Browsing by Subject "adoptiotutkimus"

Tämän pro gradun tutkimuskohteena ovat suomalaiset Etelä-Afrikasta lapsen adoptoineet vanhemmat. Työn lähtökohtana on ensinnäkin se, että adoptoidut kokevat Suomessa rodullistamista. Toinen lähtökohta on se, että adoptiodiskurssissa kannustetaan adoptiovanhempia pitämään lapsen taustaa ja kulttuuria mukana lapsen elämässä. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kulttuurin merkitys perheessä kasvaa, mitä suurempi on lapsen ja vanhemman välinen ulkonäöllinen ero. Rodun ja kulttuurin kysmykset kietoutuvat siis yhteen. Tämän työn tarkoituksena on tutkia miten suomalaisissa adoptioperheissä käsitellään rotua ja kulttuuria. Tutkimuskysymykset ovat: millaisia jännitteitä adoptioperheen arjessa syntyy? Mitä suhtautumistapoja jännitteisiin vanhemmilla on? Työ sijoittuu adoptiotutkimuksen ja rodun tutkimuksen risteykseen. Yhdistän David H. Kirkin (1964) teorian adoptiovanhemmuudesta 2000–luvun kriittiseen adoptiotutkimukseen. Tutkimukset ja teoriat käsittelevät samaa asiaa: miten adoptiovanhemmat suhtautuvat itsensä ja lapsensa välisiin eroihin. Tämän lisäksi haen kriittistä pohjaa postkoloniaalista Pohjoismaisesta tutkimuksesta, joka auttaa sovittamaan pääosin Yhdysvaltalaisen adoptiotutkimuksen suomalaiseen kontekstiin. Aineisto muodostuu kymmenestä yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin kesällä 2016. Haastattelut ovat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Aineiston järjestelemisessä käytettiin Coffeyn ja Atkinsonin (1996) koodauksen työkaluja. Analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi, johon sovellettiin Bente Halkierin (2011) analyyttisen yleistämisen työvälineitä. Keskeiset tulokset ovat, että perheeseen syntyy jännitteitä sekä kulttuurista että rodusta. Etelä-Afrikka on kaikkien perheiden elämässä jollain tasolla läsnä. Vanhemmat kuitenkin voivat kyseenalaistaa roolinsa eteläafrikkalaisen kulttuurin ylläpitäjinä. Perheen sisäinen erivärisyys aiheuttaa jännitteitä kodin sisällä ja ulkopuolella. Perhe ja lapsi kohtaavat arjessaan rasismia. Aineistosta muodostuu kolme suhtautumistapaa, joilla vanhemmat pyrkivät purkamaan näitä jännitteitä: tavallisuutta korostava, sensitiivinen ja monikulttuurinen suhtautumistapa. Ensimmäisessä pyritään minimoimaan lapsen ja vanhemman välisiä eroja, toisessa ne hyväksytään ja kolmannessa niitä korostetaan. Työn keskeiset johtopäätökset ovat, että ulkoiset paineet asettavat adoptioperheisiin jännitteitä, mutta adoptiovanhemmilla on erilaisia tapoja purkaa niitä. He käyttävät näitä suhtautumistapoja liukuvasti eri tilanteissa. Vanhempien toiminta mukailee pitkälti sitä, mitä adoptiodiskurssissa heiltä odotetaan. Keskeinen tapa käsitellä vanhemman ja lapsen välisiä eroja on tukeutua adoptiovertaisryhmään.