Browsing by Subject "eduskuntakeskustelu"

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvää eduskuntakeskustelua osallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on kuvata sitä, millaisen kuvan keskustelu muodostaa osallisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Kotouttaminen on Suomessa lakisääteinen prosessi, jonka avulla tuetaan maahanmuuttajien sopeutumista uuteen maahan. Kiinnostuksen kohteena on esimerkiksi se, käsittävätkö poliitikot kotouttamisen monipuolisena osallisuuden tukemisena vai jollakin tapaa rajoittuneena osallistumisena. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu osallisuus-käsitteen ympärille. Syrjäytymisen vastaparina osallisuus kuvastaa moniulotteista osallistumista ja yhteenkuuluvuutta. Tutkielman aineisto koostuu eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoista sekä kirjallisista kysymyksistä vastauksineen vuosilta 2010–2016. Vaikka eduskuntakeskustelua ei voida pitää kaiken kattavana kuvana kotouttamisen todellisuudesta, voidaan sen perusteella kuitenkin päätellä poliittisen eliitin käsityksiä ja suhtautumista maahanmuuttajiin. Tämä poliittinen eliitti säätää lakeja, päättää muuttajien elämää koskevista asioista sekä muotoilee julkista diskurssia, joten sillä on merkittävää vaikutusvaltaa. Aineiston ajankohtaisuuden lisäksi se kuvaa aikaa, jolloin perussuomalaisten viitoittamana nationalismi ja populismi ovat nostaneet päätään. Tutkimusmenetelmää voidaan nimittää laadulliseksi sisällönanalyysiksi, jota ohjaa tieteenfilosofisesta näkökulmasta sosiaalinen konstruktionismi. Edellinen viittaa siihen, että todellisuuden uskotaan syntyvän kielellisessä vuorovaikutuksessa. Tulokset osoittavat, että poliitikkojen keskustelussa yhteiskunnallinen osallisuus perustuu suurelta osin aineellisiin resursseihin, kuten palkkatyöhön. Maahanmuuttajien toimijuutta korostetaan lähinnä työmarkkinoille ja veronmaksuun liittyvissä asioissa. Varsinaista yksilöllistä voimaantumista ei aineiston perusteella pidetä keskeisenä maahanmuuttajien yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta. Kolmas osallisuuden ulottuvuus, yhteisyys, jää myös verrattain vähälle huomiolle keskusteluissa. Yhteenkuuluvuus hahmottuu pääasiassa työnteon ja muiden sosiaalisten velvoitteiden kautta saavutettavaksi asiaksi. Suomalaisen yhteiskunnan hahmottuminen aineistossa rakentuu osittain vastakkainasettelulle, jossa Suomi kuvastaa länsimaista arvomaailmaa, oikeusvaltiota, demokratiaa ja tasa-arvoa, kun taas muuttajien lähtömaat edustavat näiden vastakohtia. Kotouttaminen nähdään pääosin tärkeänä asiana ja sille annetaan useita merkityksiä. On kuitenkin huomattavaa, miten kotouttamiskeskustelua hallitsee työn tekeminen ja ajattelumalli maahanmuuttajista vierasperäisenä työvoimana, joka jollakin tapaa elää suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Tällainen diskurssi ei edesauta korjaamaan useiden maahanmuuttajien kohtaamaa yhteisyyden vajetta. Aineisto heijastaa osaltaan maahanmuuttokeskustelulle tyypillisiä stereotypioita ja yleistämistä. Kun vaikutusvaltaisilla päättäjillä on kapea kuva jostakin ilmiöstä, esimerkiksi eri etnisistä kulttuureista ja niiden sopeutumisongelmista, saattaa se luoda kansalaisten ja työnantajienkin keskuuteen haitallisia ennakkoluuloja. Keskustelussa saa huomattavan paljon huomiota niin kutsuttu rajoittava diskurssi, jonka mukaan kotouttamisen ongelmat saataisiin ratkaistua rajoittamalla muuttajien määrää ja kohdistamalla heihin entistä tiukempia rajoitteita työnteon, palkkatason ja suomen kielen oppimisen osalta. Suunta on joltakin osin muuttunut assimiloivaa politiikkaa kannattavaksi. Osallisuuden näkökulmasta kotouttaminen eduskuntakeskustelussa ilmenee verrattain yksiulotteisena, jossa ei oteta huomioon maahanmuuttajia kokonaisvaltaisina toimijoina ja osana yhteisöä. Pitkällä tähtäimellä ihmisiin panostaminen voisi vaikuttaa myös siihen taloudelliseen panokseen, jonka maahanmuuttajat mahdollisesti tuovat mukanaan.