Browsing by Subject "Uusimaa"

Tässä tutkielmassa selvitetään kuntien välisen muuttoliikkeen valikoivuutta Uudenmaan kunnissa muuttajien ominaisuuksien perusteella. Muuttoliikettä tarkastellaan väestön ikä-, koulutus-, työllisyys- ja tulorakenteen mukaan. Muuttoliikkeen valikoivuutta voidaan pitää tärkeänä kuntien väestönrakenteeseen vaikuttavana tekijänä ja mekanismina joka kiihdyttää alueiden välistä eriytymistä. Tutkielmassa tarkastellaan 26 Uudenmaan kunnan kuntien välistä muuttoliikettä vuosina 2013 - 2015 Tilastokeskuksen Muuttaneiden taustatiedot -tietokannan aineistojen avulla. Tavoitteena on ollut tarkastella muuttoliikkeen positiivista valikoivuutta erityisesti aktiivi-ikäisten ikäisten (25 – 44 -vuotiaat), työllisten, korkeakoulutettujen ja hyvätuloisten muuttoliikkeen perusteella. Muuttoliikkeen valikoivuuden tarkastelussa on hyödynnetty tutkimusmetodia, jossa korkeakoulutettujen, työllisten ja hyvätuloisten osuudet lähtömuuttajissa vähennetään vastaavista osuuksista tulomuuttajissa ja lopuksi nämä erotukset lasketaan yhteen – mitä korkeampi erotusten yhteenlaskettu arvo on, sitä suotuisammin muuttoliike on valikoitunut kunnan kannalta. Tutkimustulosten perusteella muuttoliike on Uudellamaalla valikoivaa. Pääkaupunkiseudun kunnat, Kauniaista lukuun ottamatta, näyttäisi olevan Helsingin seudun kuntia heikommassa asemassa muuttoliikkeen valikoivuuden suhteen. Uudenmaan maakunnan alueen kunnista erityisesti Sipoo, Kauniainen, Porvoo, Nurmijärvi sekä Kirkkonummi hyötyvät eniten muuttoliikkeen valikoivuudesta. Sen sijaan Raasepori, Helsinki, Myrskylä, Kerava ja Lapinjärvi ovat heikoimmassa asemassa. Muuttoliikkeen valikoivuudessa on nähtävillä kaava, jonka perusteella pääkaupunkiseudun kunnat pärjäävät ympäröiviä kuntia heikoimmin. Etenkin pääkaupunkiseutua ympäröivät kunnat hyötyvät muuttoliikkeen positiivisesta valikoivuudesta. Muuttoliikkeen valikoivuus näyttäisi tarkastelujen perusteella hyödyttävän erityisesti kehyskuntia, joiden esikaupunkimainen elinympäristö houkuttelee aktiivi-ikäisiä muuttajia. Tällainen kaupunkialuetta hajauttava ja epätasapainoinen kehitys johtaa väestörakenteen eriytymiseen kuntien välillä, mikä osaltaan vaikuttaa esimerkiksi kuntien erilaistuvaan veropohjaan ja palveluiden kysyntään. Muuttovirtojen eriytyminen kuntien välillä nostaa esille tarpeen huomioida muuttajien asumistoiveet nykyistä paremmin ja tiivistää yhteistyötä aluetasolla ja kuntien välillä.