Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Rousseau"

Sort by: Order: Results:

  • ”Semmoinen sopimus” : Yhteiskuntasopimus käsitteen määritteleminen vuosien 1991 ja 2015 yhteiskuntasopimusneuvotteluista Helsingin sanomissa käydyn julkisen keskustelun kautta 
    Hormio, Otto (2022)
    Tämä tutkielma tarkastelee yhteiskuntasopimus-käsitettä julkisessa keskustelussa työmarkkinapoliittisessa kontekstissa Suomen yhteiskuntasopimusneuvotteluiden yhteydessä vuosina 1991 ja 2015. Tutkielman lähteinä käytetään Helsingin sanomien julkaisemia uutisia, mielipidekirjoituksia ja muita julkaisuja kyseisiltä ajankohdilta. Käsitehistoriaa, kehysanalyysiä ja tapaustutkimusta hyödyntäen kerätystä aineistosta on koottu yhteiskuntasopimusta kuvaavaa dataa, josta on pyritty muodostamaan yhteiskuntasopimuksen käsite työmarkkinapoliittisessa kontekstissa. Yhteiskuntasopimus on klassinen yhteiskuntafilosofinen käsite, jolla on pyritty selittämään valtion olemassaolon syytä. Nimeä yhteiskuntasopimus käytti ensimmäisenä geneveläisranskalainen valistusajan filosofi Jean-Jacques Rousseau. Hän pyrki filosofisen teorian kautta perustelemaan, miksi ihmiset ovat antaneet osan oikeuksistaan ja vapauksistaan hallitsijalle. Rousseaun teoriaa on verrattu tässä tutkielmassa muodostettuun työmarkkinapoliittisen yhteiskuntasopimuksen käsitteeseen ja pyritty selvittämään onko kyseessä sama vai kaksi erillistä käsitettä. Suomessa yhteiskuntasopimus on tullut esiin julkisessa keskustelussa työmarkkinapoliittisena käsitteenä. Vuosina 1991 ja 2015 Suomen Keskustan johtamat porvarihallitukset ovat käyneet työmarkkinajärjestöjen kanssa yhteiskuntasopimusneuvotteluita. Tämän käsitteen merkitystä ei kuitenkaan ole kunnolla avattu julkisesti, vaan poliitikot ovat jättäneet sen merkityksen avoimeksi. Se on lähinnä nähty uutena nimenä tulopoliittiselle kokonaisratkaisulle. Johtopäätöksenä yhteiskuntasopimuksen nähtiin tarkoittavan kolmikantaa, jossa hallitus pyrki viemään tulopolitiikkaa parlamentaarisempaan suuntaan. Yhteiskuntasopimuksessa tulopolitiikka toteutuu kokonaisratkaisuna, joka on vahvasti yhteydessä porvarihallitusten harjoittamalle politiikalle. Käsitteellä on myös Suomessa vahvat yhteydet keskustalaiseen politiikkaan. Nimen yhteiskuntasopimus kolmikanta sai 1970-luvun Britanniasta, jossa hallituksen ja ammattiliiton välillä tehtiin Social Contract -niminen sopimus. Johtopäätös on, että tällä yhteiskuntasopimuksella on monia yhteisiä piirteitä Rousseaun teorian kanssa, mutta kyseessä on kaksi erillistä käsitettä. Työmarkkinapoliittisessa yhteiskuntasopimuksessa on hyödynnetty klassista yhteiskuntasopimusteoriaa, josta myös käsitteen nimikin on lainattu.
  • Sosiaalisuuden hintana eriarvoisuus? : Yleistahdon käsite Rousseaun moraalipsykologian ja yhteiskuntafilosofian kohtauspaikkana 
    Ylönen, Joonas (2024)
    Tutkielmani toimii aatehistoriallisena esityksenä Jean-Jacques Rousseaun käsitteestä yleistahto. Lähteenäni käytän ensisijaisesti Rousseaun Emilé-, Eriarvoisuudesta-, Tunnustuksia- ja Yhteiskuntasopimuksesta-teoksia. Laajennan argumentaatiotani hyödyntämällä muiden Rousseau-tulkitsijoiden aikaisempia esityksiä. Lisäksi kontekstualisoin Rousseaun yhteiskuntasopimusajattelua vertaamalla sitä Thomas Hobbesin vastaavaan. Käsittelen tutkielmassani luonnontilaisen ihmisen olotilaa, sekä Rousseuan kuvailemaa ihmisen asteittaista yhteiskunnalliseen olotilaan siirtymisprosessia. Luonnontilainen ihminen on esisosiaalinen ja esijärjellinen, mutta määräytyy itsestään käsin, omaten kyvykkyyden tyydyttää rajatut tarpeensa samalla ammentaen nautintoa olemassaolontunteestaan. Ollen täten täysin vapaa. Yhteiskunnallinen ihminen on riippuvainen muista ihmisistä, niin rikkaana kuin köyhänä. Yhteiskunnallinen ihminen kärsii sielullisesta ristiriidasta, kun hän haluaisi toimia toisin kuin joutuu toimimaan, jolloin hän ei ole vapaa. Tulkitsen yleistahdon käsiteen toimivan Rousseaun moraalipsykologian ja yhteiskuntafilosofian kohtauspaikkana, jossa yleistahdon käsite toimii käytännöllisimpänä mahdollisena ajateltavissa olevana ajatuksena, jonka johdattamana yhteiskunnallinen ihminen voi saavuttaa sielullisen tasapainonsa uudelleen yhteiskunnallisessa tilassaan. Argumentoin Rousseuan pyrkivän korostamaan myös yhteiskunnallisessa tilassa olemassaolon tunteen merkitystä, minkä takia myös vapaus on niin tärkeää. Tulkinnalleni omaleimaisena piirteenä toimii kuitenkin eriarvoisuuden merkityksen korostus. Ihminen on luonnontilassa eriarvoinen, mutta eriarvoisuudella ei ole merkitystä. Sosiaalisuus tuo eriarvoisuuden esiin, mikä muuttuu yhteistoiminnan kannalta ongelmalliseksi. Vaikka laki onkin nostettu ihmisten yläpuolelle kohdellen kaikkia yhtäläisesti, ilmenee todellisuudessa tilanteita, joissa äärimmäisen eriarvoisuuden ruumiillistumana jopa orjuus voi Rousseaun mukaan olla hyväksyttävää, mikäli vain sielullinen harmonia kyetään valtaosalle ihmisistä palauttamaan. Näin ollen sosiaalisuuden, eriarvoisuuden ja vapauden keskinäinen jännite nivoutuvat tutkielmassani tiiviisti toisiinsa.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO