Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Hyvinvointi"

Sort by: Order: Results:

  • Rausku, Nea (2023)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä tavalla heikommassa asemassa olevien äitien hyvinvointi on vahvistunut, kun äidit ovat osallistuneet päiväryhmätoimintaan ja yhteisölliseen ruuanvalmistukseen. Päiväryhmä on tarkoitettu vauvaperheiden äideille, jotka tarvitsevat tukea oman jaksamisen tai mielenterveyden haasteiden, puutteellisen tukiverkoston tai muutoin haasteellisen elämäntilanteen vuoksi. Aihe on tärkeä, sillä riittävällä sosiaalisella verkostolla ja tuella on suuri merkitys vanhemmuuteen ja vanhempien hyvinvointiin. Vaikuttamalla heikommassa asemassa olevien äitien hyvinvointiin, tuetaan hyvää vanhemmuutta sekä äitien keinoja selviytyä haastavista elämäntilanteista. Yhteiskunta tukee heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä, jotta terveys- ja hyvinvointierot kaventuisivat ja kaikilla olisi mahdollisuus kokea sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää paremmin tekijöitä, jotka vaikuttavat vauvaperheiden äitien hyvinvointiin ja osallisuuteen. Maisterintutkielma on tehty osana Yhteisillä ruokailuilla elämänvoimaa vauvaperheille-hanketta, jossa on ollut mukana Ensi- ja turvakotien liitto, Venner-ruokakasvatusyritys sekä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla. Aineistona tutkimuksessa on käytetty päiväryhmään ja yhteisölliseen ruuanvalmistukseen osallistuneiden äitien fokusryhmähaastatteluja, joita on analysoitu laadullisesti hyödyntäen teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Haastatteluja oli neljä ja haastateltuja äitejä oli 15. Tutkimuksen keskeisenä yläkäsitteenä on hyvinvointi, jota on tarkasteltu kokonaisvaltaisesti äitien pystyvyyden, toimijuuden sekä Erik Allardtin (1976) hyvinvointimallin näkökulmista. Teoreettisena viitekehyksenä on ollut Allardtin hyvinvointimalli, josta on hyödynnetty yhteisyyssuhteiden ja itsensä toteuttamisen osa-alueita analyysiä tehdessä. Tutkimuksen tulosten mukaan yhteisöllinen ruuanvalmistus ja ruokailu on tukenut päiväryhmään osallistuneiden äitien hyvinvointia täyttäen äitien yhteisyyssuhteisiin sekä itsensä toteuttamiseen liittyviä tarpeita. Päiväryhmään ja yhteisölliseen ruuanvalmistukseen osallistuminen on tukenut myös äitien pystyvyyden sekä toimijuuden kokemuksia vanhempina. Heikommassa asemassa olevien äitien hyvinvoinnin ja pystyvyyden sekä toimijuuden tukeminen vaikuttaa äitien osallisuuteen ja on näin myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta merkittävää. On tärkeää tukea erityisasemassa olevien äitien hyvinvointia, sillä sen avulla voidaan tukea myös lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia.
  • Rantalahti, Kati (2019)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvointia tuetussa asumisessa. Tarkempana tutkimustehtävänä on selvittää tekijöitä, jotka edistävät ja heikentävät kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvointia. Hyvinvointi ymmärretään tukiasukkaan oman subjektiivisen kokemuksen kautta. Aineisto koostuu yhdeksän kehitysvammaisen nuoren aikuisen haastattelusta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2018 teemahaastatteluiden avulla. Analyysimenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tukiasukkaana asuvien kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvoinnin kokemusta kuvataan seitsemän eri tekijän kautta. Tekijät saivat erilaisia painotuksia eri elämäntilanteissa ja niiden suhteet vaihtelivat elämäntavoitteiden ja -odotusten mukaisesti. Tutkimuksen mukaan tukiasukkaiden hyvinvointi koostui tyytyväisyydestä omaan kotiin ja työhön. 1) Oma koti nähtiin itsemääräämisoikeuden mahdollistajana ja oman toimijuuden vahvistajana. 2) Työ koettiin mahdollisuutena toteuttaa itseään, arkirytmin luojana sekä sosiaalisten suhteiden edistäjänä. 3) Vanhemmilta ja ohjaajilta saatu asumisen tuki toimi itsenäisen sekä turvallisen asumisen mahdollistajana. Haastateltavien arjessa oli tilanteita, joissa he olivat riippuvaisia vanhemmistaan, ohjaajistaan ja tukihenkilöistään. 4) Kaveri-, ystävyys- ja seurustelusuhteilla oli yhteys hyvinvoinnin ja erityisesti onnellisuuden kokemuksiin. Parisuhteeseen yhdistettiin vahvasti onnellisuuden tunteet. 