Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "fyysinen aktiivisuus"

Sort by: Order: Results:

  • Määttä, Suvi (2012)
    Lapsuuden liikunnalla on monipuolisia ja kokonaisvaltaisia myönteisiä vaikutuksia yksilön fyysiselle, henkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille lapsuudessa kuin myös pitkällä tähtäimellä aikuisuudessa. Yksi keskeinen innostaja lasten liikuntatottumuksien ja liikunnallisuuden oppimisessa ovat omat vanhemmat, joiden rooli voi olla yhdessä liikkumista lasten kanssa, roolimallina olemista kuin kannustavaa ja sosiaalista tukea antavaa. Vanhemmat voivat myös vahvistaa ensin lasten liikuntakompetenssikäsitystä sekä liikuntakiinnostusta ja tätä kautta edistää lasten liikunta-aktiivisuutta, joka on määritelty mediaatiovaikutukseksi tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia vanhempien vaikutuksen suoraa ja mediaatiovaikutusta lasten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen. Teoreettisena näkökulmana tutkimuksessa oli nuorten liikunta-aktiivisuutta edistävästä mallin (Welk, 1999) vanhempien vaikutusta ilmentävä osio, jonka keskeisinä tekijöinä ovat lasten liikunta-aktiivisuus, vanhempien vahvistajat ja lasten altistajat. Näiden tekijöiden välisiä yhteyksiä tutkittiin selvittämällä kuuden vahvistavan muuttujan suora yhteys lasten liikunta- aktiivisuuteen sekä vahvistavien muuttujien yhteys liikunta-aktiivisuuteen altistavien tekijöiden kautta (mediaatiovaikutus). Jokaiselle vanhempien vahvistavalle muuttujalle mitattiin suora ja mediaatiovaikutus. Muuttujat olivat mukana analyyseissa joko yksin tai kaikki yhtäaikaisesti. Tutkimuksen päämenetelmänä olivat logistinen ja lineaarinen regressioanalyysi ja lisäksi käytettiin mediaatiovaikutuksen tutkimisessa Sobel-, indirect- ja bootstrapping-testejä. Tutkimuksen aineisto (n=806) on peräisin kouluikäisten lasten elintapoja tutkivasta Hälsoverkstaden – projektista, jonka kyselytutkimukset on kerätty neljäs- ja viidesluokkalaisilta lapsilta ja heidän vanhemmiltaan ruotsinkielisistä kouluista kahdeksassa Uudenmaan kunnassa vuonna 2006. Tulosten perusteella ainoastaan vanhempien liikunta-aktiivisuudella oli suoraa vaikutusta lasten liikunta- aktiivisuuteen, kun vahvistavien muuttujien vaikutusta tutkittiin yksin ja yhtäaikaisesti. Muilla vanhempien vaikutusmuuttujilla (yhdessä liikkuminen, vanhempien kannustus, sisäiset tulosodotukset ja tulevaisuuden tulosodotukset) oli mediaatiovaikutusta, kun vahvistavia muuttujia tutkittiin yksitellen eli kyseiset vahvistajat vaikuttivat lasten liikunta-aktiivisuuteen lasten liikuntakompetenssin ja liikuntakiinnostuksen kautta. Tutkittaessa kaikkia vanhempien vahvistajia yhtäaikaisesti, varsinkin vanhempien kannustuksella ja yhdessä liikkumisella oli merkitsevää mediaatiovaikutusta. Yhdessä liikkumisella ja vanhempien liikunta-aktiivisuudella on näiden tulosten valossa siis erilaista merkitystä lasten liikunta-aktiivisuudelle. Vanhempien liikunta-aktiivisuus vahvistaa suoraan lasten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta, kun puolestaan yhdessä liikkuminen vaikuttaa myönteisesti lasten liikunta- aktiivisuuteen liikuntakompetenssin ja –kiinnostuksen kautta. Lisäksi tutkimuksen perusteella lasten kokema vanhempien kannustus vahvistaa ensin lasten liikuntakompetenssikäsitystä ja liikuntakiinnostusta ja sen jälkeen lasten liikunta-aktiivisuutta. Tutkimuksen tuloksilla voi olla käytännön hyötyä mietittäessä parempia liikuntainterventioita ja mahdollisuuksia lasten liikunta-aktiivisuuden edistämiseen. Samoin tämä tutkimuksen tulokset vahvistavat, että vanhempien tulisi huomioida paremmin lasten liikunnallisuuden monipuolinen tukeminen, erityisesti lasten liikuntakompetenssin ja - kiinnostuksen vahvistamisen merkitys.
