Browsing by Subject "bedömningar"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2019)Tämän pro gradu -työn teema on sosiaalityön liikkumatila suomalaisessa vastaanottojärjestelmässä. Tutkimuskysymys, johon tutkielma pyrkii vastaamaan, on: millainen on sosiaalityön liikkumatila vastaanottojärjestelmässä? Tutkielma pyrkii selvittämään, millaista harkintaa sosiaalityöntekijät voivat käyttää Maahanmuuttoviraston asettaman tehtävänsä puitteissa. Tutkimuskysymysten käsittelyn ohella tutkielma valottaa lisäksi erityisen haavoittuvuuden ja erityisten tarpeiden käsitteitä. Keskeinen tutkimuskysymysten muotoilua inspiroinut teoria on Karen Healyn dynaaminen malli, joka kuvaa sosiaalityön liikkumatilan muotoutumista organisaatioiden ja sosiaalityöntekijöiden välisessä vuorovaikutuksessa. Empiirinen materiaali koostuu fokusryhmähaastattelusta, johon osallistui viisi vastaanottopalveluissa työskentelevää sosiaalityöntekijää kolmesta eri vastaanottokeskuksesta. Fokusryhmähaastattelun keskustelukysymykset koskivat sosiaalityön asemaa vastaanottojärjestelmässä, turvapaikanhakijoiden erityistä haavoittuvuutta ja erityistarpeita, sosiaalityöntekijöiden toimintavaihtoehtoja vaikeissa tilanteissa sekä kontrollia turvapaikanhakijoiden kanssa tehtävässä sosiaalityössä. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä sekä ryhmittelemällä aineistosta nousevia teemoja hermeneuttisen tutkimusotteen mukaisesti. Haastatteluaineiston perusteella voidaan esittää, että sosiaalityöntekijät ottavat muodollista tehtävänkuvaansa laajemman roolin tukeakseen erityisen haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä. Sosiaalityöntekijöiden erityistä aktiivisuuta oikeusturva- ja oikeusapukysymyksissä sekä organisaation linjausten joustavaa tulkintaa perustellaan erityisen haavoittuvaksi tulkittujen henkilöiden erityisillä tarpeilla. Lausunnot lapsen edusta ja erityisen haavoittuvan henkilön tilanteesta näyttävät olevan tärkeä elementti sosiaalityöntekijöiden liikkumatilan kannalta, sillä lausunnot tarjoavat sosiaalityöntekijöille väylän vaikuttaa turvapaikan tarpeen arviointiin. Sosiaalityön tehtävä vastaanottojärjestelmässä koetaan olevan ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien edistäminen sekä puuttuminen epäoikeudenmukaisuuksiin, jotka aineistossa yhdistyvät puutteisiin turvapaikkaprosessien ja turvapaikkapäätösten laadussa. Tulokset tukevat sitä teesiä, että sosiaalityöntekijät voivat ammatillisen harkinnan avulla muuttaa organisaatioita, joissa työskentelevät. Ristiriitaisuudet organisaation antaman tehtävän sekä sosiaalityön ammattietiikan välillä, organisaation linjausten joustava tulkinta haavoittuvien ryhmien suojelemiseksi sekä ammatillisen kompetenssin merkitys valintatilanteissa ovat relevantteja kysymyksiä kaikessa sosiaalityössä, mutta vaikuttavat korostuvan turvapaikanhakijoiden kanssa tehtävässä sosiaalityössä. Tutkielman tulokset eivät ole yleistettävissä kaikkeen Suomen vastaanottopalveluissa tehtävään sosiaalityöhön haastateltujen sosiaalityöntekijöiden ja tutkimuksessa edustettuina olleiden organisaatioiden vähäisen määrän vuoksi.
-
(2014)Syftet med denna pro gradu-avhandling är att få mera kunskap om socialarbetares motiveringar till och erfarenheter av samarbete inom barnskydd. Avhandlingen fokuserar på socialarbetares beskrivningar av situationer där socialarbetare samarbetar. Samarbetsprocessen undersöks och likaså de faktorer som anses påverka processen. Det redogörs också för konsekvenserna av samarbetet samt för den konsensus som finns i de svar socialarbetarna har angivit. Materialet i denna pro gradu-avhandling är uppbyggt av tre olika typer av material. Materialet är både kvantitativt och kvalitativt och allt material har samlats in på en och samma barnskyddsbyrå i huvudstadsregionen under våren och sommaren år 2013. Materialet består av en vinjettundersökning, en fokusgruppsintervju och fem individuella semistrukturerade intervjuer. Tolv socialarbetare besvarade vinjettundersökningen som består av två fiktiva klientfall. De fiktiva klientfallen handlar om 'Maria' och 'Nadja'. Båda vinjetterna består av tre olika delar (faser). Konsensusen inom socialarbetarnas svar uppmärksammas speciellt i vinjettundersökningen, men även olikheter och likheter i samarbetet, beroende på de fiktiva klientfallen, undersöks. Fokusgruppsintervjun utfördes med hjälp av en grupp på fem socialarbetare, som alla besvarade vinjettundersökningen. Under fokusgruppsintervjun diskuteras vinjettundersökningens resultat, men tyngdpunkten ligger på en djupare förståelse av samarbetet, på vad som påverkar samarbetet och på samarbetets konsekvenser. Den sista delen av materialet utgörs av fem individuella semistrukturerade intervjuer med socialarbetare. Under de individuella intervjuerna presenterar socialarbetarna verkliga klientfall och dessa diskuteras med fokus på samarbetet. Vinjettundersökningen analyseras främst kvantitativt. Fokusgruppsintervjun analyseras med hjälp av tematisk analys medan de individuella intervjuerna analyseras med hjälp av innehållsanalys. Resultaten diskuteras också i förhållande till de olika metoderna. Resultaten från delstudierna som genomförts med olika metoder kompletterar varandra och fördjupar kunskapen om samarbetets skiftande karaktär inom barnskyddet. Vinjettundersökningen illustrerar att socialarbetarna i en fiktiv 'idealsituation' har relativt varierande uppfattningar beträffande samarbetets roll och betydelse inom barnskyddet. Av fokusgruppintervjun och speciellt av de individuella intervjuerna framgår däremot på att samarbete 'på riktigt', det vill säga i barnskyddets praktik, långt formas av etablerade strukturer och handlingsmönster, där enskilda socialarbetare upplever sitt handlingsutrymme ifråga om samarbete som relativt begränsat. Fokusgruppsintervjun och de individuella intervjuerna lyfter vidare fram informationsutbyte, delegering av arbetsuppgifter, sakkunnighet hos andra professioner och kontrollredskap som samarbetets positiva sidor. Samarbetet anses fungera om samarbetsparterna har gemensamma och tydliga mål, kommunicerar öppet med varandra och respekterar varandra. Samarbetets byråkratiska natur och orealistiska förväntningar på barnskyddsarbetet upplevs som samarbetets negativa sidor. Samarbetet anses även försvåras på grund av att tjänsterna ofta av organisatoriska skäl är splittrade, av att samarbetsparterna ofta hårt håller fast i sina egna revir och inte tänjer på gränserna samt av personalomsättningen inom det sociala arbetet. De samarbetsformer som framkommer av det empiriska materialet är konsultation, koordinering och samverkan.
Now showing items 1-2 of 2