Browsing by Subject "eduskuntavaaliohjelma"

Ilmastonmuutos on ihmiskunnalle eksistentiaalinen uhka, ja sen pysäyttäminen tai ainakin sen vaikutusten minimointi on 2020-luvulle tultaessa ennen kaikkea poliittinen ongelma. Tässä maisterintutkielmassa selvitetään, miten suomalaisten eduskuntapuolueiden ilmastopoliittiset kannat ovat kehittyneet vuosina 2007–2019, ja peilataan niitä Suomen ilmastopolitiikan onnistumiseen, kun mittarina käytetään Germanwatchin Climate Change Performance Indexiä. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää erilaisia kehityskulkuja ja yhteisiä teemoja ja arvioida niiden vaikutusta, sekä arvioida puolueiden asemaa ilmastonmuutoksen muodostaman globaalin uhan käsittelyssä. Teoreettinen viitekehys muodostuu maailmanyhteisöteoriasta, ilmastopolitiikan tutkimuksesta etenkin Suomessa, sekä puolueiden merkitystä tarkastelevasta tutkimuksesta. Viitekehyksen tarkoituksena on asemoida tutkielma osaksi ilmastopolitiikan tutkimuksen kenttää, pohjustaa puolueiden merkitystä muuttuneen poliittisen osallistumisen kentässä, sekä luoda kuvaa siitä, kuinka globaalit trendit ja normit käytännössä siirtyvät ylikansalliselta tasolta kansalliselle tasolle ja kuinka puolueet osallistuvat tuohon siirtymään. Tutkimuksen aineistona ovat kahdeksan eduskuntapuolueen eduskuntavaaliohjelmat vuosien 2007–2019 eduskuntavaaleista. Ajanjaksolla käytiin vaalit vuosina 2007, 2011, 2015 ja 2019. Aineisto on valittu edustamaan eduskuntapuolueiden yleisiä kantoja, jotta puolueiden ilmastopoliittisista näkemyksistä ja kehityksestä on voitu muodostaa kattava yleiskuva. Tutkimus on toteutettu laadullisesti kriittisen diskurssianalyysin keinoin, ja metodina on käytetty Carol Bacchin ongelmarepresentaatiomenetelmää. Tutkimus osoittaa lähes jokaisen puolueen kantojen kehittyneen tarkasteluvälin aikana selkeästi; ainoa poikkeus on Perusuomalaiset, jonka ilmastotoimia kritisoiva kanta pysyi käytännössä samana läpi tarkastelujakson. Ilmastopolitiikka on pääasiassa sidottu talouspolitiikkaan, mutta sen alisteisuus on heikentynyt. Valtion roolissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, ja puolueet ovat yleisesti ottaen alkaneet nähdä valtion toimet ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi aiempaa tärkeämpinä. Elinkeinoelämän toimijoille materiaaleissa osoitettu asema on heikentynyt, eikä yksilönvastuuta korostettu tarkastelujakson lopussa yhtä paljon kuin sen alussa. Ilmastopoliittisten esitysten määrä ja konkretia kasvoivat huomattavasti. Ylikansallisen ilmastopolitiikan merkityksen korostaminen väheni tarkastelujaksolla, kun kansallisten toimien määrä ja painotus kasvoivat; esitän etenkin Pariisin ilmastosopimuksen vaikuttaneen tähän merkittävästi. Tutkielmassa esitetään myös puolueilla olevan merkittävä rooli globaalien normien ja trendien tuomisessa paikalliselle tasolle. Puolueiden, pois lukien Perussuomalaiset, saavuttama konsensus valtion roolissa ja monipuolisten ilmastopoliittisten toimenpiteiden määrässä ja laajuudessa on tutkimuksen perusteella ajanut Suomen kansallisen ilmastopolitiikan kehittymistä. Aktiivisesti osallistuva ja ilmastotoimia johtava valtio, ainakin osittain talouspolitiikan alta irronnut ilmastopolitiikka ja yhteinen pyrkimys kansallisiin toimenpiteisiin ovat olleet oleellisia tekijöitä Suomen ilmastopolitiikan kunnianhimon kasvussa.