Browsing by Subject "Narratiivisuus"

Tämä on laadullinen tapaustutkimus sosiaalisesta sirkuksesta. Tarkoituksena on havainnollistaa, miten sosiaalinen sirkus näyttäytyy viiden kertojan elämäntarinoissa sekä millaisia merkityksiä ja vaikutuksia se on tuonut elämään. Teoreettisena viitekehyksenä toimi fenomenologis-hermeneuttinen ihmiskuva. Metodologisesti tukeuduttiin konstruktivistiseen tiedon muodostumiseen. Sosiaalisen sirkustoiminnan osallistujilleen aikaansaamia merkityksiä ja vaikutuksia etsittiin narratiivisen lähestymistavan kautta. Aineistonkeruussa käytettiin episodista elämäntarinahaastattelua ja taidelähtöisiä menetelmiä yhdistäen avointa elämäntarinan kerrontaa ja teemahaastattelun keinoja. Aineistonkeruu toteutettiin viiden henkilön kanssa kaksivaiheisesti: elämäntarinatapaamisen jälkeen heidät tavattiin toisen kerran, jolloin he lukivat elämäntarinansa ja reflektoivat sen herättämiä ajatuksia ja tuntemuksia. Aineistoa analysoitiin Jerome Brunerin (1986) narratiivien ja narratiivisen raamien läpi. Toiminnan maiseman -vaiheessa tarkasteltiin elämäntarinoiden konkreettisia toimijoita, intentioita, situaatioita ja välineitä, joita kertojat käyttivät sosiaalisesta sirkuksesta puhuessaan. Tietoisuuden ja tajunnan maisemassa analysoitiin niitä asioita, jotka he kertoivat merkityksellisinä ja tekivät siten itselleen ymmärrettäväksi. Kolmannessa analyysivaiheessa tiivistettiin viisi ydintarinaa, joihin aikaisempien analyysien teemat asettautuivat paikoilleen luoden erilaisia johtolankoja esiintyneisiin merkityksiin ja vaikutuksiin. Tutkimuskysymykseen, miten sosiaalinen sirkus esiintyy osallistujien elämäntarinoissa, vastataan Toiminnan maiseman analyysissä. Elämäntarinoissa esiintyvät vastaanottavaiset, suvaitsevaiset ja moninaisuuden hyväksyvät ihmiset. He luovat sirkuksesta kiinnostavan ja turvallisen paikan, jossa kertojat kokevat kuuluvansa hyväksyttyinä joukkoon. Sosiaalinen sirkus tarjoaa kertojille mielekästä tekemistä, sosiaalisia taitoja ja struktuuria arkeen. Sirkus näyttäytyy turvallisena kasvun ja itsensä kehittämisen paikkana, jossa oppimista, itsensä hyväksymistä ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä toteutetaan yhteisöllisesti ryhmäytymisen ja monipuolisten sirkuslajien keinoin. Toisiin tutkimuskysymyksiin, eli millaisia merkityksiä sosiaalinen sirkus on saanut kertojien elämäntarinoissa ja miten he kuvaavat sen vaikutuksia elämäänsä, vastataan Tietoisuuden ja tajunnan maisemassa. Sen ytimenä on henkilökohtaisten kyvykkyyden ja pystyvyyden tunteiden kehittyminen. Yhteisöllisyys synnyttää luottamusta itseensä ja toisiin ihmisiin. Yhteisössä toteutuvissa suhteissa muodostuu vastavuoroisuutta, jonka kautta elämäntarinoissa kerrottaan hyväksynnän, merkityksellisyyden ja hyödyllisyyden kokemuksista. Sirkus tarjoaa tilaisuuksia antaa ja jakaa iloa, vastavuoroisuuden mielihyvää ja tukea eteenpäin. Johtopäätöksinä havaitaan, että tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimuksia: sosiaalinen sirkus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämään. Sirkusyhteisö luo tukikohdan, johon voi ankkuroitua ja etsiä suuntaa ajelehtivassa elämässä. Kiinnostavaa on se, että sirkus näyttäytyy yhteiskunnan normeista vapaana tilana. Sirkuksessa voi tehdä asiat toisin, omalla tavallaan ja silti kokea kuuluvansa yhteisöön. Sirkuksessa saa olla sivussa yhteiskunnan taloudellisesti latautuneista, usein ulkoapäin asetetuista tulostavoitteista ja suorituspaineista. Sosiaalinen sirkus on paikka, jossa voi tuntea itsensä merkitykselliseksi ilman ulkoisia paineta. Sosiaalinen sirkustoiminta näyttäytyy kokonaisvaltaisena elämäntapana, jonka kautta voi etsiä toisenlaisia tapoja tulkita ympäröivää maailmaa.