Browsing by Subject "eduskuntapuhe"

Tutkielmassa tarkastellaan koulutusta ja koulutuksen tasa-arvoa eduskuntapuheessa. Tarkoituksena on tutkia puhetta koulusta ja koulutuksen tasa-arvosta poliittisessa puheessa. Olennaista tutkielmassa ei siis ole poliittisten argumenttien vertailu. Tutkimuskysymys on: Miten koulutuksen tasa-arvoa perustellaan politiikassa? Tutkielmassa tarkastellaan siis käytännössä, millaisia diskursseja puheenvuoroissa nousee koulutuksesta ja koulutuksen tasa-arvosta. Tutkielmassa yhdistyy niin politiikan kuin kasvatuksen ja koulutuksen tutkimuksen kentät. Ennen kaikkea tutkielmassa keskitytään kuitenkin kasvatuksen ja koulutuksen sosiologiaan ja tutkimaan sitä, mitä ja miten koulusta ja koulutuksen tasa-arvosta puhutaan. Tutkimusaineistona on eduskunnan täysistunnon pöytäkirja vuodelta 2018, jossa vastataan opposition esittämään välikysymykseen koulutuksen tasa-arvosta. Pöytäkirja on yhteensä 73 sivua pitkä ja sisältää lyhyempiä sekä pidempiä puheenvuoroja eri puolueiden edustajien esittäminä. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi, jota käyttäen aineisto on analysoitu. Analyysin yksikkö on puheenvuoro. Aineistosta nousee neljä erilaista diskurssia, jotka analyysi tuotti. Yksi keskeisimmistä diskursseista aineistossa on koulutuksen tasa-arvon perusteleminen taloudella, kilpailukyvyllä ja työllisyydellä. Puheenvuoroissa nousee esiin vahvasti, että hyvästä ja tasa-arvoisesta koulusta tulee pitää kiinni siksi, että se takaa Suomen kilpailukyvyn. Toisaalta tässä diskurssissa esiin nousee myös taloudelliset resurssit ja erityisesti resurssien niukkuus. Tämä diskurssi kuuluu analyysin tuottamien keskeisimpien diskurssien joukkoon. Toisena diskurssina aineistosta nousee tietynlainen puhe nuorista ja nuoruudesta elämänvaiheena yhteiskunnassa. Aineistossa nuorista tavataan puhua pitkälti ongelmien kautta ja katsotaan, että nuorista tulee huolehtia koko yhteiskunnan tasolta, etteivät he syrjäydy. Kolmantena diskurssina aineistosta nousee koulutus osana suomalaista historiaa ja perintöä. Aineistossa nähdään suomalaisen tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän tuottavan suomalaisille erityistä osaamista itsessään ja tekevän Suomesta Suomen ja nostaneen Suomen aikoinaan myös köyhyydestä. Koulusta luodaan aineistossa kuvaa keskeisenä osana kansakunnan identiteettiä. Neljäntenä olennaisena diskurssina aineistosta nousee mahdollisuuksien tasa-arvon diskurssi. Aineistossa puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta hyvin retorisella ja abstraktilla tasolla. Samanaikaisesti esille tuodaan kuitenkin myös aluepolitiikka ja tässä hetkessä tarjoutuvia keinoja. Puheenvuoroissa esiintyy kauttaaltaan mahdollisuuksien tasa-arvo. Esimerkiksi puheenvuoroissa ei juuri lainkaan tuoda esiin ajatusta, että koulun pitäisi tuottaa ja taata tasa-arvo. Kiinnostavaa on, kuinka kaikki edustajat puolueesta riippumatta korostavan koulutuksen ja koulutuksen tasa-arvon tärkeyttä. Yksikään puheenvuoro ei asetu poikkiteloin ja väittäisi, että koulutukseen ja koulutuksen tasa-arvoon panostaminen ei olisi tärkeää.

Tutkielmassa tarkastellaan eduskunnassa käytyä keskustelua perhevapaista. Tarkoituksena on pureutua suomalaisessa perhepoliittisessa keskustelussa esiintyneeseen tavoitteeseen tasa-arvoisesta perhevapaauudistuksesta. Kiinnostus on siinä, mitä tasa-arvoistavalla perhepolitiikalla tavoitellaan ja eroavatko kansanedustajien käsitykset tasa-arvosta. Tutkimuskysymys on: Miten tasa-arvoa ja perhettä rakennetaan eduskuntakeskustelussa ja miten tasa-arvo ymmärretään perhevapaakeskustelun yhteydessä? Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia diskursseja eduskuntakeskustelussa nousee suomalaisesta perheestä ja tasa-arvosta. Tutkielmassa yhdistyy sekä modernisaatio- että perhesosiologia kuin myös tasa-arvoon, vanhemmuuteen ja sukupuoleen liittyvä keskustelu. Tutkimusaineistona on eduskunnan täysistuntopöytäkirja vuodelta 2021 sekä ensimmäisen ja toisen käsittelyn pöytäkirjat samalta vuodelta. Tekstiä on yhteensä noin neljäkymmentä sivua ja puheenvuoroja 54. Puheenvuoroja ovat käyttäneet eri puolueiden edustajat ja pituudeltaan ne vaihtelevat muutamien rivien pituisista puheista noin kahden sivun mittaisiin puheenvuoroihin. Tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysia. Tutkielmassa on tehty myös vertailevaa puolueanalyysia, jossa eduskunnan keskustelua on tarkasteltu peilaten niitä kunkin puolueen puolueohjelmiin. Tehty analyysi tuotti aineistosta kaksi erilaista diskurssia. Ensimmäinen diskurssi on nimetty tasa-arvo omana arvonaan -diskurssiksi ja toinen perhekeskeisyys -diskurssiksi. Ensimmäisessä diskurssissa keskiössä on tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa tasa-arvo on itsessään tärkeä arvo. Aineistosta nousee keskeisenä puhe sekä naisten aseman parantamisesta työmarkkinoilla että isien merkitys hoivavastuun jakajina. Tasa-arvo koskettaa yksilöä ja sillä viitataan pitkälti sukupuolten tasa-arvoon, jota ilmentää perhevapaiden tasainen jakautuminen puolisoiden kesken. Diskurssissa näkyy liberaalit arvot, jossa perinteistä ydinperheajattelua murretaan, yksilöllisiä tarpeita korostetaan ja mies-nais-roolit sekoitetaan. Toisessa diskurssissa tasa-arvo ei itsessään ole kaiken yläpuolella oleva arvo, vaan se on tärkeää palvellessaan perheen ja lasten (ja Suomen) hyvinvointia. Puheen keskiössä on lapsi- ja perheystävällinen yhteiskunta, josta Suomen kansan menestys riippuu sekä perheiden valinnanvapauden säilyttäminen vapaiden jakamisessa. Tasa-arvo koskettaa perhettä yhteisönä ja erilaisia perhevapaaratkaisuja tulee kunnioittaa – silti myös tässä diskurssissa isiä kannustetaan vapaiden pitämiseen. Diskurssissa näkyy konservatiivinen arvomaailma, jossa yhteisöllisyyttä vaalitaan ja traditionaalista ydinperheajattelua puolustetaan. Jokaiselle puolueelle tasa-arvo on tärkeä arvo ja keskustelu on pääosin linjassa puolueiden puolueohjelmien kanssa. Perheen tasa-arvo on tärkeä aihe poliittisessa puheessa – yhteistä diskursseille on, että perheitä arvostetaan ja niiden hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita. Molempien diskurssien mukaan ihmisten tasa-arvoinen kohtelu ja yhdenvertaisuus on korvaamatonta.