Browsing by Subject "doksa"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa vapaaehtoisesta tukihenkilötoiminnasta. Tutkimus paikantuu lastensuojelun sijais- ja jälkihuoltonuorille suunnattuun vapaaehtoiseen tukihenkilötoimintaan. Aihe on lähtöisin Erityishuoltoalojen liitto EHJÄ ry:n Omilleen -toiminnasta, jota kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijät hankkivat nuorille. Omilleen -toiminnan voidaan nähdä olevan yksi monista sosiaalihuollon kentällä toimivista vapaaehtoisuuteen perustuvista tuen muodoista, joka on suunnattu tietylle sosiaalihuollon asiakasryhmälle. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina vuonna 2016. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta vapaaehtoiseen tukihenkilötoimintaan osallistu-nutta 17−21 -vuotiasta nuorta. Haastatteluiden yhteydessä aineistoa kerättiin myös kyselyn ja suhdekartan avulla. Aineiston keruuta ohjasi Dalmas Altmanin ja Irwin Taylorin sosiaalisen läpäisyn teoria ja George Homansin sosiaalisen vaihdon teoria sekä kansainväliset tutkimukset nuorisomentoroinnista (youth mentoring). Nämä teoriat ja tutkimukset toimivat väljästi tutkimuksen metodologisina täydentäjinä. Tutkimuksen maailmankuva kiinnittyy relationaaliseen ontologiaan. Tutkimuksen empiirinen kohde on vapaaehtoinen tukihenkilötoiminta eli nuoren ja tukihenkilön välinen suhde. Empiirinen aineisto analysoitiin soveltaen sosiologi Pierre Bourdieun käsitteitä, joita ovat kenttä, habitus, intressi, doksa ja pääoma. Tutkimuksen analyyttinen kohde on bourdieulainen kenttä, joka on muodostunut toiminnan tuloksena. Bourdieun käsitteet toimivat tutkimuksen teoreettisena välineenä kuvaamaan tukihenkilötoiminnan kenttää, kentällä vaihdettavia ja arvostetuimpia resursseja (pääomia) sekä kentän osapuolten ottamia asemia eli positioita suhteessa peliä pelaavaan toiseen osapuoleen. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti, abduktiivista päättelyä apuna käyttäen. Tutkimuksen tuloksena esitellään kuvaus tukihenkilötoiminnan kentästä, joka muodostuu kahden osapuolen, nuoren ja tukihenkilön välisestä suhteesta. Tutkimuksessa nuoren ja vapaaehtoisen tukihenkilön välinen suhde tulkitaan bourdieulaisena kenttänä, jossa vaihdetaan erilaisia resursseja (pääomia). Tutkimustulosten mukaan kentällä vaihdettaan kahdenlaisia resursseja. Näitä ovat kuunteleminen ja tieto resursseina, ja ne muuntuvat sosiaaliseksi ja kulttuuriseksi pääomaksi, kun niitä käytettiin kentällä. Kuunteleminen ja tieto ovat samalla nuorten intressit osallistua kentän kamppailuihin. Ne ovat myös arvostetuimpia resursseja, joita hyvä tukihenkilö tuo kentälle. Tulokset osoittavat, että kuuntelemisen ja tiedon resursseissa esiintyy vastavuoroisuutta. Vastavuoroisuus ilmenee nuoren ja tukihenkilön välillä eri tavalla, sillä resurssit virtaavat vahvemmin nuoren suuntaan. Kentän doksa (tuki) näyttäytyy nuorten asettaessa itsensä vahvemmin tuettavan positioon antaen tukihenkilölle samalla tukijan roolin. Nuoren ja tukihenkilön välille muodostunutta kenttää kuvaa eräänlainen hybridimainen luonne. Tämä tarkoittaa, että kentällä ilmenee horisontaalisia ja vertikaalisia piirteitä. Horisontaalisuus ilmenee tasavertaisena toimijuutena kentällä ja vertikaaliset piirteet liittyvät valta-asetelmiin. Kentän osapuolet osallistuvat yhteisesti neuvottelemaan kentän rakenteen muodostumisesta, mutta kenttää ohjaa vahvasti myös toimintaa koordinoiva järjestö. Järjestöllä on symbolista valtaa määrittää kenttää ja resursseja, joita siellä liikkuu. Tutkimuksen aineisto ei yllä analysoimaan kattavasti nuorten ja tukihenkilöiden habituksia, mutta se antaa viitteitä niistä. Nuorten habitusta kuvaavat perheresurssien ja arjenhallinnan taitojen puutteet. Vapaaehtoisten tukihenkilöiden habituksessa esiintyy puoliammatillisia piirteitä. Tutkimuksen mukaan nuorten odotukset (intressit) kentällä liikkuvista resursseista ja tukihenkilön kentälle tuomista resursseista kohtaavat keskenään. Johtopäätös on, että nuorten ja tukihenkilöiden väliset suhteet voidaan nähdä olevan onnistuneita. Tutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan esittää, että resurssit (pääomat), joita nuoret suhteesta saavat, hyödyttäisivät heitä myöhemmin muilla yhteiskunnallisilla kentillä. Tutkimuksen pohjalta ei voida osoittaa, että suhteella olisi pidempiaikaisia hyötyjä nuorille.