Browsing by Subject "Syyrian sota"

Turkin ulkopolitiikkaa on määrittänyt vuoden 2010 jälkeen erityisesti Syyrian sota. Ideologia ystävällismielisistä suhteista naapurimaihin on vaihtunut Turkin aktiiviseen osallisuuteen Lähi-idän konflikteissa, vaikuttaen myös maan EU-suhteeseen. Turkki on pyrkinyt lisäämään vaikutusvaltaansa alueellisesti ja globaalisti, hyödyntäen perinteisen vallankäytön rinnalla pehmeää vallankäyttöä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Turkin pehmeää vallankäyttöä ja sitä, miten sillä on vaikutettu ulkopuoliseen toimijaan. Tarkemmin ottaen tutkielmassa tarkastellaan Turkin strategista narratiivia liittyen Pohjois-Syyriaan vuosien 2016–2019 välillä ja sitä, miten kyseinen narratiivi on vastaanotettu Euroopan unionissa ja onko narratiivi heijastunut EU:n omiin kantoihin tai narratiiveihin. Tutkielman aineisto koostuu Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin puheista sekä Euroopan unionin keskeisistä Syyriaa käsittelevistä asiakirjoista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytettiin strategisten narratiivien hyväksymisviitekehystä, ja menetelmänä sovellettiin tulkinnallista sisällönanalyysiä. Aineiston pohjalta tunnistettiin Turkin strateginen narratiivi, EU:n kannat liittyen tilanteeseen Pohjois-Syyriassa sekä rakennettiin kokonaiskuva siitä, mistä Turkin strategisen narratiivin osista EU piti kiinni, mitä se vastusti ja millä perustein. Teoreettisen viitekehyksen avulla muodostettiin tutkielman keskeinen väite: jos Turkki on onnistunut luomaan strategisen narratiivin, jossa yhdistyy EU:n materiaaliset edut ja mahdollisuus säilyttää unionin ontologinen turvallisuus, on EU todennäköisemmin hyväksynyt Turkin strategisen narratiivin ja politiikka-aloitteet. Turkin strategisen narratiivin tunnistettiin koostuvan aihe-, identiteetti- ja järjestelmänarratiiveista. Analyysi osoitti, että kyseisellä ajanjaksolla EU hyväksyi osittain Turkin aihenarratiivin pakolaisista ja terrorismista. Lisäksi EU hyväksyi osittain Turkin identiteettinarratiivin maan ”eurooppalaisista” arvoista ja asemasta eurooppalaisena valtiona. Sen sijaan EU hylkäsi Turkin aihenarratiivin liittyen kurdien aiheuttamaan terrorismin uhkaan, ja Turkin identiteettinarratiivin sen humanitaarisista velvollisuuksista Syyriassa historiallisen sivilisaation seuraajana. Lisäksi EU hylkäsi Turkin järjestelmänarratiivin maan asemasta alueellisena suurvaltana, vakautta tuottavana valtana sekä narratiivin kaksinaismoralistisesta lännestä. Tulokset osoittavat, että vuosien 2016–2019 välillä Turkki ei ollut onnistunut luomaan Pohjois-Syyriaan liittyen johdonmukaista strategista narratiivia, jossa olisivat yhdistyneet EU:n materiaaliset edut ja ontologinen turvallisuus. Näin ollen EU omaksui osittain vain tietyt Turkin strategisen narratiivin osat, kun taas toiset se hylkäsi täysin. EU valitsi teoreettisen viitekehyksen mukaisen rajoitetun osallistumisen.