Browsing by Subject "dwelling-maailmankuva"

Tämä pro gradu -tutkielma tarjoaa uuden näkökulman strategiatutkimuksen viimeaikaiseen strategia käytäntönä -tutkimukseen (Strategy-as-Practice), jossa strategian muodostumisen keskiössä ovat ihmiset ja heidän toimintansa organisaatiossa. Strategia on muodollisten sisältöjen ja suunnitelmien sijaan sitä, mitä ihmiset todella tekevät. Koska kaikki inhimillinen toiminta on viestintää, on ihmisten ja organisaatioiden tutkimus myös viestinnän tutkimusta. Tutkimus kuvaa empiirisen aineiston avulla, miten strategian muodostuminen voittoa tavoittelemattomissa, yhdistysmuotoisissa organisaatioissa tapahtuu sosiaalisena prosessina. Tutkimuksen tavoite on pureutua mikrotason strategisointiin eli toimijoiden jokapäiväiseen toimintaan osana organisaatiota ja ympäristöä ja siten strategista prosessia – mikä on osittain tulosta yhdistysmuotoisen toiminnan luonteesta. Yksittäisessä tilanteessa ihmisen käytännöllinen järki (fronesis) ohjaa toimintaa sellaiseksi, että se edistää parhaiten toimijan käsitystä tavoiteltavasta asiaintilasta. Tähän saakka strategia käytäntönä -tutkimus on perustunut enemmän muodollisen strategisoinnin tapauksiin, kuten kokouksiin ja keskijohdon käytäntöihin. Tämän tutkimuksen kohteena ovat harkitsemattomat, jokapäiväiset ja elämänhallinnan käytännöt, joissa ilmaantuu strategisointia. Erityisesti tutkimus käsittelee yhdistysmuotoista ja käytäntöihin hyvin olennaisesti kiinnittyvää strategisen olemassaolon muodostumista emergentisti eli ilmaantuen strategisten aikeiden ja toteutuneen strategian välisessä prosessissa. Tutkimuskysymykset ovat: Miten voittoa tavoittelemattoman organisaation strategia ilmaantuu, muodostuu tai syntyy käytännössä? Miten organisaation strategiset rajat muotoutuvat toimijoiden käytännöllisen järjen kautta? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu laajempaan käytännölliseen käänteeseen sosiaalitieteissä, eli siihen, miten sosiaaliset struktuurit sekä ihmistoimijuus limittyvät toisiinsa toiminnan selittämisessä. Strategiatutkimuksen kontekstissa tämä merkitsee ihmisten toiminnan huomiointia eli strategian näkemistä prosessina pelkkien eristäytyneiden yksilöiden tai yksilöryhmien tekemien päätöksien tai strategiasisältöjen sijaan. Niin ikään tutkimus sijoittuu niin sanottuun dwelling-maailmankuvaan, jossa ihmiset nähdään teoreettisesti läheisesti uppoutuneina ja erottamattomasti punoutuneina ympäristöönsä. Tutkimusnäkökulma poikkeaa strategiatutkimuksessa vallitsevasta building-maailmankuvasta, jossa tutkijoilla on tietty esioletus strategiatoimijan ja maailman välillä olevasta erillisyydestä. Tutkimuksen aineisto koostuu neljän yhteiskuntatieteellisen yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana olevien avainhenkilöiden kerronnasta. Tutkimus perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Siinä todellisuus nähdään ihmisten välisessä kanssakäymisessä tuotettuna sosiaalisena konstruktiona, jossa kielellä on keskeinen merkitys. Tutkimustehtävään vastataan kerronnallisella tutkimusaineistolla, koska tieto perustuu kulttuuriseen kertomusvarantoon, josta saa alkunsa ja johon liittyy alati kehkeytyvä maailman tulkitseminen kertomuksena. Tietäminen prosessina perustuu suuressa määrin kertomusten kuulemiseen ja kertomusten tuottamiseen. Aineiston analyysi on kaksitasoinen: teemoittelu eli jakaminen luokkiin sekä mikroanalyysi eli kielellisten keinojen arviointi. Teemat ovat tunnistettuja haastatteluista esiin nousseita kehyksiä, mikroanalyysillä on tehty kielellisten keinojen tarkastelua haastatteluista, mikä tarkentaa teemojen merkityksiä. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että organisaation strategia dwelling-maailmankuvassa muodostuu sosiaalisena prosessina toimijoiden käytännössä yksin ja yhteisesti tekemistä, tilannekohtaisista päätöksistä ja niiden tuloksena tapahtuvasta toiminnasta, mikä johtaa organisaation olemassaolon tarkoituksen välittymiseen niin toimijoille itselleen kuin ympäristölle. Käytännöllisen järjen tutkiminen empiirisen aineiston perusteella osoittaa, että tutkimuksessa käytetyillä yhdistyksillä näyttää olevan strategian emergenssiä tutkineiden Mintzbergin & Watersin (1985) sateenvarjostrategia-strategiatyypin piirteitä. Siinä keskusjohto luo yleiset suuntaviivat käytökselle, eli määrittää sen rajat, ja muut toimijat saavat pujotella rajojen sisäpuolella. Sateenvarjostrategiasta huomattavasti poiketen tutkimuksen kohteena olevien organisaatioiden strategiset rajat muodostuvat keskusjohdon sijaan toimijoiden subjektiivisen käytännöllisen järjen kautta. Näin ollen tämä pro gradu -tutkielma tuottaa uuden strategiatyypin strategian emergenssin teoriaan: toimijavetoisen sateenvarjostrategian, joka merkitsee dwelling-maailmankuvassa muotoutunutta organisaation strategiaa, jonka olemassaolon lähtökohtana olevan toiminnan strategiset rajat muodostuvat toimijoiden käytännöllisen järjen tuloksena sosiaalisessa ympäristössä tilannekohtaisesti ja joka toiminnassa luo edelleen itseään muuttuvassa ympäristössä. Toimijavetoinen sateenvarjostrategia muodostuu strukturaalisesti tai orgaanisesti.