Browsing by Subject "Fridays For Future"

Tutkielma tarkastelee lasten ja nuorten kokemaa ympäristöahdistusta ja siihen liitettyjä merkityksiä ympäristöliikkeitä koskevassa suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Yksinkertaisimmillaan ympäristöahdistus voidaan määritellä negatiivisiksi tunteiksi ja muiksi psyykkisiksi seurauksiksi, joita ilmastonmuutoksen kaltaiset ympäristökriisit yksilölle aiheuttavat. Tässä tutkielmassa pyrin tarkastelemaan ympäristöahdistusta sekä jaettuna kokemuksena että yhteiskunnallisena käytäntönä ja ilmiönä. Kanavoituessaan toimintaan on ympäristöahdistuksella yhteiskunnallisia ja poliittisia seurauksia. Tutkielman aineisto on kerätty suomenkielisistä sähköisistä lähteistä ja koostuu keskenään erilaisista tekstityypeistä. Tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseen tekemällä tapaustutkimuksen kaltainen syvä poikkileikkaus keskustelusta, jota lasten ja nuorten ympäristöahdistuksesta ja sen yhteydestä ympäristöliikehdintään on käyty vuosien 2019–2023 aikana. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi ympäristötunteista ja -liikehdinnästä tehty tutkimus, ja aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että lasten ja nuorten ympäristöahdistuksen ja ympäristöliikehdinnän välillä esitetään olevan erilaisia yhteyksiä, ja ympäristöahdistuksen merkitykset rakentuvat pitkälti näiden yhteyksien kautta. Ympäristöahdistuksen kokemuksen validioivissa puheenvuorossa ympäristöahdistus esitetään usein toiminnan motivaattorina ja voimavarana. Lasten ja nuorten kyky muuttaa ympäristöahdistuksensa toiminnaksi nähdään myös toivoa ja tulevaisuudenuskoa valavana asiana. Ympäristöahdistuksen kokemusta kyseenalaistavissa puheenvuoroissa tunnekokemus nähdään merkkinä ulkopuolisille vaikutteille altistumisesta tai kyvyttömyydestä ymmärtää ympäristökriisin luonnetta. Niin ympäristöliikkeitä kuin esimerkiksi poliittisia puolueita kritisoidaan ympäristöahdistuksen lietsomisesta lapsiin ja nuoriin. Lasten ja nuorten kokema ympäristöahdistus esitetään julkisessa keskustelussa usein ennen kaikkea yhteiskunnallisena ilmiönä, ei niinkään yksilötason tunnekokemuksena.