Browsing by Subject "iäkkäät"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Väestön ikääntymistä ja elinajan pitenemistä voidaan pitää yhteiskuntaan merkittävästi vaikuttavina muutoksina. Näiden muutosten osalta voidaan olettaa, että erinäisten palveluiden tarve tulee kasvamaan ja sosiaali- ja terveyspalveluiden iäkkäiden käyttäjien määrät kasvavat samalla. Näiden muutosten lisäksi myös digitalisaation jatkuva kehitys ja niin julkisten kuin yksityistenkin palveluiden sähköistyminen vaikuttavat lähes poikkeuksetta jokaisen arkeen. Tällöin on tärkeää ottaa huomioon yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset ja digisyrjäytymisen riski. Palveluiden sähköistymistä puolustetaan usein saavutettavuuden parantamisella ja että asiat hoituvat nopeammin ja helpommin. Tämä pitää paikkansa niiden palveluiden käyttäjien osalta, jotka osaavat hyödyntää digipalveluita ja käyttää niihin tarvittavia teknologisia laitteita. Digitalisaatiolla voi kuitenkin olla myös eriarvoisuutta ja syrjäytymistä aiheuttavia seurauksia. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on tarkastella näitä erilaisia digitalisaation seurauksia ja niiden mahdollisia vaikutuksia iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien kannalta. Aiheen tarkastelu tapahtuu osallisuuden teoreettisissa kehyksissä. Osallisuuden kannalta digitalisaation yhteydessä olennaista on, että käsiteltäviä teemoja tutkielmassa ovat digiosallisuus ja digisyrjäytyminen. Tutkielman kohderyhmänä painottuvat iäkkäät, yli 65-vuotiaat henkilöt. Tarkoituksena on ollut myös sitoa sosiaalityön näkökulma aiheeseen ja tarkastelun kohteena onkin myös se, että onko sosiaalityön keinoin mahdollista ehkäistä iäkkäiden digisyrjäytymistä. Maisterintutkielmassa on tarkoitus selvittää, millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia digitalisaatiolla on iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien arjessa ja erityisesti heidän osallisuutensa toteutumisen kannalta. Tutkielmassa keskitytään iäkkäisiin digitaalisten palveluiden käyttäjinä Ellen Helsperin teoreettista mallia hyödyntäen ja luokitellen iäkkäiden internetin ja digipalveluiden käyttöä taloudellisten, kulttuuristen, sosiaalisten ja henkilökohtaisten resurssien kautta sekä huomioiden myös taitojen ja asenteiden vaikutus. Tutkielmassa tarkastellaan myös iäkkäiden digisyrjäytymiseen vaikuttavia ulottuvuuksia ROSEnetin syrjäytymisen ulottuvuuksia hyödyntäen. Tutkielmassa nostetaan esiin digisyrjäytymisen ja verkon ulkopuolisen syrjäytymisen yhteyksiä, sillä tutkimusten valossa on selvää, että digisyrjäytyminen lisää sosiaalisen syrjäytymisen riskiä. Syrjäytymisen riskit ja ilmiöt kietoutuvat toisiinsa ja usein useat eri tekijät vaikuttavat yhtä aikaa tai ovat seurausta jostakin toisesta syrjäyttävästä tekijästä. Iäkkäiden internetin ja digipalveluiden käyttöä ajatellen tulisi ottaa huomioon iän ohella myös muita ihmisiä määrittäviä intersektionaalisia tekijöitä, kuten esimerkiksi sukupuoli, yhteiskuntaluokka, asuinpaikka, terveydentila, kulttuurinen ja uskonnollinen sekä etninen tausta. Erityisesti näiden taustatekijöiden merkitys korostuu siinä vaiheessa, kun tarkastellaan iäkkäiden niin sosiaalista kuin digitaalistakin osallisuutta yhteiskunnassa. Lisäksi oli havaittavissa, että varsinaista laitteiden tai palveluiden saavutettavuutta enemmän iäkkäiden internetin ja digipalveluiden käyttöön vaikuttivat osaaminen ja asenteet. Huomionarvoista on myös, ettei kaikkien iäkkäiden voida odottaa omaksuvan digiteknologiaa.
