Browsing by Subject "fuusiot"

Pitkittäistutkimuksessa selvitettiin organisaatioon samastumisen ja menettelytapojen koetun oikeudenmukaisuuden prosesseja suomalaisen korkeakoulufuusion edetessä. Pitkittäisaineisto on osa Aalto-yliopistossa tehtävää kolmevuotista 'Kolmen yliopiston yhdistymisen lähteet, voimat ja haasteet' -tutkimusprojektia. Tämän tutkielman aineisto koostui projektin kahdesta ensimmäisestä osa-aineistosta. Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun työntekijöille lähetettiin sähköpostitse kyselylomake ensimmäisen kerran vuoden 2009 helmikuussa, jolloin Aalto-yliopisto oli saanut nimensä. Yliopisto aloitti toimintansa virallisesti 1.1.2010, ja seurantakysely lähetettiin samoille henkilöille toukokuussa 2010. Molempiin kyselyihin vastasi yhteensä 765 henkilöä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalisen identiteetin teoria ja siihen läheisesti liittyvä sosiaalisen samastumisen tutkimus sekä proseduraalisen eli menettelytapojen oikeudenmukaisuuden lähestymistapa. Tarkempana viitekehyksenä tutkimuksessa toimi ryhmään kiinnittymisen malli, jonka mukaan ihmiset tekevät ryhmäjäsenyyttään koskevia päätöksiä oikeudenmukaisuusarvioiden perusteella. Tutkielman teoriaosiossa käsiteltiin näiden lähestymistapojen lisäksi organisaation statusta eli arvoasemaa ja dominanssia eli vaikutusvaltaa sekä niiden suhdetta muihin tutkielmassa tarkasteltuihin ilmiöihin. Tutkimuskysymykset koskivat ensinnäkin vanhaan korkeakouluun samastumisen ja uuteen yliopistoon samastumisen välistä yhteyttä eli organisaatioon samastumisen jatkuvuutta. Oletuksena oli, että vanhaan organisaatioon samastuminen siirtyy uuteen organisaatioon samastumiseen eli toisin sanoen tutkittavat kokevat jatkuvuutta edesmenneen organisaationsa ja uuden organisaation välillä. Toinen tutkimuskysymys kohdistui menettelytapojen koetun oikeudenmukaisuuden ja uuteen organisaatioon samastumisen väliseen yhteyteen, ja hypoteesi oli, että oikeudenmukaisiksi koetut menettelytavat vaikuttavat positiivisesti uuteen yliopistoon samastumiseen. Toisaalta tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan kysymykseen menettelytapojen oikeudenmukaisuuden vaikutuksesta samastumisen jatkuvuuteen, ja oletus oli, että samastumisen jatkuvuus on vahvempaa niillä vastaajilla, jotka ovat samaistuneet vahvemmin aikaisempaan korkeakouluunsa. Riippumattomien muuttujien yhteyksiä tarkasteltiin suhteessa alkuperäisten korkeakoulujen statukseen ja dominanssiin fuusioprosessissa. Tausta-analyysien jälkeen suoritettiin yhteensä neljä hierarkkista regressioanalyysiä, joiden avulla tarkasteltiin kontrollimuuttujien, riippumattomien muuttujien ja interaktioiden tilastollista vaikutusta uuteen organisaatioon samastumiseen. Vanhaan organisaatioon samastuminen ja menettelytapojen koettu oikeudenmukaisuus vaikuttivat uuteen organisaatioon samastumiseen kaikkien analyysien kaikissa vaiheissa. Tämä antoi viitteitä siitä, että niin vanhan organisaation säilyttäminen uuden organisaation sisällä kuin oikeudenmukaiset menettelytavat prosessin kuluessa saattavat edesauttaa fuusion onnistumista. Myös hypoteesille, jonka mukaan oikeudenmukaisiksi koetut menettelytavat vaikuttivat samastumisen jatkuvuuteen, saatiin tukea. Tämän perusteella oikeudenmukaiset menettelytavat olivat tärkeämpi uuteen organisaatioon samastumista selittävä tekijä niille vastaajille, jotka samastuivat vahvasti vanhaan organisaatioonsa. Myös vastaajien sukupuolella, työssäoloajalla ja henkilöstöryhmällä todettiin olevan tilastollisesti merkitsevä vaikutus Aalto-yliopistoon samastumiseen. Statuksella ja dominanssilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta riippuvaan muuttujaan, mikä saattaa johtua pienistä havaituista eroista organisaatioiden välisessä arvoasemassa ja vaikutusvallassa.

