Browsing by Subject "Israel"

Jewish immigration to Israel is a phenomenon that raises discussion and there are multiple ways of approaching the study on the subject. Yet, there are sides to the story that are often left unheard, one of them being that of the Jewish immigrants themselves. This Master's thesis examines the ways in which Jewish immigrants make sense of their immigration to Israel, by analysing stories of ten immigrants that have moved to Israel from different countries, during the recent decades. The study draws upon narrative research and social constructionism and is located to the field of social scientific qualitative research on immigration that uses storied data and gives value to the meaning-making and the subjective constructions in the context of immigration. The research attempts to reply to the main research question of ‘how the immigrants make sense of their immigration to Israel in their narratives' by focusing on the meanings constructed for the immigration in the stories and on the ways in which the immigrants structure their immigration experience. Close reading, including an actant analysis (Greimas 1980/1966), was conducted for each of the stories individually, followed up by the construction of meaning-categories based on the principal ways of making sense of the immigration in the stories. The principal ways of making sense of the immigration were constructing it as an enabler, as an ideological fulfilment, as homecoming or as an unfortunate turn of events. The immigrants drew upon various different narrative resources in constructing their stories, such Zionist narratives, family history or the Bible. Indeed, the stories were very different from one another and were given also individual titles to provide an additional dimension to the interpretation and manifest their uniqueness. For some Jewish immigrants, return migration seems like the appropriate lens through which to analyse their immigration, while for others the concept of return seem altogether unbefitting: their stories weren't stories of return, but of new beginnings in their new home country or even of a temporary stopover in their journey. Indeed, I would view other lenses, such as those of transnationalism and cosmopolitanism, more suitable for analysing some of the stories. References: Greimas, A. J. & Courtés, J. (1982). Semiotics and language: An analytical dictionary. (L. Christ, D. Patte, J. Lee, E. McMahon II, G. Philips, M. Rengstorf, Trans.) Bloomington: Indiana University Press. (Original work published 1979.)

Rauhan- ja konfliktintutkimuksen alaan sijoittuvan tutkielman tavoitteena on vastata kysymykseen, miten tilaa hallitaan ja sen kautta palestiinalaissiviilien elämää kontrolloidaan Länsirannan Jordanjoen laaksossa. Siinä analysoidaan toistaiseksi vähän tukittua, noin kolmasosan Länsirannasta kattavaa Jordanjoen laakson aluetta sekä siellä elävien beduiinien liikkumista ja sen rajoittamista. Laaksosta on hetkellä yli 90 % palestiinalaisten ulottumattomissa erilaisten liikkumista ja tilaa kontrolloivien mekanismien vuoksi. Tutkimalla palestiinalaissiviilien liikkumisen rajoittamista erityisesti beduiinien kautta, joiden paimentolaisuuteen perustuva elämäntapa vaatii liikkumista laidunmaiden perässä vuodenaikojen mukaan, päästään käsiksi siihen monimutkaiseen prosessiin, jolla Israel hallitsee tilaa ja fragmentoi Länsirannan aluetta. Tutkielma on kuvaileva tapaustutkimus, jonka tutkimusmateriaalina ovat vuonna 2013 suoritetut teemahaastattelut beduiinien miehitys- ja tilaongelmista sekä YK-järjestöjen raportit sekä kartat alueelta. Liikkumisen rajoittaminen ja sen kontrollointi määritellään Johan Galtungin väkivaltaisen rakenteen käsitteen kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu Galtungin lisäksi territoriaalisuuden käsitteelle sekä David Torpeyn ajatukselle siitä, että valtioita voidaan pitää legitiimin väkivallan lisäksi myös liikkeen monopoleina. Tätä täydentävät Fréderick Grosin ja Hagar Kotefin tilaa ja sen hallintaa käsittelevät teoriat sekä Michel Foucault’n hallinnallisuuden analyysi. Teoreettisen viitekehyksen pohjalle on rakennettu kaksi hypoteesia. Ensimmäisen mukaan palestiinalaissiviilejä marginalisoidaan turvallisuuden nimissä ja tätä marginalisaatiota tuotetaan kontrolloimalla liikkumista. Tämä näyttää pitävän paikkansa beduiinien kohdalla. Erityisesti alueen jako A-, B- ja C-alueisiin, konkreettiset esteet teillä sekä maastossa ja maan hamuaminen siirtokunnin, armeijan aluein ja luonnonpuistoin kaventaa heidän elintilaansa huomattavasti. Beduiinit eivät kykene ylittämään tarkastuspisteitä tarvittavien lupien puuttuessa ja tämä kykenemättömyys liikkua pois Jordanjoen laaksosta sitoo heidät yhä tiukemmin kiinni tilaan, jossa fyysinen liikkuma-alue tiukkenee entisestään. Toisen hypoteesin mukaan liikkumista tutkimalla kautta pääsee tarkastelemaan territoriaalista prosessia, jonka seurauksena palestiinalaissiviileillä on käytössään ainoastaan alle 10 % Jordanjoen laakson pinta-alasta. Haastatteluiden, karttojen ja raporttien pohjalta tutkielmassa piirtyy kuvan siitä, että territoriaalinen prosessi, jossa Israel hamuaa yhä laajenevaa alaa Jordanjoen laaksosta näyttää olevan olemassa. Siihen, mihin tämä johtaa ja miksi se on olemassa on analyysin pohjalta vaikeampi vastata. Yksi mahdollinen kehityssuunta palestiinalaisalueiden fragmentoimisessa ja tilan pirstaloimisessa on mahdollisen kahden valtion ratkaisun vieminen yhä kauemmas tulevaisuuteen, joka tekee tutkimusaiheesta maailmanpoliittisesti merkittävän.