Browsing by Subject "automaatio"

Teknisen kehityksen vaikutukset työn tulevaisuuteen ovat herättäneet paljon keskustelua viime vuosina. Yhtä aikaa maalaillaan uhkakuvia työttömästä tulevaisuudesta ja nähdään mahdollisuuksia työllisyyden kasvuun teknologisten innovaatioiden vauhdittamana. Tällainen keskustelu ei ole sinänsä uutta, vaan teknologinen kehitys on aina herättänyt kysymyksiä työn tulevaisuudesta. Tässä tutkimuksessa käsitellään tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja ja valtion henkilöstön valmiutta automaation ja digitalisaation ohjaamaan työn muutokseen. Automaation ja digitalisaation vaikutuksista työn tulevaisuuteen on runsaasti vaihtelevia arvioita. Joissain tutkimuksissa arvioidaan, että jopa yli puolet nykyisistä työtehtävistä voi kadota seuraavan vuosikymmenen aikana, kun taas optimistisimmissa arvioissa teknisen kehityksen nähdään tuovan lisää töitä. Joka tapauksessa työelämä tulee muuttumaan voimakkaasti, mikä vaikuttaa myös työelämässä tarvittaviin taitoihin. Tulevaisuuden työelämän keskeisiä merkitystään kasvattavia taitoja ovat sosiaaliset taidot, digitaaliset taidot, vaativat kognitiiviset ja systeemiset taidot sekä pärjäämistaidot. Vastaavasti merkitystään menettäviä taitoja ovat fyysiset ja manuaaliset taidot sekä perustason kognitiiviset taidot, kuten yksinkertainen datan käsittely. Tutkimuksessa tarkasteltiin regressiomallien avulla koettuja sosiaalisia taitoja ja pärjäämistaitoja valtion henkilöstöllä. Tutkimusaineistona hyödynnettiin vuoden 2017 VMBaro henkilöstökyselyä, ja regressiomallien selittävinä muuttujina käytettiin sukupuolta, henkilöstöryhmää, ikää, koulutusta ja palvelussuhteen vakinaisuutta. Henkilöstöryhmä vaikuttaa voimakkaasti koettuun sosiaalisten taitojen ja pärjäämistaitojen tasoon. Erot toistavat hierarkiarakennetta selkeästi, eli johtajilla koetut sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot ovat parhaimmat, esimiehillä koetut taidot ovat paremmat kuin asiantuntijoilla, ja muulla henkilöstöllä koetut sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot ovat heikoimmat. Korkeasti koulutetut kokevat sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot vahvempina kuin matalasti koulutetut. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa 30–39-vuotiaat erottuvat hieman heikompina muihin ikäryhmiin nähden, ja yli 60 vuotiaat erottuvat muista vahvempien pärjäämistaitojen myötä. Miehet kokevat sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot hienoisesti paremmiksi kuin naiset. Määräaikaiset, eli tyypillisesti vakinaisia työntekijöitä uudemmat työntekijät, kokevat nämä taidot hieman vahvemmiksi kuin vakinaiset työntekijät. Tutkimuksen tulosten tulkinnassa on tärkeää olla suhteellisen varovainen. Objektiivisia ja kattavia mittareita henkilöstön taidoista on hankala rakentaa, ja tässäkin tutkimuksessa työntekijän pärjäämistaitoja ja sosiaalisia taitoja arvioidaan subjektiivisten kyselyvastausten perusteella. Tulevaisuuden työelämässä tarvittaviin taitoihin saattaa voimakkaasti vaikuttaa teknisen kehityksen lisäksi myös muut yhteiskunnalliset kehitysajurit. Sosiaalisten taitojen ja pärjäämistaitojen merkityksen kasvu on kuitenkin jo pidempiaikainen kehityskulku eikä vain arvailua tulevaisuudesta, mikä tuo pohjaa tutkimuksen tulosten hyödyntämiselle. Tämän tutkimuksen perusteella valtion organisaatioiden kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti asiantuntijoiden ja toimihenkilöiden valmiuksiin kohdata tulevaisuuden työelämän vaatimukset. Kun työuria pyritään pidentämään, on tärkeää myös huolehtia, että pitkään samassa organisaatiossa pysyvien työntekijöiden taidot pääsevät kehittymään ja ikääntyneiden työntekijöiden vahvuudet, kuten tässä tutkimuksessa esiin nousseet vahvat pärjäämistaidot, osataan hyödyntää. Työelämä tulee joka tapauksessa muuttumaan voimakkaasti, ja vahva osaaminen antaa mahdollisuudet pärjätä työn murroksessa. Tämä luo selkeät kannustimet tulevaisuuden työelämässä tarvittavien taitojen kehittämiselle niin yksilöille kuin myös organisaatioille ja koko yhteiskunnalle.

