Browsing by Subject "GATS-sopimus"

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen kansallisia palvelumarkkinoita vapauttavia sitoumuksia kansainvälisissä kauppasopimuksissa. WTO:n Dohan monenkeskisen neuvottelukierroksen pitkittyminen on osaltaan lisännyt kahdenkeskisten ja etuuskohteluun perustuvien sopimusten suosiota. Myös EU on vuoden 2006 strategisen linjauksen mukaisesti aloittanut neuvottelut uuden sukupolven etuuskohtelusopimuksista. Sopimukset kattavat yhä useammin uusia kaupan aloja, kuten palvelujen kaupan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Coxin (1986) neogramscilainen näkemys neoliberalistisen vapaakaupan hegemoniasta.Tutkimukselle asetetaan kolme kysymystä. Ensinnäkin, miten Suomen palvelukaupan sitoumukset eroavat GATS-sopimuksen, Dohan neuvottelukierroksen GATS-tarjouksen ja etuuskohtelusopimuksen välillä? Toiseksi, millä palvelusektoreilla Suomi on vapauttamassa kansallisia palvelumarkkinoitaan? Kolmanneksi, ovatko Suomen etuuskohtelusopimuksen sitoumukset ristiriidassa WTO:n Dohan kierroksen loppuunsaattamiseksi sekä millä tavalla sitoumukset ilmentävät vallitsevaa vapaakaupan ideologiaa. Monenkeskistä palvelukauppaa säännellään vuonna 1995 solmitulla GATS-sopimuksella. Palvelujen erityispiirteistä johtuen palvelukaupalle on määritelty neljä eri toiinitusmuotoa: rajan ylittävä, kulutus ulkomailla, kaupallinen läsnäolo ja henkilöiden tilapäinen läsnäolo. Jokaisessa toimitusmuodossa sitoumukset kirjataan erikseen markkinoillepääsyn ja kansallisen kohtelun osalta. Palvelukaupan sidontalistat osoittavat millä sektoreilla ja kuinka kattavasti jäsenmaa sitoutuu vapauttamaan palvelumarkkinoitaan. Tutkimusaineisto koostuu voimassa olevasta GATS-sopimuksesta, Dohan kierroksen GATS-tarjouksesta ja CARIFORUM-valtioiden kanssa solmitusta etuuskohtelusopimuksesta. Suomen palvelukaupan sitoumuksia analysoidaan Marchettin ja Royn (2008) kvantitatiivisella pisteytysmenetelmällä kaikissa palvelukaupan toimitusmuodoissa. Menetelmän avulla saadaan kattava tulos kunkin sopimuksen kattavuudesta ja laadusta. Tulokset osoittavat GATS-sopimuksen kattavan 61 %, GATS-tarjouksen 68 % ja CARIFORUM-sopimuksen 87 % kaikista palvelusektoreista. Etuuskohtelusopimus sisältää merkittävän määrän uusia kauppaa vapauttavia palvelusektoreita. Sitoumusten syvyyden eli laadun tarkastelu vahvistaa kuvaa entisestään. GATS-sopimuksen laaduksi saadaan 47, GATS-tarjouksen 56 ja CARIFORUM-sopimuksen 72. Analyysin perusteella nähdään etuuskohtelusopimuksen edustavan GATS+ -tyyppistä sopimusta, jossa Suomi vapauttaa palveluitaan huomattavasti laajemmin ja syvemmin, kuin WTO:ssa. Valittujen palvelusektorien analyysi kuitenkin osoittaa sitoumusten välillä olevan merkittäviä eroja. Palvelukauppaa eniten liberalisoivia sitoumuksia havaitaan mm. tietotekniikka-, televiestintä-, rakennus- ja turistipalveluissa. Audiovisuaalisissa-, koulutus- sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa Suomella ei ole lainkaan sitoumuksia tarkastelluissa sopimuksissa. Tulosten valossa huoli julkisiksi luokiteltavien palvelujen vapauttamisesta osoittautuu perusteettomaksi. Suomen palvelukaupan sitoumusten tarkastelu ei osoita ristiriitaa Dohan neuvottelukierroksen loppuun saattamiseksi. Täten tarkasteltujen sitoumusten voidaan tulkita edustavan sitä tasoa, johon Suomi on valmis sitoutumaan monenkeskisten GATS-neuvottelujen loppuunsaattamiseksi. Tulokset osoittavat, että etuuskohtelusopimus vahvistaa WTO:n neoliberalistista ideologiaa palvelukaupan syvemmästä vapauttamisesta Dohan monenkeskisten neuvottelujen pitkittymisestä huolimatta. Tutkielman lopussa esitetään kolme jatkotutkimuksen aihetta. Marchettin ja Royn (2008) menetelmällä ei ole mahdollista sitoumusten de novo vapauttamisen asteesta kansallisella tasolla. Kansallisen lainsäädännön tarkastelulla olisi mahdollista osoittaa, miten sitoumukset käytännössä toteutuvat Suomen palvelumarkkinoilla. Toinen jatkotutkimuksen aihe olisi henkilöiden tilapäisen läsnäolon toimitusmuodon erillinen tarkastelu. Tämä palvelisi erityisesti keskustelua Suomen tulevaisuuden väestörakenteen ja työvoimapolitiikan haasteista. Kolmas hedelmällinen jatkotutkimuksen aihe olisi palvelukauppasopimusten tarkastelu prosessina, toimijuuden ja vallankäytön näkökulmasta.