Browsing by Subject "Kuurojen liitto"

Tämä tutkielma selvittää kolmannen sektorin toimintaa julkisuudessa teoreettisen viitekehyksen sekä empiirisen tapaustutkimuksen kautta. Tutkimuksen päätehtävänä on tarkastella julkisuuden hallintaa ja dynamiikkaa kolmannen sektorin järjestön näkökulmasta. Esimerkkitapauksena tarkastellaan Kuurojen Liittoa. Työssä käsitellään myös julkisuuden käsitteen ja hallinnan ongelmallisuutta. Julkisuuden hallintaa on usein tutkittu pelkästään kaupallisten organisaatioiden näkökulmasta. Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa kolmas sektori on kuitenkin nopeasti noussut yhteiskunnalliseksi ilmiöksi, joten viestinnän ja julkisuuden tutkimukselle järjestöjen lähtökohdista on tilausta. Tutkimuksessa kysytään mitkä ovat kolmannen sektorin erityispiirteet julkisuutta tavoiteltaessa ja siinä toimiessa sekä mistä näkökulmista Kuurojen Liitto esiintyy julkisuudessa. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan käyttämällä teoreettista argumentointia. Kuurojen Liittoa tutkittaessa aineistonkeruumenetelmänä toimivat fokusryhmät ja aineistoa tarkasteltiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tarkentavat kysymykset pohtivat sitä, miten valittujen julkisuusteorioiden mallintamiset toimivat kun kyseessä on aatteellinen etujärjestö. Lisäksi pohditaan miten Kuurojen Liitto voidaan sijoittaa julkisuusmekanismin ja julkisuuden dynamiikan piiriin sekä millainen rooli julkisella viestinnällä on kuurojen aseman parantamisessa. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu kahdesta suomalaisesta julkisuuden hallinnan teoriasta. Päälähteinä toimivat Elisa Ikävalkon teoria julkisuusmekanismeista ja julkisuuden hallinnasta sekä Jyrki Iivosen & Leif Åbergin julkisuuksien dynamiikan teoria. Ikävalkon teoriasta sovelletaan sovite- ja julkisuustilojen sopivuutta kolmanteen sektoriin. Iivosen ja Åbergin mallista tarkastellaan erityisesti julkisuuden eri kenttiä ja julkisuuden dynamiikan kahdeksaa propositiota. Tutkimuksen teoriakehikon valinnalla on haluttu kartoittaa ja tuoda ajan tasalle suomalaista julkisuuden hallinnan tutkimusta. Tärkeimpinä lähteinä kolmannen sektorin toiminnan esittelyssä ovat Leif Åbergin, Voitto Helanderin, Jeremy Rifkinin, Lester M. Salamon ja Helmut K. Anheierin sekä Ronald N. Jacobs ja Daniel J. Glassin tutkimukset. Työn tärkeimmiksi tuloksiksi nousevat julkisuuden kenttien kokonaisvaltainen käyttötarve kolmannella sektorilla sekä sitouttavan viestinnän tarve. Erityisesti asiantuntija- ja kansalaisuusjulkisuuksien huomioiminen on ajankohtaista kun taas mediajulkisuutta on korostettu jopa liikaa. Lisäksi esiin tulivat kriisiviestinnän ja johdon sitoutumisen tärkeys. Tutkimus toteaa, että julkisuuden hallinnan sijaan tulisi puhua taidosta toimia julkisuudessa. Oikeanlainen julkisuusstrategia on aina tilannekohtaista.