Tekoäly on noussut viime vuosina puheenaiheeksi julkisessa keskustelussa, ja tekoälyn mahdollisuuksiin on herätty myös viestintäalalla, jossa tekoälyn vaikutukset puhututtavat alan koulutuksissa ja julkaisuissa yhä kasvavissa määrin. Keskustelun lisääntymisestä huolimatta konkreettisia esimerkkejä tekoälyn hyödyntämisestä on kuitenkin viestinnän alalla varsin vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisissa viestinnän toiminnoissa tekoälyllä voisi olla roolia, millaisia vaikutuksia tekoälyllä voi viestinnän alan vakiintuneisiin käytäntöihin sekä miten tekoäly vaikuttaa viestinnän ammattirooleihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään institutionaalista teoriaa, jonka avulla tarkastellaan, miten viestinnän alalla vallitsevat instituutionaaliset rakenteet, kuten vakiintuneet käytännöt ja toimintatavat vaikuttavat tekoälyn omaksumiseen ja miten tekoäly puolestaan muuttaa näitä institutionaalisia tekijöitä. Lisäksi tarkastellaan vakiintuneisiin rakenteisiin ja toimintatapoihin liittyviä haasteita, jotka voivat olla esteenä tekoälyn hyödyntämiselle viestintäalalla. Koska viestinnän alalla tekoälyn vaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu, tutkimuksen taustana hyödynnetään myös journalismin automaatioon keskittyvää tutkimusta. Tutkimus on laadullinen kartoitus viestinnän ja tekoälyn maailmaan. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta viestintä- ja media-alan ammattilaisten asiantuntijahaastatteluista, joita on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Ensimmäisenä keskeinen tutkimustuloksena ovat neljä tekoälylle annettua roolia viestinnän alalla: tekoäly ammattilaisen avustajana etenkin sisällöntuotannon ja tiedonhankinnan näkökulmasta, tekoäly yleisön parempana palvelijana, tekoäly hiljaisten signaalien ja kriisien tunnistamisessa auttavana luotaajana ja hälyttäjänä, sekä tekoäly viestintäalan vastapuolena esimerkiksi väärän tiedon levittäjänä ja tiedon oikeellisuuden tarkistamisen haastajana. Toinen keskeinen tutkimustulos liittyy tekoälyn mukanaan tuomaan viestintäalan vakiintuneiden elementtien kuten toimintatapojen ja ammattiroolien muutokseen. Vaikka tutkimuksen perusteella tekoäly muuttaa viestinnän alaa suurten muutosten sijaan hiljattain, se voi luoda jo lyhyellä aikavälillä uudenlaisia vaatimuksia ja rooleja alalle sekä tuoda mukanaan uusia haasteita esimerkiksi datan oikeellisuuden varmistamiseen sekä väärän tiedon levittämiseen liittyen, jotka voivat myös vaikeuttaa viestinnän ammattilaisen työtä. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että vaikka tekoälyn yleistyminen voi muokata viestinnän alan institutionalisoituneita käytäntöjä esimerkiksi osaamisvaatimuksia ja ammattirooleja muuttamalla, viestinnän alan vakiintuneet toimintatavat, kuten siiloutuneet ammattiroolit sekä asenteet voivat olla myös esteenä tekoälyratkaisujen käyttöönotolle. Nämä haasteet tulee ratkaista alalla ennen kuin uusista teknologisista sovelluksia voidaan ottaa käyttöön. Viestinnän alalla tulee myös pohtia kriittisesti, mitkä ovat juuri niitä haasteita, joita tekoäly voisi alalla ratkaista: esimerkiksi missä kohtaa työssä on joko hyvin paljon dataa, jonka käsittelyssä tekoäly voisi auttaa, tai mitkä ovat, hitaita ja paljon manuaalista työtä vaativia tehtäviä, joita voisi automaation myötä hoitaa tehokkaammin. Viestinnän ammattilaisten tulisikin olla mukana tekoälyratkaisujen kehittämisessä, jotta alan tarpeet olisivat jo kehitysvaiheessa selvästi edustettuina. Tämän mahdollistamiseksi viestintäalan koulutuksessa tarvitaan lisää poikkitieteellisyyttä ja yhteistyötä eri alojen ja teknisten osaajien kanssa.