Browsing by Subject "dynaaminen julkisuus"

Tutkielma tarkastelee julkisuusdiplomatiaa viestintänä julkissuhteiden tutkimuksen näkökulmasta. Keskeisenä tutkimusongelmana on, millä tavoin julkissuhteiden tutkimusta voidaan soveltaa julkisuusdiplomatiaan, ja miten tämä näkyy tapaustutkimuksessa Suomen julkisuusdiplomatiasta Saksassa. Tutkielman teoreettisessa osassa konstruktivistinen lähestymistapa yhdistää kansainvälisten suhteiden sekä viestinnän tutkimusaloja. Julkisuusdiplomatiaa jäsennetään organisaation julkissuhteiden näkökulmasta paitsi suunnitelmallisena ja pitkäjänteisenä viestintänä myös toimintana entistä dynaamisemmassa julkisuusympäristössä. Tutkielman keskeisiä teorioita ovat dynaamisen julkisuuden teoria (Aula & Åberg 2012), julkissuhteiden diskursiivinen näkökulma (Weaver et al. 2009) sekä sosiaalisen vallan teoria (van Ham 2010). Tutkielman empiirinen osa koostuu laadullisesta tapaustutkimuksesta, jossa tarkastellaan Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin toteuttamaa julkisuusdiplomatiaa Saksassa. Tapaustutkimuksen viitekehyksenä toimii jäsennys julkisuusdiplomatian ajallisiin ulottuvuuksiin (Gilboa 2008). Tutkimusaineisto koostuu maaohjelma-asiakirjoista vuosilta 2009–2012 ja kahdesta haastattelusta. Haastattelut toteutettiin asiantuntijahaastatteluina, joissa sovellettiin avaintapahtumamenetelmää. Aineiston analyysimetodina käytettiin laadullista teema-analyysia. Aineiston analyysin pohjalta julkisuusdiplomatia kuvastuu ensisijaisesti vaikuttamaan pyrkiväksi viestinnäksi. Julkisuusdiplomatiaorganisaation viestintää ymmärrettiin eri tavoin julkisuuskentästä riippuen. Sidosryhmäsuhteissa viestintä nähtiin strategisena vuorovaikutuksena, kun taas verkkojulkisuus nähtiin organisaation välineenä. Analyysin perusteella julkisuusdiplomatiaa kuvasi pitkällä aikaulottuvuudella etenkin suhteiden ja ydinviestien rakentaminen, keskipitkällä aikaulottuvuudella proaktiivinen teemojen esille tuominen sekä lyhyellä aikaulottuvuudella avoin ja faktapohjainen reagoiminen leimahtaneisiin julkisuustapahtumiin. Julkisuusdiplomatian ajalliset ulottuvuudet kuvastuivat tapaustutkimuksessa toisistaan riippuvaisiksi. Tutkimuksen pohjalta julkisuusdiplomatian tutkimukseen laajalti sovellettu julkissuhteiden symmetrisen koulukunnan lähestymistapa (Grunig & Hunt 1984) ei riitä yksin kuvaamaan julkisuusdiplomatian viestinnällisiä ominaisuuksia. Tutkielma ehdottaa diskursiivisen vallan keskeisyyttä julkisuusdiplomatian tutkimukselle julkissuhteiden näkökulmasta. Diskursiivinen valta on keskiössä sekä suhteissa että viestinnällisissä käytännöissä, joilla julkisuusdiplomatiaorganisaatiot rakentavat pitkän aikavälin strategista viestintää, keskipitkän aikavälin proaktiivista viestintää ja lyhyen aikavälin reaktiivista viestintää leimahtavissa julkisuustapahtumissa.