Browsing by Subject "Täällä Pohjantähden alla"

Tutkielmassa selvitetään sitä, mitä Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa kerrotaan sosiaalisen turvan rakentumisesta. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen lähihistorian tapahtumia, vallinneita yhteiskunnan luokkarakenteita, sosiaalisen turvan muotoja ja näiden vaikutuksia Pentinkulman kyläyhteisön ihmisten arkeen. Tutkielman aineistona on Väinö Linnan kirjoittama, vuosina 1959–1962 ilmestynyt romaanitrilogia Täällä Pohjantähden alla. Aineiston analysoinnissa on käytetty kategoris-sisällöllistä narratiivista analyysiä ja tutkimukset tulokset muodostavat kolme tarinaa sosiaalisen turvan rakentumisesta. Autonomian ajan Suomessa (vuodet 1809–1917) luokkarakenne perustui sääty-yhteiskuntaan ja eriarvoisuutta pidettiin Luojan tahtona. Aikuiselle työväestölle ei ollut sosiaalista turvajärjestelmää ja apua saivat vain kaikkein avuttomimmat, lapset ja vanhukset. Sosiaalinen turva perustui paikallisyhteisöjen tuottamaan hoivaan huutolais- ja ruotujärjestelmien keinoin. Viimesijaisena turvana olivat vaivaistalot. Asuminen muodosti keskeisen elintason kysymyksen. Uusi vuosisata toi mukanaan itsenäistymisen, demokratian ja kansalaissodan. Säätyihin perustunut valtarakenne murtui yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden sekä raharikkaiden yleistymisen myötä. Kansalaisaktivismi kehittyi ja järjestäytyminen mahdollisti sosiaalisen kysymyksen esiinnousun. Sosiaalinen turva oli kontrolloivaa ja kasvattavaa. Kansalaisia pyrittiin sivistämään ja valvomaan poikkeavuutta, sillä nuori valtio tarvitsi terveen ja vahvan kansan. Talvi- ja jatkosodan vuodet (1939–1944) tekivät sosiaalisista riskeistä yhteisiä, sota kosketti niin rikkaita kuin köyhiäkin perheitä. Rahasta eli tulonsiirroista oli kehittymässä keskeinen sosiaalisen turvan muoto teollistumisen myötä. Maaseudun omavaraistaloudet olivat jäämässä historiaan. Tutkielman sanoma on se, että hyvinvointia edistävä sosiaalinen turva ja tasa-arvoinen yhteiskunta voivat rakentua olosuhteissa, joissa eriarvoisuus ja siihen johtavat mekanismit tunnistetaan. Keskeistä on se, millä tavoin huono-osasuus selitetään. Sääty-yhteiskunnan luonnolliseen eriarvoisuuteen perustunut valta- ja luokkarakenne estivät näkemästä huono-osaisuuden rakenteellisia syitä. Tasa-arvo ja solidaarisuus näyttivät muodostuvan vasta kollektiivisen kärsimyksen seurauksena.