansallisessa turvallisuusdiskurssissa suurin uhka löytyy valtion ulkopuolelta, perulaisessa diskurssissa valtion sisältä. Kollektiivisten identiteettien kaikkia päämuuttujia löytyy Ecuadorin ja Perun presidenttien puheista valtiotapaamisten yhteydessä. Tutkimus osoittaa, että kiistassa turvallistettu amazonilaisuus on edelleen vuosina 2007–2017 tärkeä osa Ecuadorin valtiojohdon identiteettidiskurssia. Perun vaatimukset kiistassa perustuivat suvereniteettiin ja rajan määrittämiseen vuoden 1942 Rion sopimuksen mukaisesti. Vuoden 1998 sopimus noudatti monilta osin näitä vaatimuksia, joten ratkaisu ei haastanut perulaista identiteettiä merkittävästi. Jäljelle jäi entisen vihollisen muuntaminen ystäväksi, ja tutkimus osoittaa tämän reartikuloivan diskurssin olemassaolon. Turvallistamisen purkaminen on tapahtunut etenkin reartikulaationa molemmissa maissa ja Ecuadorissa joissain määrin myös korvaamisena. 20 vuotta rauhansopimuksen jälkeen konfliktin uusiutuminen vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä. Tulokset antavat osviittaa siitä, että valtionvälisissä suhteissa on tapahtunut muutos ainakin hobbeslaisesta lockelaiseen anarkian kulttuuriin ja vuosien 2007–2017 aikana ehkä jopa kantilaiseen anarkian kulttuuriin. Ecuadorin ja Perun rauhanneuvotteluiden onnistunut prosessi ja rauhansopimuksen eri osat kuten myös Gabinete Binacional -yhteistyön malli antavat arvokasta tietoa rauhan- ja konfliktintutkimuksen teorioiden soveltamiseen ja kehittämiseen.