Browsing by Subject "identiteetti"

Suomessa alkoholipolitiikan perustana on pitkään ollut vaikuttaa kansalaisten alkoholinkulutukseen alkoholin hintaa ja saatavuutta säätelemällä. Alkoholilain kokonaisuudistukseen liittyvä uusi alkoholilaki astui voimaan 1.3.2018. Lain alkuperäinen tavoite alkoholin saatavuuden rajoittamisesta alkoholihaittojen vähentämiseksi muuttui lakiprosessin myötä saatavuuden lisäämisen helpottamiseksi. Tämä toteutettiin muun muassa korottamalla kaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuus 5,5 prosenttiin, sekä helpottamalla alkoholin myyntiä, anniskelua ja mainontaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia diskursseja ja retorisia keinoja kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä kantoja edustaneet poliitikot käyttivät alkoholilain uudistuksen käsittelyn aikana, ja miten nämä diskurssit kytkeytyvät osaksi alkoholipoliittisia liberalistisia maallikkopuhetapoja, sekä identiteetin rakentamisen aspekteja. Tutkielman analyysimenetelmänä on retorinen diskurssianalyysi ja teoreettisena viitekehyksenä Jukka Törrösen teoria alkoholipoliittisista liberalistisista maallikkopuhetavoista, sekä kolmesta identiteetin rakentamisen aspektista. Aineistona käytetään eduskunnan täysistuntopöytäkirjoja, jotka liittyvät lähetekeskusteluun hallituksen esityksestä eduskunnalle alkoholilaista. Erilaisia alkoholilain uudistuksen diskursseja paikannettiin aineistosta kolme kappaletta: norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, kansanterveydellisiä riskejä painottava diskurssi, sekä elinkeinomyönteisyyden diskurssi. Retorisista keinoista korostuivat erityisesti numeerinen ja ei-numeerinen määrällistäminen, asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen, sekä metaforien ja ääri-ilmaisujen käyttö. Identiteetin rakentamisen ajallinen aspekti, norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, sekä utopistinen liberalismi olivat pitkälti yhteen kietoutuneita ja korostivat pyrkimistä kohti eurooppalaisempia juomatapoja alkoholipolitiikan liberalisoinnin avulla. Ekspressiivinen liberalistinen maallikkopuhetapa oli havaittavissa etenkin sellaisista puheenvuoroista, joissa puhuja suhtautui alkoholilain uudistukseen kaksijakoisesti. Kyynisen liberalismin rooli aineistossa sen sijaan jäi melko vähäiseksi. Identiteetin rakentamisen alueellinen aspekti erotti aineistosta ne puheet, joissa pyrittiin ”me ja muut”-jaottelun avulla korostamaan omaa vastuullisuutta päättäjänä, tai kunnioitusta kansalaisten yksilönvapauksia kohtaan. Asemoitumisaspektia puolestaan esiintyi etenkin identiteettikysymysten painottuessa kansanterveyden ja heikoimpien ihmisryhmien suojelemiseen. Nämä diskurssit auttavat hahmottamaan alkoholipolitiikassa tapahtunutta kehitystä, sekä siihen liittyviä kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä asenteita. Tarkastelemalla alkoholipolitiikan kokonaisuudistuksesta käytyä eduskuntakeskustelua voidaan ymmärtää paremmin alkoholipolitiikan tämänhetkistä tilaa, sekä ennakoida mahdollisia tulevia kehityskulkuja.

Tutkielmassa tarkastellaan Pohjois-Amerikkaan eli Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muuttaneiden suomalaisten ruokatottumuksia. He nauttivat suomalaiseksi miellettyjä ruokia uudessa asuinmaassaan mahdollisuuksiensa mukaan. Tutkimuksen päätehtävä on selvittää, miten he arvottavat suomalaisen ruoan uudessa asuinympäristössään. Tutkielma koostuu kahdesta eri aikaan kerätystä aineistosta. Ensimmäinen aineisto löytyi valmiista tutkimuksesta Kansanrunousarkistosta. Tämä tutkimus oli tehty vuosina 1992–1993. Tuolloin järjestettiin kirjoituskilpailu, joka perustui kymmeneen kysymykseen Pohjois-Amerikassa asuvien vastaajien ruokakäyttäytymisestä. Vuonna 2016 järjestettiin uusi kysely ja vastaava aineisto kerättiin internetin välityksellä Facebookin Pohjois-Amerikan suomalaisryhmissä. Uudemman aineiston keräyksessä kohderyhmä sai vastata puolistrukturoidun teemahaastattelun mukaisesti kahdeksaan kysymykseen ja kirjoittaa vapaamuotoisen esseen ruokatottumuksistaan. Tutkimukseen valittiin molemmista aineistoista 11 esseetyylistä vastausta. Menetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Suomalaisen ruoan arvottamista analysoitiin suhteessa identiteetin muutokseen, tunteiden merkitykseen, yhteisöllisyyteen ja transnationaalisuuteen. Aineiston vastaajat arvottavat suomalaisen ruoan korkealle. Suomalaisen ruoan nauttiminen saattaa säilyä vastaajilla tapana vuosikymmeniä. Arkena valmistetaan ja nautitaan mahdollisuuksien mukaan jotain nopeasti valmistettavia suomalaisia aterioita. Viikonloppuisin saatetaan valmistaa juhlavampaa ruokaa, joko karjalanpaistia tai muita perinneruokia. Joulu on hyvin merkityksellinen, ja silloin nautitaan mahdollisuuksien mukaan suomalaisia aterioita. Transnationaalisuus liittyy ruokaan vahvasti. Osa vastaajista tilaa ruokia Suomesta asti, ja Amerikkaan vierailulle saapuvat sukulaiset tuovat heille suomalaisia elintarvikkeita. Suomalaiseen ruokaan liittyy myös tunteita. Siihen liittyy muistoja jossain elämän vaiheessa Suomessa vietetystä ajasta, yleensä lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Sen vuoksi koti-ikävän vallatessa ja/tai tottumuksesta nautitaan suomalaista ruokaa. Aineistoihin vastasivat lähinnä ne, joille ruoka oli merkityksellistä. Pohdittavaksi jää, millainen tutkielman analyysi olisi ollut siinä tapauksessa, että aineistossa olisi ollut mukana myös suomalaiseen ruokaan välinpitämättömämmin tai negatiivisemmin suhtautuvia henkilöitä. Tutkielman tulos olisi saattanut olla erilainen myös siinä tapauksessa, että kyselyn vastaajiksi olisi saatu lisäksi Pohjois-Amerikassa asuvia suomalaisia lapsia ja nuoria sekä henkilöitä, jotka eivät ole Facebookin jäseniä.

