Browsing by Subject "hyvinvointiyhteiskunnan vastuuvelvollisuus"

Päihde- ja riippuvuusongelmat heikentävät väestön hyvinvointia ja kuormittavat koko yhteiskuntaa. Päihdehuolto on muun sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän tavoin muutoksessa palveluiden järjestämisvastuun siirtyessä kunnilta hyvinvointialueille. Tässä maisterintutkielmassa tarkasteltiin, millaisia näkemyksiä päihdehuollon ammattilaisilla ja asiantuntijoilla on päihdehuollon nykytilasta ja järjestämistavasta sekä tutkittiin, miten hyvin he näkevät hyvinvointiyhteiskunnan vastuuvelvollisuuden toteutuvan päihdehuollon alueella. Tämä maisterintutkielma on tehty osana Helsingin yliopiston CEACG:n toteuttamaa Riippuvuuskysely 2020 -tutkimusta. Riippuvuuskysely 2020 oli osa kansainvälistä ”Addiction in the Brain: Ethically Sound Implementation in Governance” (A-BRAIN, 2018–2022) -tutkimushanketta, jossa tarkasteltiin aivotoimintaan pohjautuvia ymmärryksiä riippuvuusongelmista. Tämän tutkielman aineistona käytettiin vastauksia kyselylomakkeen kahteen avoimeen kysymykseen, joissa kysyttiin, kuinka tärkeänä vastaaja pitää tiettyjä päihdehuollon sektoreita ja ammattiryhmiä. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Keskeiset tutkimustulokset osoittivat ammattilaisten ja asiantuntijoiden näkevän päihdehuollossa kolme kipupistettä: 1) järjestelmän valmiudet kohdata päihde- ja riippuvuusongelmia ovat puutteelliset, palveluiden saavutettavuudessa on haasteita ja asiakkaiden eriarvoisuus herättää huolta 2) riippuvuusproblematiikan osaamisalueella on puutteita erityisesti perustason palveluissa ja riippuvuus ilmiönä näyttäytyy erilaisena palvelujärjestelmän eri osissa 3) järjestelmän työnjaossa ja sisäisissä rooleissa on ristiriitaisuutta ja painopisteen tulisi olla enemmän ehkäisevissä palveluissa. Tulosten perusteella päihde- ja riippuvuusongelmien lähellä työskentelevien ammattilaisten ihanteena näyttää olevan pyrkimys päihde- ja riippuvuusongelmien normalisointiin ja hoidon integrointiin universaaleihin julkisen terveydenhuollon, kasvatuksen ja koulutuksen järjestelmiin erikoistuneen palvelujärjestelmän sijasta. Taustalla vaikuttavat perinteiset hyvinvointiyhteiskunnan arvot, kuten universaalisuus, inkluusio ja tasa-arvo, mutta myös taloudellinen kestävyys nousi esiin. Tulosten perusteella päihdehuolto ei pysty tällä hetkellä vastaamaan ammattilaisten odotuksiin hyvästä ja yhdenvertaisesti saavutettavissa olevasta hoidosta. Hyvinvointiyhteiskunnan vastuuvelvollisuuden näkökulmasta näyttää, ettei nykymuotoinen päihdehuolto pysty säilyttämään hyvinvointiyhteiskunnan ydinarvoja toteuttaessaan tehtäväänsä. Jatkotutkimuksessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota nuorisotyön ja oppilashuollon ammattilaisten rooliin päihdetyön toimijoina sekä syihin, jotka estävät varhaisen puuttumisen käytäntöjen juurtumisen terveydenhuoltoon. Varhaisvaiheen päihdetyön kehittämisen näkökulmasta olisi tärkeää tarkastella sote-alan koulutuksen sisältöjä ja jatkaa ammattilaisten osaamisen kehittämistä rahapeliongelmien alueella.