Browsing by Subject "adoptio"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2024)Adoptioon liittyy erityispiirteitä, joita ei aina tunnisteta tai ymmärretä. Adoptoitujen sekä adoptioperheiden kannalta on erityisen tärkeää, että heidän kanssaan toimivilla ammattilaisilla on tietoa ja ymmärrystä adoptiosta ja, että mahdollisuus ja pääsy tarvittaviin palveluihin turvataan. Tutkielma käsittelee adoptioperheiden tuen ja palveluiden tarvetta adoption jälkeen. Tavoitteena on koota yhteen olemassa olevaa tieteellistä tietoa aiheesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty systemaattista kirjallisuuskatsausta, joka tarkoittaa sekundaaritutkimusta tarkoin rajattuihin ja valikoituihin tutkimuksiin. Aineistonhaku on tehty kesäkuussa 2023 kuudesta eri tietokannasta. Tutkielman aineisto koostuu kolmestatoista englanninkielisestä kansainvälisestä tieteellisestä artikkelista, jotka käsittelevät adoptioon liittyviä tuen tarpeita. Aineistoksi valikoitui kvalitatiivisia, kvantitatiivisia sekä monimenetelmällisiä tutkimusjulkaisuja. Tutkimuksen aineiston järjestämisen apuna on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että adoptioperheiden tuen tarpeet ovat hyvin moninaiset ja jatkuvat vuosia adoption jälkeen. Adoptioperheet tarvitsevat virallisen tuen lisäksi epävirallista tukea, kuten vertaistukea ja -ryhmiä kokemustensa käsittelyyn ja jakamiseen. Adoption jälkeisten palveluiden tulee olla joustavia ja vastattava perheiden muuttuviin tuen tarpeisiin ja tilanteisiin. Tietoisuutta adoption erityispiirteistä ja adoption jälkeisistä tuen tarpeista sekä niiden arvioinnista on ulotettava myös muille perheiden kanssa toimiville ammattilaisille adoptiopalveluiden työntekijöiden lisäksi. Oikein kohdennetuilla ja tarkoituksenmukaisilla tukitoimilla pystytään ehkäisemään adoptioiden epäonnistumisia ja lisäämään adoptoitujen sekä adoptioperheiden hyvinvointia.
-
(2012)Tutkimus tarkastelee perheitä, joissa on sekä perheeseen kansainvälisen adoption kautta tulleita että biologisia lapsia. Kiinnostuksen kohteena on vanhemmuus sekä vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde. Vanhempien kokemuksia tarkastellaan psykologisen vanhemmuuden teoriaa ja kiintymyssuhdeteoriaa hyödyntäen. Perheitä, joissa on sekä kansainvälisesti adoptoituja että biologisia lapsia, ei ole adoptiotutkimuksessa juurikaan käsitelty. Tutkimuksen näkökulmasta ei ole suomalaista tutkimusta ja kansainvälisesti aihetta on tutkittu pääasiassa vain kvantitatiivisen menetelmin. Tutkimuksen teoreettinen taustoitus käsittelee adoptoitujen ja biologisten lasten perheitä koskevaa tutkimusta sekä adoptoitujen lasten kiintymyssuhteita ja adoptiovanhemmuutta koskevaa tutkimusta. Tutkimuksen laaja taustoitus tarjoaa suomalaiselle lukijalla perusteellisen katsauksen adoptiotoimintaan ja aikaisempiin tutkimuksiin. Sosiaalityön kannalta tutkimuksella on arvoa, sillä vaikka adoptiotoiminta on osa sosiaalipalveluja, se on silti monille sosiaalityöntekijöille tuntematonta ja vierasta. Tutkimuksen lähestymistapa on tarinallinen. Tutkimusaineistona ovat vanhempien, joiden perheissä on sekä kansainvälisesti adoptoituja että biologisia lapsia, kirjoittamat tarinat. Aineisto muodostuu yhteensä kymmenestä tarinasta, joiden kertojina on yhdeksän äitiä ja kaksi isää. Aineisto kerättiin vanhemmille osoitetulla kirjoituspyynnöllä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde on aina yksilöllinen ja kokemuksellinen. Kiinnittyminen sekä adoptoituun että biologiseen lapseen voi tapahtua heti, mutta todellinen kiintymyssuhde syntyy ja kehittyy ajan kanssa. Adoptoitujen ja biologisten lasten vanhemmuus on arjessa samanlaista. Arjen vanhemmuuteen kuuluu se, että arjessa adoption ja biologisuuden välille ei tehdä eroa ja adoptoituja ja biologisia lapsia kohdellaan samalla tavoin. Adoptoidun lapsen erityistarpeet ja tausta vaikuttavat vanhemmuuteen tehden siitä kuitenkin aina myös erityistä vanhemmuutta, jossa korostuu oman toiminnan tietoinen pohdinta vanhempana toimimisessa. Tutkimus tarjoaa uuden näkökulman psykologisen vanhemmuuden teoriaan, sillä tutkimustulosten mukaan vanhemman kiintymyksen kokemuksessa lastaan kohtaan, oli hän adoptoitu tai biologinen, merkityksellisin tekijä on lapsen omana kokeminen. Vanhemman näkökulmasta psykologinen vanhemmuus syntyy vanhemman kokiessa lapsen omakseen, mikä ei edellytä biologista vanhemmuutta. Tutkimus tuo esiin monia etuja, joita biologisten lasten perheillä adoptiossa on. Turvallisuuden tunteen näkökulmasta adoptoidun lapsen voi olla helpompi liittyä lapsiperheeseen ja biologiset lapset voivat tukea adoptoidun lapsen fyysistä ja psyykkistä kehitystä. Adoptoitujen ja biologisten lasten sisarussuhteet näyttäytyivät hyvinä. Biologisen lapsen vanhemmuus auttaa kiintymyssuhteen luomista adoptoituun lapseen ja luo pohjan adoptiovanhemmuudelle. Perheet, joissa on sekä adoptoituja että biologisia lapsia, voivat kohdata ennakkoluuloja ja rasismia. Osa ennakkoluuloista liittyy perherakenteeseen, kuten esimerkiksi adoptoidun lapsen aseman kyseenalaistamiseen perheen ja suvun jäsenenä. Osa ennakkoluuloista, kuten esimerkiksi tungetteleva huomio ja lasten nimittely, ovat puolestaan sellaisia, joita adoptioperheet ylipäätään kohtaavat. Tutkimustulosteni valossa adoptiota ei tulisi nähdä vain lapsettomien parien vaihtoehtona perheen perustamiseen ja laajentamiseen, vaan yhtä lailla myös mahdollisuutena kaikille niille vanhemmille, jotka haluavat antaa adoptoidulle lapselle perheen ja kodin.
