Browsing by Subject "hallinto"

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli vertailla Suomen ja Ruotsin ESR-hallintoa hierarkian ja verkoston näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy perinteiseen julkishallin-toon, joka usein nähdään hierakiana. Sen rinnalle on noussut johtaminen ja hallinta, governan-ce. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat 1. Miten Ruotsin ja Suomen ESR-hallinto on organisoitu EU:n antamassa kehyksessä? 2. Millä keinoilla Ruotsin ja Suomen hallinto koordinoi ESR-ohjelmaa? Menetelmät Tutkielman menetelmänä on vertailu, jossa hyödynnetään sekä laadullista tekstianalyysia että sovellettua koordinaatiokeinojen analyysikehikkoa. Tulokset ja johtopäätökset Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjelman hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seuranta-komitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huolimatta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteutuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja. Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjel-man hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seu-rantakomitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huoli-matta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteu-tuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja.

Biodiversity loss is a global environmental problem, which has both its origin and impact on society. In Finland, the issue has been addressed with an attempt to integrate biodiversity considerations from environmental sector to other policy sectors. This practice of collaboration of actors from two or more policy sectors to integrate aims and concerns derived from one policy sector into another is referred to as policy integration. By examining biodiversity considerations in water management practices for agriculture and forestry, the aim of this thesis is to find out what factors contribute to policy integration. The research question is “how have biodiversity considerations been integrated in water management guidelines for agriculture and forestry in Finland?” This question is analyzed with a theoretical framework, where five criteria for policy integration, inclusion, consistency, weighting, reporting, and resources are operationalized in qualitative content analysis. The material of the analysis consists of the policy document “Water management guidelines for agriculture and forestry”, which is complemented with three thematic interviews of water management specialists. The results of the analysis suggest that lack of discussion about inconsistencies between biodiversity and other policy objectives, lack of prioritization for biodiversity when conflicts between objectives take place, absence of precise reporting indicators for biodiversity and insufficiency and incompatibility of resources act as a barrier for policy integration. Furthermore, it is found out that the theoretical framework could be improved by adding criteria for analyzing adequate structures of governance, as well as defining the integrated policy and its goals. The main conclusion of this master’s thesis is that in order to successfully integrate policies, essential concepts and goals of the policy should be defined, efforts to minimize the inconsistencies between policy goals should be based on scientific research, and the structures of governance in the political system should be adequate to promote policy integration.

Monimutkaisiin ja viheliäisiin globaaleihin ongelmiin haetaan ratkaisuja yhä enemmän kaupungeissa ja paikallistasolla. Laaja-alaisten ratkaisujen luominen perinteisillä keinoilla on haastavaa, mikä luo paineita uudenlaiselle paikallistason toiminnalle kaupungeissa. Kokeileva kehittäminen nähdään esimerkkinä uudenlaisista innovatiivisista paikallistason ratkaisuista monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tapaustutkimuksen aiheena ovat kokeilevan kehittämisen haasteet, ristiriidat ja jännitteet kaupunkikehyksessä. Tutkimuksen kohteena on Helsingin vasta rakentuva, kokeiluja kaupunginosan kehitystyössä hyödyntävä Kalasatama. Teoreettinen viitekehys muodostuu alueellisen innovaatiotoiminnan, osallistamisen ja yhteiskehittämisen keskusteluista. Monitahoinen kokeilutoiminta kuvataan innovaatioiden, yhteiskehittämisen ja kaupungin hallinnon paradigmoja yhdistävänä toimintamallina. Tutkielman aineiston muodostavat Kalasataman alueella tapahtuneissa kokeiluissa mukana olleiden toimijoiden haastattelut (N=17). Kaksivaiheisessa analyysissä aineistosta teemoiteltiin ensin kokeilujen haasteita, jännitteitä ja ristiriitoja. Toisessa vaiheessa haasteita analysoitiin toimijaryhmittäin (kaupungin viranhaltijat, asukkaat, kokeiluja kehittävät yritykset ja kokeiluja hyödyntävät yritykset). Analyysin tuloksena todetaan, että löydetyt haasteet olivat moninainen kokoelma erilaisia odotuksia, ristiriitoja ja jännitteitä, mutta niistä oli löydettävissä selkeitä teemoja. Suurimmat haasteet koskevat kaupunginhallintoa, kaavoitusta ja suunnitteluprosessia sekä kokeiluissa mukana olevien toimijaryhmien yhteistyötä ja viestintää. Kokeiluissa törmäsivät uudet ja vanhat tekemisen tavat sekä tek-nologiavetoisuus ja ympäristötietoisuus. Lisäksi havaittiin, että toimijaryhmien tapa keskustella haasteista oli selvästi kytköksissä heidän institutionaaliseen asemaansa. Kokeilutoiminta on Suomessa julkisella sektorilla uusi toimintamalli ja tutkielman tulosten perusteella se on lupaava toimintatapa kaupungin kehittämisessä. Sitä näyttävät koskevan samat intressien ristiriidat, jotka koskevat muitakin kaupungin kehittämisen tapoja, mutta kaikista koetuista haasteista ja jännitteistä huolimatta Kalasataman toimijaryhmät kokivat kokeilutoiminnan hyväksi toimintamalliksi. Kokeilutoiminnan vaikuttavuus Kalasatamassa tehostuisi lisäresursseilla ja -rahoituksella sekä kaupungin hallinnon saavutettavuutta parantamalla. Usean vuosikymmenen ajan rakentuva Kalasatama on erinomainen alusta sekä uusille tapaustutkimuksille että kokeilutoiminnan pitkäaikaisen vaikuttavuuden tutkimukselle

