Browsing by Subject "Myyrä"

Tutkimuksessa tarkastellaan ympäristöteemojen esiintymistä neuvostososialistisessa Myyrä (Krtek tai Krteček, 1957–2002) lastenanimaatiossa. Ympäristönsuojeluun liittyvä yhteiskuntatieteellinen tutkimus on globaalin ympäristökriisin myötä kysytympää kuin koskaan, mutta animaatioissa ympäristöteemojen tutkimus on jäänyt vähäiseksi ja tutkimukset ovat painottuneet anglosaksiseen maailmaan. Entisen Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan alueen perinteestä nousevaa animaatiota ei ole tutkittu ympäristöaiheiden osalta juuri lainkaan. Tutkimuksessa selvitetään, onko ympäristönsuojelun ilmiöitä mahdollista tunnistaa neuvostoaikana ilmestyneistä Myyrä-animaatioista ja jos voidaan, miten ihmisen ja luonnon suhdetta representoidaan teeman sisällä. Neuvostososialismin suhde ympäristönsuojeluun oli kompleksinen. Neuvostoretoriikkaan kuului luonnonsuojelun korostaminen, mutta samalla Neuvostoliitto ja itäblokki pyrki nopeaan modernisaatioon, mitä seurasi mittava raskaan teollisuuden kasvu ja tuotantolaitosten rakentaminen, joka asettui usein luonnonsuojelupyrkimysten edelle. Reaalisosialismin kontekstista nouseva Myyrä tarjoaakin kiinnostavan sosiokulttuurisen taustan ympäristötematiikan analyysille. Tutkimusmenetelmänä käytetään aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysiä, jonka pohjalta löydöksistä tehdään tarkempi semioottinen analyysi Greimasin aktanttimallia hyödyntäen. Sisällönanalyysin ja aktanttimallin perusteella saatuja tuloksia tulkitaan aineistolähtöisesti ja aikaisempaan neuvostoanimaatioon ja ympäristöanimaatioon suhteuttaen. Sisällönanalyysissä tunnistettiin viisi teemaa: prososiaalisuus, teknologia, ympäristö, uusiokäyttö ja muu. Ympäristöteema jakautui kahteen ympäristösuojeluun liittyvään ilmiöön: saastumiseen ja rakentamiseen. Saastumisen teema näkyy animaatiossa roskaamisen ja ilmansaasteiden kuvaamisena ja rakentamisen teema kaupungistumisen ja infrastruktuurihankkeiden kautta. Semioottisen analyysin keskeisiä havaintoja oli ihmisen ja luonnon antagonistisen suhteen tunnistaminen, jossa ympäristötuho liittyy ihmisen välinpitämättömyyteen ja luonnon pelkistymiseen resurssiksi, sekä toisaalta luonto/kulttuuri -parin ambivalenssin kuvaaminen, joka vaikutti linkittyvän neuvostoaikakauden teknologista edistystä korostavaan eetokseen. Tulokset osoittavat, että Myyrä haluaa suojella luontoa, mutta ympäristöideologia ei näyttäydy Myyrässä voimakkaan kriittisesti. Neuvostososialismissa luontoa haluttiin sekä suojella että hyväksikäyttää, ja myös Myyrässä suhtautuminen luontoon on kompleksista. Myyrä ei sanottavasti vastusta teknologista kehitystä, mutta suhtautuu luonnon eksploitaatioon kriittisesti.