-
(2015)Tutkimuksessa selvitetään, miten kansainvälinen adoptioperhe käsitetään perheenä ja kuinka kansainvälisesti adoptoidun lapsen erilainen tausta jäsentyy aikakauslehtien lehtikirjoituksissa. Tutkimuksen lähtökohtana on kaksi piirrettä, jotka erottavat kansainvälisen adoptioperheen niin sanotusta tavallisesta perheestä: adoptio perustuu ei-geneettiseen sukulaisuuteen ja kansainvälinen adoptiolapsi on usein selvästi erinäköinen kuin adoptiovanhempansa. Tutkimuksessa kysytään, miten yleisölle representoidaan perheen tekeminen, kun perhe syntyy normin vastaisesti kansainvälisen adoption kautta, millä edellytyksellä kansainvälisesti adoptoitu lapsi pääsee suomalaisen perheen jäseneksi, miten adoptiolapsen erilaisuutta käsitellään julkisuudessa ja haastaako kansainvälinen adoptioperhe niin sanotun perinteisen perheen, kun se ei synny biologiselta pohjalta. Tutkimuksen aineisto koostuu 70 kansainvälistä adoptioperhettä käsittelevästä aikakauslehtiartikkelista kahden vuosikymmenen ajalta, vuosilta 1990–2009. Tutkimuksessa tarkastellaan väljän teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, miten aineistossa määritellään perhettä, suomalaisuutta ja niiden rajoja sekä minkälaisia merkityksiä määrittelyihin sisältyy. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on ydinperheideologia ja ideaaliperheen normit sekä suomalaisen yhteiskunnan asennoituminen erilaisuuteen ja käsitykset siitä, miten adoptiolapsen erilaisuuteen on eri aikoina suhtauduttu. Analysoimalla mediapuhetta on päästy käsiksi siihen, mikä on hyvä perhe ja kuka voi olla suomalainen. Tutkimus vahvistaa, että perheen ja lapsen merkitys on kulttuurissamme suuri. Tutkimus osoittaa, että adoptioperhe haastaa julkisuudessa perinteisen perheen sisällyttämällä perheen sisälle toisen ja olemalla avoin adoptiolapsen menneisyydelle. Julkisuuden adoptioperhe ei uhkaa ydinperheideologiaan liittyviä ideaaliperheen normeja. Tutkimuksessa päädytään tulokseen, että koska perhe syntyy normin vastaisesti, se täytyy julkisuudessa representoida parempana kuin perinteinen perhe, mikä myös ylläpitää ja vahvistaa ideaaliperheen normeja. Aikakauslehtien adoptioperhe korostaa länsimaista poissulkevaa, vain yhdet vanhemmat -perhekäsitystä ja vaikenee lähes kokonaan lapsen syntymäperheestä. Länsimainen perhe näyttäytyy ensisijaisena perheenä adoptiolapselle. Tutkimuksen valossa näkyy, että suomalaiseksi ei pääse automaattisesti. Tutkimus osoittaa kaksi tapaa suhtautua erilaisuuteen. Kansainvälisesti adoptoidun lapsen erilaisuus tulee käsitellyksi ensinnäkin pintana, lapsi kasvatetaan valkoiseksi ja pyritään sulauttamaan suomalaiseksi. Toinen suhtautumistapa lapsen erilaisuuteen on korostaa lapsen kulttuuria ja sen mukanaan tuomaa kosmopoliittisuutta eksoottisena lisänä. Tutkimus näyttää, että nämä kulttuurimme kaksi nykyistä tapaa suhtautua erilaisuuteen sisältävät joitain ongelmia. Ne voivat esimerkiksi häivyttää mahdollisen rasismin, koska sitä ei käsitteellistetä. Adoptiolapset ovat kuitenkin kohdanneet eriasteista leimaamista ja rasismia Suomessa: ihonväri on ollut ratkaiseva erontekojen väline. Adoptoidut joutuvat neuvottelemaan suomalaisuudesta, mutta he myös vastustavat leimaamista ja ovat aktiivisia toimijoita.
Now showing items 1-3 of 3