  • Tiainen, Minna (2018)
    Monipuolinen ja säännöllinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä jo päiväkoti-ikäisten lasten terveyteen ja hyvinvointiin. Riittävällä liikkumisella on niin fyysisiä, psyykkisiä kuin sosiaalisia hyötyjä ja tämän lisäksi se on elintärkeää lasten suotuisan kasvun ja kehityksen kannalta. Viimeisin tutkimus osoittaa kuitenkin, että kaikki päiväkoti-ikäiset lapset eivät saavuta terveellisen kasvun ja kehityksen kannalta riittävää määrää liikkumista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa päiväkodin varhaiskasvattajien roolista lasten liikkumisessa ja sen edistämisessä. Tutkimuksen teoreettisena taustana on sosioekologinen malli, jonka mukaan ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa niin yksilö itse kuin hänen ympäristönsäkin. Päiväkoti on kodin ohella erittäin tärkeä pienten lasten kasvuympäristö ja päiväkodin varhaiskasvattajat siten merkityksellisiä roolimalleja lapsille. Lapset oppivat käyttäytymismalleja tarkkailemalla merkityksellisiä roolimallejaan ja siksi varhaiskasvattajien asenteilla ja käyttäytymisellä voi olla kauas kantava merkitys lasten terveyskäyttäytymisen sosialisaatiossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin päiväkodin varhaiskasvattajien lasten aktivointiin sekä paikallaanoloon liittyvien asenteiden, käytäntöjen ja tietämyksen yhteyksiä lasten päiväkotiaikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkielman aineisto koostui DAGIS-tutkimushankkeen kartoitusvaiheessa (2015-2016) kerätystä päiväkotihenkilökunnan kyselystä (N=378) ja lasten objektiivisesti liikemittarilla mitatusta päiväkotiaikaisesta fyysisestä aktiivisuudesta (N=779). Varhaiskasvattajien asenteita ja käytäntöjä kuvaavien muuttujien muodostamiseen käytettiin eksploratiivista faktorianalyysiä. Lopullisten selittävien muuttujien yhteyksiä lasten liikkumiseen tarkasteltiin Spearmanin korrelaatioanalyysin ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Vakioivina tekijöinä analyyseissä oli henkilökunnan ikä, koulutustausta, mittausajankohta ja mittauskunta. Tutkimustulosten perusteella paikallaanolon rajoittamiseen liittyvät käytännöt olivat yhteydessä lasten päiväkotiaikaiseen liikkumiseen. Yhteys oli positiivinen siten, että mitä enemmän paikallaanolon rajoittamista raportoitiin, sitä enemmän lapset liikkuivat päiväkotipäivän aikana. Muut varhaiskasvattajiin liittyvät sosiokognitiiviset selittäjät eivät olleet yhteydessä lasten liikkumiseen. Tutkimustulokset olivat yhteneviä aiemman tutkimuksen kanssa siten, että varhaiskasvattajiin liittyvien tekijöiden yhteydet lasten liikkumiseen ovat olleet heikkoja tai ne ovat puuttuneet kokonaan. Tulevassa tutkimuksessa tulisi kiinnittää huomiota varhaiskasvattajiin liittyvien tekijöiden mittaamisen laatuun, jotta saataisiin luotettavampaa tietoa varhaiskasvattajien roolista lasten liikkumisen edistämisessä. Päiväkoti voi tarjota ihanteellisen ympäristön aktiivisen elämäntavan omaksumiseen yhdenvertaisesti kaikille lapsille ja päiväkotiympäristöön liittyvien tekijöiden tutkimiseen tulisi panostaa myös jatkossa.