Browsing by Subject "Eduskuntatutkimus"

Ensimmäisen kauden kansanedustajia on eduskunnassa joka vaalikaudella noin kolmannes. Tämä ryhmä on kuitenkin tutkimuskohteena aliedustettu. Millainen on ensimmäisen kauden kansanedustajan asema eduskunnassa ja millaisia edustajia nousee eduskuntaan? Tässä tutkimuksessa pyritään kuvaamaan Suomen Keskustan veteraanikansanedustajien kokemuksia ensimmäisen kauden kansanedustajan asemasta eduskunnassa kolmella eri vaalikaudella: 1966-1970, 1987-1991 ja 1991-1995. Vaikka kansanedustajan työ on hyvin julkista, tapahtuu suuri osa työstä suljettujen ovien takana valiokunnissa ja eri ryhmien kokouksissa. Suljettujen ovien takana tapahtuneesta saa parhaiten tiedon, kun keskusteluun osallistunut kertoo tapahtuneesta. Tämän tutkimuksen metodi onkin ymmärtävä muistitietotutkimus, jonka pääasiallisena lähteenä toimivat veteraanikansanedustajien muistitietoarkiston järjestämät haastattelut, joista on valikoitu edellä mainittujen vaalikausien ensimmäisen kauden Keskustan kansanedustajat. Haastatteluita kertyy yhteensä 19 kappaletta. Tutkimuksen tarkoitus on tarkastella kansanedustajien kokemuksia ja kuvauksia ensimmäisestä vaalikaudesta. Tätä tutkitaan kolmen teeman kautta, joita ovat kansanedustajan tausta, työ ja suhteet. Keskustan kansanedustajien taustat olivat haastatteluiden perusteella muuttuneet. Kaudella 1966-1970 edustajat olivat koulutukseltaan peruskoulun tai toisen asteen koulutuksen suorittaneita, kun kausilla 1987-1991 ja 1991-1995 edustajista yhdeksällä yhdestätoista oli yliopistotutkinto. Kauden 1966-1970 kansanedustajat olivat maanviljelysperheistä, kun myöhemmillä kausilla perhetaustat vaihtelivat suuresti. Vaalikampanjointi on muuttunut puhetilaisuuksista ja tupailloista huomattavasti monipuolisemmaksi ja vaihtelevammaksi, vaikka varsinkin puhetilaisuudet olivat yhä viimeisellä tarkastelujaksolla tärkeä kampanjointimetodi. Eduskunta alkoi 1980-luvulla järjestää perehdytystä kansanedustajan työhön, kun aiemmin kansanedustajan työhön oppiminen oli kansanedustajan omasta aktiivisuudesta kiinni. Aloitteiden merkityksestä edustajien mielipiteet vaihtelivat laidasta laitaan, mutta yleisimmin kerrottiin, kuinka niitä tehtiin uran alussa enemmän. Valiokunnissa työskentely oli edustajien keskeinen työ. Eduskunnassa oli uusille kansanedustajille suunnattuja valiokuntia, joihin tämän tutkimuksen kansanedustajat pääasiassa päätyivät ensimmäisellä kaudellaan. Kansanedustajien suhteiden käyttö oli tärkeä osa työn jatkuvuuden ja kansanedustajan uralla etenemisen kannalta. Eduskunnassa on senioriteettiperiaate, jonka mukaan vanhemmat kansanedustajat ovat etulyöntiasemassa merkittäviin valiokuntiin ja luottamustehtäviin. Lainsäädäntökokemus ja edustajan luotettavuus olivat tärkeämmät kuin työkokemus tai asiantuntevuus eduskunnan ulkopuolelta. Kansanedustajan työ oli yhteistyötä. Haastatteluiden perusteella yksi kansanedustaja voi vaikuttaa eduskunnassa, mutta ei yksin. Verkostoituminen ja yhteistyökyky olivat olleet tärkeitä elementtejä kansanedustajan työssä kaudesta riippumatta. Tämän tutkimuksen kansanedustajien haastatteluissa, kuten veteraanikansanedustajien haastatteluissa yleisesti, on kyse pääasiallisesti pitkäaikaisista kansanedustajista, jotka ovat päässeet vaikutusvaltaiseen asemaan eduskunnassa. Ensimmäisen kauden perusteella tämä ei kuitenkaan näkynyt vaan suuri osa edustajista päätyi uusien kansanedustajien valiokuntiin, eikä heillä ollut eduskuntaryhmän sisällä vielä merkittävää vaikutusvaltaa.