Browsing by Subject "häät"

Tutkimus käsittelee omana aikanamme tavallisia suomalaisia häitä. Tarkastelun kohteena on median hääkulttuurista ja arkipuheesta välittyvä ristiriitainen nykyhäiden määritelmä, jonka mukaan häiden on oltava perinteitävä noudattavat kirkkohäät ja samaan aikaan kuvastettava hääparin makua ja tyyliä. Häiden on sekä ilmaistava yhteisön arvoja että oltava yksilölliset. Pyrin selvittämään, kuinka häitään suunnittelevat pariskunnat yhdistävät nämä 'perinteisten nykyhäiden' keskenään ristiriitaiset ulottuvuudet. Tutkimus perustuu yhdeksän pariskunnan yhteishaastatteluun, jotka tehtiin 1−10 kuukautta ennen häitä. Haastateltavat ovat 22−31-vuotiaita, avoliitossa eläviä ja naimattomia. Haastattelut ovat noin puolentoista tunnin mittaisia teemahaastatteluja. Tarkastelen haastattelupuhetta merkityksen tuottamisen prosessina, jossa yhdistyvät haastateltavien henkilökohtaiset kokemukset ja heidän käytettävissään olevat kulttuuriset diskurssit. Häiden kahden keskenään ristiriitaisen ulottuvuuden tarkastelussa käytän toisaalta yhteisöön, toisaalta yksilöllisyyteen liittyviä sosiologisia käsitteitä. Hääperinteet jaottelen kahteen tyyppiin. Eric Hobsbawmin keksityn perinteen teorian avulla tarkastelen avioituvien puheessa perinteen aseman saaneita uudehkoja häätapoja. Émile Durkheimin teoria uskonnollisille järjestelmille tyypillisestä pyhän ja profaanin erottelusta toimii näkökulmana klassisille perinteille. Sen avulla pohdin myös rituaalien ja yhteisön suhdetta. Häiden yksilöllistä ulottuvuutta tarkastelen erottautumisen käsitteen avulla; käytän Pierre Bourdieun distinktioteoriaa näkökulmana yksilöllisten erottautumispyrkimysten ja häiden sosiaalisen kentän positioiden analysoimiseen. Elämyksen käsitteen avulla selvitän häiden perimmäistä vetovoimaa. Tarkastelen yksilöllisten elämysten ja kollektiivisten rituaalien suhdetta esimerkiksi Maurice Halbwachsin kollektiivisen muistin käsitteen avulla. Tutkimustuloksissa määritän kaksi häiden sosiaalista yhteisöä. Perinteisen sukupolvien välisen yhteisön lisäksi merkittävässä asemassa on uusi sukupolvien sisäinen ja hääparin valintaan perustuva, osittain imaginaarinen hääyhteisö, jolla on keskeinen asema nykyhäiden määrittäjänä. Hääperinteet ovat yhteisöä vahvistavia ja pyhän kokemuksen tarjoavia rituaaleja. Keksityt perinteet vahvistavat uutta hääyhteisöä, klassiset hääperinteet sukupolvien välistä sukuyhteisöä. Häiden yksilöllinen ulottuvuus ja häiden 'omannäköisyys' ovat hääprosessissa keskeisiä: muista erottautuminen ja kulutuksen suunnittelu tarjoavat rajoitetun, mutta tärkeäksi koetun mahdollisuuden yksilölliseen nautintoon. Häistä halutaan ensisijaisesti saada elämyksiä, mikä varmistetaan pyrkimällä ainutkertaiseen tunnelmaan ja käyttämällä hääkulttuurin esittelemiä kollektiivisesti jaettuja riittejä ja luksussymboleita. Elämykset muodostetaan yhteisön kollektiiviseen muistiin tukeutuen, ja siten yksilöiden elämyksistä tulee kollektiivisia. Ristiriita häiden perinteisyyden ja yhteisöllisyyden ja toisaalta 'omannäköisyyden' ja yksilöllisyyden välillä ei vähennä perinteisten ja ylellisten häiden vetovoimaa, päin vastoin. Häät tarjoavat mahdollisuuden yksilölliseen elämykseen, johon avioituvat tuntevat vetoa. Elämys on kuitenkin sidoksissa yhteisön pyhän kokemukseen. Häät ovat samanaikaisesti niin kollektiivinen riitti kuin yksilöllinen elämys.