5) Harrastukset ja vapaa-aika antoivat mahdollisuuden yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen. Kokemus itsensä toteuttamisesta ja virkistymisen tunne saavutettiin myös harrastusten ja vapaa-ajan vieton kautta. 6) Hyvä terveys ja kokemus tasapainoisesta arjen rytmistä olivat yhteydessä hyvinvoinnin kokemukseen. Hyvät voimavarat ja fyysinen toimintakyky muodostivat kokemuksen terveydestä. 7) Tukiasukkaiden taloudellinen tilanne oli myös yhteydessä hyvinvoinnin kokemukseen. Riittävä toimeentulo tarkoitti tyytyväisyyttä käytettävissä oleviin tuloihin. Hyvinvointia heikentäviä tekijöitä olivat yksinäisyys, elämänkumppanin puuttuminen ja vaikeus löytää mielekkäitä harrastusmahdollisuuksia. Ilman elämänkumppania olevat miespuoliset tukiasukkaat kokivat arjessaan toistuvasti yksinäisyyttä. Työelämän ja talouden tuomat haasteet sekä terveyden ja voimavarojen heikkeneminen vähensivät myös tyytyväisyyttä hyvinvointiin. Vaikeus löytää harrastuksissa ja työelämässä omaa paikkaansa heijastui tyytymättömyytenä ja turhautumisena. Lähiympäristön ja työelämän vaatimukset aiheuttivat kokemuksen, etteivät omat voimavarat riitä. Taloudellinen tilanne oli yhteydessä harrastusten lopettamispäätöksiin ja opiskelun aloitussuunnitelmiin.
  • Valtonen, Riku (2021)
    Hyvinvointierojen kaventaminen on ollut kärkitavoitteita Suomen politiikassa jo vuosikymmenien ajan. Edelleen hyvinvointierot ovat sitkeästi säilyneet ja heikompi hyvinvointi kasaantuu heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa oleviin väestöryhmiin. Työttömyyden on todettu olevan merkittävä tekijä yksilön köyhyysriskin kasvamisen ja heikon hyvinvoinnin kannalta. Tässä tutkielmassa pyrittiin laadullisen haastattelututkimuksen avulla selvittämään työttömien nuorten käsityksiä toimeentulosta, hyvinvoinnistä sekä näiden välisestä yhteydestä. Tutkielman aineisto koostui kolmesta 20-29-vuotiaiden työttömien nuorten ryhmähaastattelusta. Haastattelut kerättiin loka-marraskuussa 2016 osana ECOSOS-tutkimushanketta, jossa tutkittiin ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä työn ja toimeentulon muotoja erityisesti nuorten näkökulmasta. Tässä tutkielmassa hyvinvoinnin teoreettisena taustana on käytetty Pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa tunnettua ja käytettyä Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksien teoriaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittivat, ettät työttömät nuoret kokivat vaikeuksia täyttää kohtuulliseen elintasoon vaadittavia perustarpeita. Niukka taloudellinen tilanne aiheutti jatkuvan taloudellisen suunnittelun ja tulojen epävarmuuden vuoksi myös psyykkistä kuormitusta ja stressiä. Niukka toimeentulo myös rajasi elämistä ja se vaikutti sekä elintasoon, sosiaalisiin suhteisiin että itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin. Hyvinvointi ja sen komponentit rakentuivat nuorten puheessa elintasosta ja perustarpeiden tyydyttämisestä, sosiaalisista suhteista sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista, jotka mukailivat Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksia (elintaso, yhteisyyssuhteet ja itsensä toteuttamisen muodot). Toimeentulon ja hyvinvoinnin yhteyttä tarkastellessa nuorten puheesta nousi toimeentulon merkitys perustarpeiden täyttämisessä. Lisäksi rahan riittäminen myös muuhun, kuten vapaa-ajan aktiviteetteihin, harrastamiseen ja muihin itsensä toteuttamisen muotoihin koettiin olevan keskeinen asia riittäväksi koetussa toimeentulossa. Tutkielma osoitti, että työttömät nuoret kokivat toimeentulovaikeuksia ja riittävä toimeentulo oli nuorten puheissa sidoksissa hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Tulokset vahvistivat aiempaa tutkimusta työttömien merkittävästä köyhyysriskistä ja toimeentulovaikeuksien yleisyydestä. Työttömyyden aiheuttama taloudellinen niukkuus luo ylimääräisiä stressitekijöitä ja psyykkistä kuormitusta, jotka pitkään kestäessään nostavat terveyden heikkenemisen riskiä ja näin ollen vaikeuttavat työttömän uudelleen työllistymistä. Työttömien nuorten hyvinvoinnin tarkastelu laadullisin keinoin antaa mahdollisuuksia muun muassa työllistymistoimenpiteiden kehittämiselle sekä työttömän yksilölliselle kohtaamiselle, jota vaaditaan työllistymisen esteiden muodostuessa yksilöllisesti.