Tutkielmassa tarkastellaan tilivelvollisuutta vuosittain julkaistavassa Ministeriöiden tuloksellisuuden kuvauksissa. Kysynnän tilivelvollisuuden tutkimukselle luo se, että tilivelvollisuudesta on tullut yhä tärkeämpi osa hyvää hallintoa, mutta samanaikaisesti tilivelvollisuus on käsitteenä hämärtynyt ja se on saanut uusia kulttuurillisia ulottuvuuksia. Tutkimusmenetelmänä sovelletaan deduktiivista sisällönanalyysia, jonka avulla aineistoa teemoitellaan teoriasta johdettuihin kategorioihin. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat: ”Miten eri ministeriöt kuvaavat tuloksellisuuttaan ja oikeuttavat tällä toimintaansa?” ja ”Kuinka Ministeriöiden tuloksellisuuden kuvaukset toimivat tilivelvollisuuden instrumenttina?” Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään tilivelvollisuutta julkishallinnossa, luodaan kuvaa uuden julkisjohtamisen opin (NPM) tuomista uusista tilivelvollisuuskäsityksistä, esitellään suorituskyvyn suhdetta tilivelvollisuuteen ja pohditaan tilivelvollisuuden kulttuurillista ulottuvuutta. Tilivelvollisuus määritellään päämiehen ja agentin väliseksi suhteeksi tietyllä toimialueella, jossa agentin tulee oikeuttaa tekojaan. On kuitenkin oletettavaa, että tutkimusaineistossa ministeriöiden laajat vaikuttavuustavoitteet eivät noudata politiikka-hallinto-dikotomiaa tai hallinnon alojen rajoja, mikä on ongelmallista tilivelvollisuuden määritelmän kannalta. Päämies-agentti-teorian pohjalta oletetaan myös, että aineistossa vedotaan ajankohtaisiin asioihin, jotka voidaan johtaa päämiehen preferensseistä. Hallinnon suorituskyky on tutkielmassa keskeinen työkalu tilivelvollisuuden arvioimiselle. Teemoittelukehikon sisällönanalyysille luo suorituskyvyn jako kolmeen: tuotos-, prosessi- ja järjestelmäorientoituneeseen suorituskykyyn. Ensimmäinen korostaa taloudellista tehokkuutta, keskimmäinen lainmukaisuutta sekä tasa-arvokysymyksiä ja viimeinen hallinnon toimintakykyä vaikeimmissakin tilanteissa. Taloudellisen tehokkuuden oletetaan korostuvan aineistossa, koska se on saanut paljon tukea uuden julkisjohtamisen myötä ja sen roolia korostetaan tutkimuskirjallisuudessa. Analyysi rakentuu teorialähtöisten oletusten ympärille, minkä lisäksi esitetään teemoittelun tulokset ministeriöittäin. Aineistosta luokiteltiin yhteensä 291 havaintoa suorituskyvyn kolmeen kategoriaan, joista yleisimmäksi osoittautui tuotosorientoitunut suorituskyky esiintyen 45 %:ssa havainnoista. Prosessiorientoitunut suorituskyky esiintyi kolmanneksessa havainnoista ja järjestelmäorientoitunut suorituskyky esiintyi reilussa viidenneksessä havainnoista. Tuotosorientoituneen suorituskyvyn havaintojen korkea määrä tukee oletusta, jonka mukaan taloudellinen tehokkuus saa paljon painoarvoa hallinnon toiminnassa. Vastaavasti järjestelmäorientoituneen suorituskyvyn suosio ulko-, sisä-, ja puolustusministeriön hallinnon aloilla kertoo, että myös muilla hallinnon arvoilla on painoarvoa, mikä kertoo raportoinnin tarkoituksenmukaisuudesta. Tulokset antavat myönteistä näyttöä oletukselle, jonka mukaan agentin ja toimialueen määrittely hämärtyvät ministeriöiden raportoinnissa. Monet etenkin yhteiskunnallista vaikuttavuutta mittaavat tavoitteet vaativat sekä poliittisia että hallinnollisia toimia, mutta tarvittavien toimien välille on vaikeaa tehdä eroa aineiston perusteella. Aineisto tukee jonkin verran aikaisempaa tutkimusta siltä osin, että se osoittaa ministeriöiden erilaisen kyvyn raportoida toiminnastaan tarkasti. Analyysi osoittaa myös, että aineistossa suhtaudutaan digitalisaatioon ja ympäristöarvoihin kuin ne olisivat perinteisiä hyvän hallinnon arvoja. Tämä tukee ajatusta siitä, että hallinnon arvot ovat ajankohdasta riippuvaisia päämiehen preferenssien mukaan. Tutkielman keskeisin johtopäätös akateemisen tilivelvollisuuskeskustelun kannalta on se, että se tukee väitettä taloudellisen tehokkuuden merkittävästä roolista julkishallinnossa, mutta se kritisoi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja osoittaa, että myös muilla hallinnon arvoilla on painoarvonsa. Käytännön kannalta tutkielma osoittaa epäkohtia ministeriöiden raportoinnissa tilivelvollisuuden näkökulmasta.