Browsing by Subject "deliberatiivinen julkisuusteoria"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä maisterintutkielma käsittelee suomalaista julkisuutta ja saamelaista vastajulkisuutta kriittisen teorian ja karttojen näkökulmasta. Tarkoitus on tutkia sitä, miten kiistanalaisen maa-alueen hallinnasta viestitään visuaalisesti, ja millä tavalla kartat visuaalisina esityksinä luovat ja muokkaavat todellisuutta. Tarkastelussa on myös saamelaisen alkuperäiskansan esiintyminen julkisuudessa sekä saamelaisen aktivismin historia ja nykyisyys. Tutkimuksen taustalla kulkee marxilainen teoriaperinne, jossa lähtökohtana ovat erilaiset valtakamppailut, normatiivisuus, emansipaatio ja muutos. Teoriaosuudessa luodaan katsaus vastavallan ja vastajulkisuuden teoretisointeihin Frankfurtin koulukunnan kautta Stuart Halliin ja kulttuurintutkimukseen. Myös postkoloniaaliset kysymykset ovat tutkielman kannalta tärkeitä. Alkuperäiskansojen aktivismi niveltyy usein osaksi muita yhteiskunnallisia muutosta ajavia liikkeitä, mutta toisaalta alkuperäiskansojen historiallinen tilanne sekä suhde valtioon nostavat esiin myös erityisiä kysymyksiä. Teoriaosion yhden luvun muodostaa deliberatiivisen julkisuusteorian kritiikki erityisesti alkuperäiskansojen näkökulmasta. Luvussa käydään läpi Habermasia vastaan esitettyä kritiikkiä, ja tuodaan esiin joitakin esimerkkejä saamelaisesta erillis- ja vastajulkisuudesta. Samassa yhteydessä tarkastellaan myös lyhyesti sitä, kuinka saamelaisia on käsitelty valtamediassa. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen siitä, millä tavalla kartat viestivät vallan ja vastavallan strategioita. Aineisto koostuu kuudesta eri aikakausina tuotetusta kartasta. Kaksi näistä on saamelaisten taiteilijoiden tai taiteilijakollektiivien tekemiä vastakarttoja. Aineistosta hahmottuu Lapin tai Saamenmaan tuntemuksen ja hallintasuhteiden kehitys historiallisesta perspektiivistä. Menetelmä on laadullinen kuva-analyysi semiotiikan käsitteiden ja artikulaatioteorian avulla. Semioottisessa osiossa tarkastellaan karttojen eri elementtejä viiden osa-alueen kautta. Näitä ovat: 1.kansat ja valtioiden rajat 2. kulkuväylät 3. vallan symbolit 4. maasto ja luonnonvarat sekä 5. paikannimet. Analyysiosion viimeisessä luvussa pohditaan vielä karttojen funktioita laajassa julkisessa kontekstissa. Aineiston perusteella voi päätellä, että kun maa-alueen hallinta on kiistanalainen, hyödynnetään kartoissa enemmän kuvallisia vallan tunnuksia. Hallinta voidaan myös problematisoida kartoissa uudelleen, kuten saamelainen aktivismi osoittaa. Hyvin pelkistetyt karttakuvat viestivät jo saavutetusta hegemoniasta.