-
(2020)Suomalainen väestö vanhenee nopeasti ja ikääntymisen myötä lisääntyvät muistisairaudet. Suomalaisen ikäpolitiikan tavoitteena on hoitaa vanhuksia mahdollisimman pitkään kotona ennen pitkäaikaiseen hoivaan siirtymistä. Yhteiskunnallista keskustelua hallitsee esitykset pitkäaikaisesta hoivasta ja hoitohenkilökunnan mitoituksesta. Kotiin hoidettavat iäkkäät ihmiset eivät ole keskustelussa juurikaan mukana. Yksin kotonaan asuvat iäkkäät muistisairaat on syrjäytetty keskustelusta lähes täysin. Sosiaalityön ja gerontologisen sosiaalityön keskiössä on olla sosiaalisen asiantuntija. Tässä työssä perehdytään poliittisten asiakirjojen kautta siihen, miten kotonaan yksin asuvien muistisairaiden sosiaalisuus on otettu poliittisessa ohjauksessa huomioon. Tarkastelun viitekehyksenä on Kari Salosen (2007; 2011) muotoilema Derek Layderin (1993) tutkimuskartan pohjalta rakentama sosiaalinen olomuotoisuus -käsite. Tutkimuksessa paneudutaan sosiaalisen olomuotoisuuden käsitteeseen ja kuvataan, miten sosiaalisen olomuotoisuuden eri tasot ilmenevät iäkkäiden ihmisten palveluja ohjaavissa asiakirjoissa. Tutkimukseen valitut asiakirjat ovat: Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/28.12.2012 (Vanhuspalvelulaki), Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta 160/2012 ja sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020-2023. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teorialähtöistä sisällön analyysia, jota on täydennetty aineistolähtöisellä analyysilla. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että sosiaalisen olomuotoisuuden eri muotoja on nähtävissä vanhuspalvelulaissa, hallituksen esityksessä vanhuspalvelulaiksi ja STM:n laatusuosituksessa vaihtelevasti. Valitut asiakirjat ohjaavat kuntien iäkkään väestön palvelutoimintaa, mikä näkyi sosiaalisen olomuotoisuuden kehikon yhteiskunnan sekä sosiaalisen ja fyysisen ympäristön tasojen painottumisena teksteissä. Kunta, kuntayhtymät, niiden yhteistyökumppanit sekä iäkkäiden ihmisten palveluasumisen yksiköt nähdään teksteissä palveluiden tarjoamiseen liittyvinä toimijoina, ei niinkään iäkkäiden ihmisten oman elämän toimintakenttänä, elinpiirinä tai kotina. Sosiaalisen olomuotoisuuden sosiaalisten ja fyysisten ympäristöjen kategoriaa hallitsivat palvelut. Iäkkään ihmisen omaiset ja sosiaalinen verkosto kuvattiin viranomaisten palvelutarpeen arviointiin ja palvelusuunnitelmien laadintaan liittyvänä toimintana. Sosiaalisen olomuotoisuuden sijainniltaan määrittyvän toiminnan kategoriassa eniten huomiota asiakirjoissa sai toimintakyky, joka liitettiin useimmiten sosiaalisen olomuotoisuuden tutkimuskehikon ulkopuolisiin käsitteisiin terveys, itsenäinen suoriutuminen ja kuntoutus. Sosiaalisen minäidentiteetin osa-alueista asiakirjoissa käsiteltiin eniten yksilöllisiä tarpeita. Iäkkään ihmisen oma elämänkulku tai elämänhistoria, merkityksellistyneet asiat ja tapahtumat, persoonallisuuspiirteet, ajattelu, tunteet ja elämänkokemukset, eivätkä myöskään hengellisyys tai uskonto ja oman olemassaolon kokemus saaneet juurikaan mainintoja. Yksin kotonaan asuvia muistisairaita iäkkäitä ihmisiä ei asiakirjoissa omana ryhmänään käsitelty lainkaan. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että tässä tutkimuksessa analysoiduissa ikäpoliittisissa asiakirjoissa painottuu viranomaisnäkökulma palveluiden järjestämisessä iäkkään ihmisen oman toimijuuden, osallisuuden ja sosiaalisen minäidentiteetin kustannuksella. Gerontologista sosiaalityötä tarvitaan tuomaan palveluihin psykososiaalista iäkkään ihmisen elämänkulun ja elämäntarinan makro- ja mikrotasoineen huomioivaa sosiaalisen olomuotoisuuden näkökulmaa ja iäkkään ihmisen sosiaalisia verkostoja aktivoivaa verkostotyöskentelyä.
Now showing items 1-2 of 2