Browsing by Subject "de-democratisation"

Tutkielma pyrkii analysoimaan demokratian rapautumisen vaikutuksia eriarvoisuuteen ja eriarvoistumiskehitykseen modernissa Erdoganin ja AKP-puolueen hallinnoimassa Turkissa. Tutkielma hyödyntää monipuolisesti alan kirjallisuutta, erityisesti turkkilaisten tutkijoiden omia näkemyksiä ja tulkintoja demokratian tilaan maassa, joka on vähitellen ajautunut kohti presidentti Erdoganin yksinvaltaa ja yksipuolue järjestelmää. Tutkielman tavoitteena on valottaa prosesseja ja voimia, jotka vaikuttavat demokratian rapautumiseen Turkissa. Tämän jälkeen tutkielman pyrkimys on analysoida demokratian ja tuloerojen välistä suhdetta ja edellä mainitun kehityksen vaikutusta eriarvoisuuteen Turkissa. Tutkielma valottaa alkuun lyhyesti historiallisen analyysin kautta taustaa niihin lähtökohtiin, joiden päälle Turkin demokratia 2000-luvulla on pitkälti rakentunut. Tätä taustaa vasten käsitellään AKP-puolueen ensiaskeleita ja 2000-luvun turkkilaista demokratiaa. Seuraavaksi tutkielma analysoi epädemokraattisia voimia ja tapoja, joilla demokratia Turkissa rapautuu käyttäen alan kirjallisuutta ja vertaisarvioituja artikkeleita. Siten tutkielman on mahdollista analysoida turkkilaista poliittista järjestelmää ja demokratiaa kokonaisuutena. Tutkielma vertailee eri poliittisia järjestelmiä, jotka usein seuraavat demokratian rapautumista. Tutkielman tavoite on välittää viesti, että Turkin kohtelu puhtaan autoritäärisenä valtiona on ennenaikaista, sillä vaaleilla on Turkin järjestelmässä edelleen keskeinen rooli. Lopuksi tutkielma keskittyy talousjärjestelmään ja eriarvoisuuden ja demokratian väliseen suhteeseen ja siihen millainen talousjärjestelmä Turkin kaltaisessa maassa vallitsee demokratian rapautumisen seurauksena. Lopuksi tutkielma päätyy yhteenvetoon, jossa keskeisimmät tulokset tiivistetään yhteen. Tutkielman keskeiset tulokset ovat, että Turkin demokratia on viimeisten kymmenen vuoden aikana rapautunut merkittävästi. Keskeinen havainto kuitenkin on, että vaalien voittamisella on edelleen oleellinen vaikutus Turkin poliittiseen järjestelmään. Tästä esimerkkeinä käy vuoden 2015 parlamentti, ja vuoden 2019 aluevaalit. Tästä on johdettu tutkielman toinen keskeinen havainto, että Turkki sijaitseekin demokratian ja autoritäärisyyden välisellä harmaalla alueella, jossa se ei ole oikein kumpaakaan. Tutkielman viimeinen keskeinen tulos on, että demokratialla ja eriarvoisuudella on olemassa keskeinen yhteys. Tutkielma ei kuitenkaan pysty vetämään yhteen konkreettisesti millainen tämä yhteys on, vaan keskittyy siihen, miten edellä mainittu yhteys ilmenee kompleksisuudestaan huolimatta. Tutkielman johtopäätökset noudattavat tulosten linjaa. Ensiksi Turkin demokratiakehitys noudattaa pitkälti globaalia trendiä, jossa liberaalidemokratia on järjestelmänä ollut puolustuskannalla. Toisaalta Turkin järjestelmä on hybridi, joka muistuttaa jonkin verran esimerkiksi Venäjää. Demokratian ja eriarvoisuuden välillä vaikuttanee olevan läheinen suhde, mutta sitä on globaalissa mittakaavassa vaikeaa asettaa teoreettiseksi malliksi, jota voisi soveltaa laajempaan globaaliin kontekstiin. Lopuksi tutkielma toteaa aiheen laajuuden keskeiseksi haasteeksi tyydyttävän vastauksen saamisessa.