Browsing by Subject "fyysiset vammat"

Tutkimusten mukaan pitkäaikaissairaiden ja fyysisesti vammaisten nuorten aikuisten koulutus- ja työllisyysmahdollisuutensa ovat keskivertoa heikommat, minkä lisäksi he joutuvat usein kamppailemaan normaalin ja erilaisuuden kokemusten välillä. Terveydellisistä ja yhteiskunnan rakenteellisista esteistä johtuen heidän mahdollisuutensa toteuttaa itseään ja tavoitella mieluisia asioita voivat olla rajallisemmat. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään ja analysoidaan pitkäaikaissairaiden ja fyysisesti vammaisten suomalaisten nuorten aikuisten antamia merkityksiä vapaudelle ja näiden merkitysten hahmottumista suhteessa pitkäaikaissairauteen tai vammaan. Tämän lisäksi analysoidaan vapautta edistäviä ja rajoittavia tekijöitä. Vapautena ymmärretään sekä haastateltavien sille antamat subjektiiviset merkitykset että Amartya Senin toimintavalmiuksien viitekehyksen käsitykset vapaudesta. Tutkielman aineistona toimii 11 avointa, puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin kesällä 2018 eri paikkakunnilla. Haastateltavat löytyivät pääosin potilasjärjestöjen ja -yhdistysten jakamien ilmoitusten kautta. Aineisto analysoitiin laadulliseen sisällönanalyysiin lukeutuvalla Grounded theory -menetelmällä. Varsinainen systemaattinen analyysi toteutettiin Atlas.ti-ohjelmalla. Analyysin perusteella vapaus merkitsi pitkäaikaissairaille ja fyysisesti vammaisille muun muassa vapautta päättää omasta elämästään, menemisistään ja tekemisistään. Osa pitkäaikaissairaista koki vapauden liittyvän suoraan kokemukseen pitkäaikaissairaudesta, kun taas fyysisesti vammaisten kohdalla samaa ei ollut nähtävissä. Pitkäaikaissairailla vapautta heikensivät muun muassa sairauden aaltoilevuus ja tulevan epävarmuus, lääkkeet, kivut, riittämätön sosiaalinen tuki sekä sairauden hyväksymiseen liittyvät prosessit. Vapautta puolestaan edistivät hyvä työ- ja koulutustilanne, sopiva lääkitys, vertaistuki sekä vapaus valita oma identiteetti. Fyysisesti vammaisten vapautta heikensivät liikkumisen rajoitteet, kivut, vammaisena nähdyksi tuleminen kaikkialla sekä yhteiskunnan esteelliset käytännöt. Heidän vapauttaan taas edistivät vamman pysyvyys ja sitä kautta rajoitteiden tietäminen ennalta, vamman luonnollisuus osana identiteettiä sekä yhteiskunnalliset palvelut. Pitkäaikaissairaiden ja fyysisesti vammaisten nuorten aikuisten antamat merkitykset vapaudelle sekä vapautta rajoittavat ja edistävät tekijät olivat erilaisia vammojen ollessa näkyvämpiä ja pysyvämpiä verrattuna näkymättömämpiin ja monesti aaltoileviin pitkäaikaissairauksiin. Toisaalta tämä jako ei ollut aina selkeä, sillä yhden vamma oli lievä ja muutamalla pitkäaikaissairaudet vaikeuttivat selvästi arkea. Pitkäaikaissairaudet näyttäytyivät vammoihin verrattuna ennemminkin terveydellisenä uhkina, vaikka ai-neisto toi esiin niihin liittyvän vammojen tavoin yhteiskunnallisia esteitä. Vaikka fyysisesti ja asenteellisesti esteetön ympäristö on tärkeää sekä pitkäaikaissairaille että fyysisesti vammaisille, pitkäaikaissairaan identiteettiin ja sosiaalisen tuen tarpeisiin liittyvät tekijät sekä sairauden heittelyistä johtuvat haasteet työ- ja koulumaailmassa on otettava paremmin huomioon.