Browsing by Subject "fyysinen pääoma"

Tutkielmassa tarkasteltiin, minkälaisia merkityksiä suomalaiset naisamatöörinyrkkeilijät ja nyrkkeilyvalmentajat antoivat puheessaan ruumiillisuudelle, sukupuolelle ja nyrkkeilyn maskuliinisuudelle, sekä minkälaisia kannanottoja naisnyrkkeilijät ja nyrkkeilyvalmentajat esittivät naisten roolista nyrkkeilyssä ja minkälaisena suomalaisen naisnyrkkeilyn asema näyttäytyi. Ruumiillisuuden tarkastelussa pyrittiin selvittämään, miten ruumiillisuus merkityksellistyi nyrkkeilyssä ja mistä nyrkkeilyn fyysinen pääoma (Bourdieu, 1984) muodostui diskursseissa. Naisnyrkkeilyä koskevaa tutkimusta on olemassa hyvin vähän, ja valtaosa nyrkkeilytutkimuksesta koskee ainoastaan miehiä. Naisnyrkkeily on ollut historiallisesti miesten laji ja yleistyessään se on kohdannut voimakasta vastustusta ja sitä on kritisoitu suomalaisessakin mediassa. Suomessa naisnyrkkeily sallittiin virallisesti vuonna 1988. Tutkielman lähestymistapana on kriittinen diskurssianalyysi, jossa pyritään tuomaan esiin sosiaalisia epäkohtia, kuten sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa. Aineistona oli 10 suomalaisen amatööritasolla kilpailevan tai kilpailleen naisamatöörinyrkkeilijän sekä kolmen nyrkkeilyvalmentajan teemahaastattelut. Yhteiset haastatteluteemat koskivat nyrkkeilyn maskuliinisuutta, naisten asemaa nyrkkeilyssä ja ruumiillisuuden merkitystä nyrkkeilyssä. Lisäksi nyrkkeilijöiden teemoihin kuului vuoden 2012 varustekiista hameen pakollisuudesta sekä nyrkkeily muille elämän osa-alueille heijastuvana, ja valmentajien teemoihin kuului valmennustausta. Nyrkkeilijän nopeus ja ketteryys merkityksellistyivät aineistossa tärkeimmiksi nyrkkeilijän ominaisuuksiksi. Tulos poikkeaa aiemmasta miesnyrkkeilytutkimuksesta, jossa ruumiillinen pääoma on perinteisesti sijoitettu vahvaan ja lihaksikkaaseen miesruumiiseen. Ruumiillisuus merkityksellistyi aineistossa myös itsevarmuuden kasvun ja toisaalta syömishäiriöden kautta. Naisnyrkkeilijöiden puheessa ilmeni myös ristiriitaisuutta nyrkkeilyssä ja muualla yhteiskunnassa arvostetun ruumiillisen pääoman välillä. Aineistosta oli löydettävissä neljä erilaista sukupuolidiskurssia ja naisnyrkkeilyn aseman parantumisesta kertova muutosdiskurssi. Sukupuolta rakennettiin pääosin essentialistisesta diskurssista käsin, jossa sukupuolen nähtiin tuottavan eroa nyrkkeilijän taidoissa, voimassa ja luonteessa. Rakenteellisessa diskurssissa painotettiin nais- ja miesnyrkkeilyn epätasa-arvoista asemaa Suomessa. Esimerkkinä käytettiin nyrkkeilyseuroja, joihin ei oteta naisia jäseniksi. Lisäksi sosialisaatiodiskurssissa sukupuoli nähtiin kulttuurisen kasvatuksen tuloksena, ja sosiaalisen konstruktionismin diskurssisssa sukupuoli merkityksellistyi sosiaalisena rakenteena, jota performoidaan ja uusinnetaan nyrkkeilyn sosiaalisissa käytännöissä.