This research discusses how macro-level changes like the collapse of the Soviet Union and Estonia’s EU accession have influenced the experiences of Estonians’ living in Finland. The topic is approached with three main research questions. Firstly, have temporal and structural changes influenced Estonians’ lives in Finland. Secondly, what is the influence of the social position and various encounterings on one’s experiences and how one interprets them. Thirdly, how immigrant’s previous life in Estonia and his or her relations with family members and friends influence his or her current situation in the new country of residence. The main theoretical concepts of the study are ethnic identity, otherness, acculturation and transnationalism. The data collected for the study consists of eight interviews of Estonian women living in Finland. The interviews were semi-structured and emphasized informants’ own interpretations and conceptions of the past. The used method, oral history, is interested in the interpretations of the past and the meaning that the happenings have in the present situation and not only the actual happenings. Reminiscence of the past is a way to share experiences and compare them with those of the others’. It is a way to produce interpretations that supplement, comply and criticize public understandings of the past. Oral history and interviews bring forth new standpoints while they concentrate on informants’ own interpretations of the past. The informants have moved to Finland between 1990 and 2007 and their backgrounds and reasons to move vary. During the time frame of the research, there have been some practical changes that have influenced informants’ possibilities to move and to live in Finland. Residence permits, for example, are not needed anymore. In addition, the reasons to move have changed from returning migration to work based migration. At the same time, also attitudes among Finns towards Estonians have developed into a more tolerant direction. Immigration from Estonia to Finland is often temporary and movers do not necessarily have exact plans how long they are going to stay. This has become possible as crossing borders has eased since Estonia’s EU membership. Even though all the informants are women and Estonian, there are, however, differences in their experiences depending on, for instance, the time of the move, social position, occupation, family situation and personality. These variations influence the way in which they explain their experiences and construct their own identity in relation to the others. Besides, also conceptions of one’s own ethnic group and its past have an impact on the self-understanding. According to the interviews, Estonians seem to be a particular immigrant group in Finland that is regarded mainly positively. However, even though they, in general, speak fluent Finnish and there are similarities in the histories of the two countries, the acceptance of immigrants is always relative and depends on the other factors as well. According to this research, various factors influence the ways how informants experience their everyday life situations in Finland, how differently they explain their experiences and construct their own identities through them.