Tutkielmassa tarkastellaan organisaatioon samastumisen sekä ristiriitaisen samastumisen yhteyttä työntekijöiden kokemaan työn imuun pitkittäisastelemassa, pian fuusioitumisen jälkeen ja puolitoista vuotta fuusion voimaan astumisesta. Lisäksi tarkastellaan ristiriitaisen samastumisen moderoivaa vaikutusta organisaatioon samastumisen ja työn imun väliseen yhteyteen. Tutkimuksen tavoitteena on selkeyttää käsitystä organisaatioon samastumisen ja ristiriitaisen samastumisen sekä työn imun välisen yhteyden luonteesta ja siten lisätä ymmärrystä samastumisen merkityksestä fuusioiden onnistumiselle tai epäonnistumiselle. Toisaalta tutkimuksen intressinä oli tarkastella tekijöitä, jotka edesauttavat työn imua fuusion aikana tai vastaavasti heikentävät sitä. Tutkielmassa käytetty aineisto oli peräisin Jukka Lipposen Tampere3 hankkeesta, jossa kartoitettiin nykyisen Tampereen yliopiston työntekijöiden kokemuksia yliopistojen fuusioprosessista. Fuusiossa yhdistyivät Tampereen teknillinen yliopisto sekä alkuperäinen Tampereen yliopisto. Aineisto koostui 930 työntekijän vastauksista. Ilmiöiden välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatioiden sekä lineaarisen regressioanalyysin avulla. Lisäanalyysina toteutettiin moderaation testaus muutosten koetun merkittävyyden osalta lineaarisen regressioanalyysin ja simple slope-testin avulla. Analyysien perusteella havaittiin, että organisaatioon samastumisen ja työn imun välillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä positiivinen yhteys, kun yhteyttä tarkasteltiin fuusion alussa (T1) ja puolitoista vuotta fuusion toteutumisen jälkeen (T2). Vastaavasti ristiriitaisen samastumisen ja työn imun välillä havaittiin näissä aikapisteissä negatiivinen yhteys, joka oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Pitkittäisanalyysissä muuttujien välillä ei havaittu yhteyttä. Ristiriitaisen samastumisen oletettu moderoiva vaikutus ei myöskään saanut tukea missään tutkimusasetelmassa. Lisäanalyysien perusteella havaittiin, että organisaatioon samastumisen positiivinen yhteys ja ristiriitaisen samastumisen negatiivinen yhteys työn imuun oli voimakkaampaa työntekijöillä, jotka kokivat fuusion muutokset merkittäviksi. Tutkielman tulokset osittain tukevat aikaisempaa tutkimusta, jota on tehty erityisesti organisaatioon samastumisen ja työn imun välisestä yhteydestä. Pitkittäisanalyysistä tehtyjen havaintojen sekä aikaisemman tutkimuksen vähäisyyden takia tutkielman tuloksista ei kuitenkaan voida tehdä laajempia yleistyksiä ilmiöiden välisestä yhteydestä. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että havaitut yhteydet kertovat nimenomaan Tampereen yliopiston työntekijöiden kokemuksista yliopistofuusion aikana ja luovat pohjaa aiheen tuleville tutkimuksille.

Tutkielmassa tarkasteltiin Schwartzin (1992) arvojen yhteyttä muutokseen suhtautumiseen ennen muutosprosessia ja muutoskokemukseen muutosprosessin jälkeen organisaatiofuusion kontekstissa. Tutkimuksessa oletettiin, että muutosvalmiuteen ja säilyttämiseen liittyvät arvot ennustavat muutokseen suhtautumista sekä mandollisuutena että uhkana. Arvojen ja muutoskokemuksen välille oletettiin epäsuora yhteys. Toisin sanoen oletettiin, että muutokseen suhtautumisesta muodostettu käsitys (mandollisuus/uhka) välittää arvojen ja muutoskokemuksen välistä yhteyttä. Tutkimuksen aineistona käytettiin pitkittäisaineistoa, joka kerättiin kyselytutkimuksena Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) perustamisprosessista. Aineisto kerättiin kahtena eri ajankohtana. Molempiin aineistonkeruisiin osallistui 159 vastaajaa. Analyysimenetelminä käytettiin hierarkkista regressioanalyysia. Hypoteesit saivat osittain tukea. Muutosvalmiuteen ja säilyttämiseen liittyvät arvot ennustivat odotusten mukaisesti tulevaan muutokseen suhtautumista uhkana. Vastoin odotuksia muutosvalmiuteen ja säilyttämiseen liittyvät arvot eivät olleet tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä tulevaan muutokseen suhtautumiseen mandollisuutena. Välittäjäanalyysi antoi osittain tukea tehdyille oletuksille arvojen epäsuorasta yhteydestä muutoskokemukseen. Suhtautuminen muutokseen uhkana välitti osittain muutosvalmiuteen ja säilyttämiseen liittyvien arvojen yhteyttä muutoskokemukseen, kun tuloksia tarkasteltiin välittäjäanalyysin väljempien ehtojen mukaan. Oletus muutokseen suhtautuminen mandollisuutena -muuttujan välittävästä roolista arvojen ja muutoskokemuksen välillä ei sen sijaan saanut tukea. Tutkimus antoi viitteitä arvojen ja muutoksen välisestä yhteydestä, mutta tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava, että selitysosuudet jäivät suhteellisen vaatimattomaksi.