Sosiaalipsykologian tieteenalalla on pitkä sosiaalisen identiteetin tutkimusperinne eli keitä ovat me ja keitä ovat he, ja miten nämä sosiaaliset identiteetit vaikuttavat ryhmien välisiin suhteisiin. Kysymys siitä, mikä on meidän ja mikä on heidän, ja tämän kollektiivisen psykologisen omistajuuden vaikutus ryhmien välisiin suhteisiin on kuitenkin tieteenalalla vielä uusi tutkimusalue. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kollektiivista psykologista omistajuutta vapaaehtoistyön kontekstissa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytetään sosiaalisen identiteetin lähestymistapaa, joka suhteutetaan aiempaan kollektiivista psykologista omistajuutta tarkastelevaan tutkimukseen. Lisäksi tutkielmassa tarjotaan tälle tutkimusalueelle uutta käsitettä: kollektiivista epistemologista omistajuutta, joka viittaa tiedon, narratiivien ja ideoiden omistamiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan tilastollisesti kolmea hypoteesia: 1) Kollektiivinen psykologinen omistajuus ja kollektiivinen epistemologinen omistajuus ovat kaksi erillistä ilmiötä, 2) Sisällön tuottaminen ryhmässä on yhteydessä korkeampaan kollektiiviseen psykologiseen omistajuuteen ja voimakkaampaan epistemologiseen omistajuuteen, 3) Kollektiivinen psykologinen omistajuus on yhteydessä samaistumiseen omistuksen kohteeseen. Tutkimus on tehty Slush-tapahtuman vuoden 2022 vapaaehtoisilta kerätyn kyselyaineiston avulla. Kyselyssä vastaajat oli jaettu kolmeen eri koeryhmään: Ensimmäisessä ryhmässä vastaajat tuottivat sisältöä yhdessä ryhmässä, toisessa ryhmässä he tuottivat sisältöä yksin ja kolmannessa he vain lukivat sisältöä. Aineisto kerättiin joulu-tammikuussa 2021–2022 ja vastaajia oli 174, jolloin 11,8 % vapaaehtoispopulaatiosta vastasi kyselyyn. Puuttuvien vastausten vuoksi tarkastelussa pystytään kuitenkin käyttämään heistäkin vain 51 vastaajan vastauksia. Vastaajien pienen määrän vuoksi tutkimuksessa verrattiin ryhmässä sisältöä tuottaneita kahteen muuhun ryhmään. Tulosten perusteella kollektiivinen psykologinen omistajuus ja kollektiivinen epistemologinen omistajuus ovat empiirisesti erillisiä käsitteitä, tosin lisätutkimusta tarvitaan tuloksen vahvistamiseksi. Sisällön tuottaminen yhdessä vaikuttaa olevan yhteydessä voimakkaampaan kollektiiviseen psykologiseen omistajuuteen, mutta aineisto ei rajallisen kokonsa vuoksi antanut tilastollisesti merkitsevää tulosta, myöskään kollektiivisen epistemologisen omistajuuden osalta tutkimus ei antanut tilastollisesti merkitsevää tulosta. Kollektiivinen psykologinen omistajuus Slush-organisaatiota kohtaan osoittautui olevan yhteydessä voimakkaampaan samaistumiseen Slush-organisaation kanssa. Muiden kollektiivisen omistajuuden mittarien osalta (omistajuus vapaaehtoisten oppaasta ja kollektiivinen epistemologinen omistajuus) tilastollisesti merkitseviä tuloksia ei saatu. Tulokset ovat suuntaa antavia vastaajien pienen lukumäärän vuoksi. Yleisesti tutkielma kuitenkin osoitti, että kollektiivisen psykologisen omistajuuden teemat ovat relevantteja myös vapaaehtoistyön kontekstissa, ja että sosiaalipsykologista tutkimusta kollektiivisen omistajuuden teemoista tarvitaan enemmän.

Mielenterveyden häiriöihin kohdistetaan erilaisia kielteisiä mielikuvia. Kielteiset mielikuvat toimivat mielenterveyden häiriödiagnoosin ohella sosiaalisen poikkeavuuden perustana. Yksilön näkökulmasta mielenterveyden häiriödiagnoosin saamiseen liittyvän kokemusmaailman tarkastelussa on aiemmin tukeuduttu muun muassa sosiaalisen stigman tulkintakäsitteeseen. Mielen sairauden näkökulma puolestaan asettaa diagnosoidun potilaan toimija-asemaan, johon kytkeytyy potilaalle ominaiset oikeudet ja velvollisuudet. Toisaalta mediassa on nostettu mielenterveyden häiriöt esiin myös toisenlaisessa valossa. Mielenterveyden häiriöitä koskeva kulttuurinen asenneilmasto vaikuttaakin olevan murroksessa. Mielenterveyden häiriöitä varjostava häpeäleima on kääntynyt paikoin myös positiiviseksi sosiaaliseksi pääomaksi ja aihetta koskettavaa keskustelua käydään vilkkaasti myös sellaisen narratiivin viitekehyksessä, jossa korostuvat toiveikkuus, selviytyminen, sankarillisuus ja elämänmyönteisyys. Samanaikaisesti mielenterveyden häiriöt on noussut näkyvään rooliin yhteiskunnan työhyvinvointia, syrjäytymistä ja kansantaloutta koskevassa keskustelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sitä, millä tavalla mielenterveyden häiriödiagnoosi jäsentyy diagnoosin saajan puheessa arvottavina kannanottoina sekä minkälaista identiteettiä diagnoosin saaja rakentaa itselleen yksilöhaastattelun vuorovaikutustilanteessa. Tutkimuksen metateoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja diskursiivinen psykologia. Aineiston tarkastelussa hyödynnetään lisäksi positiointiteoriaa ja analyyttisinä tulkintakäsitteinä tukeudutaan subjektiposition ja tulkintarepertuaarin käsitteisiin. Mielenterveyden häiriöitä tarkastellaan kielellisesti rakentuvina konstruktioina, joiden merkitys nähdään muotoutuvan asianomaiselle vuorovaikutuksessa. Tällainen lähtökohta ei kuitenkaan pyri palauttamaan tutkittavaa ilmiötä olemuksellisesti pelkästään kielelliseksi ilmiöksi sinänsä. Yksilökeskeinen näkökulma ilmiötä koskevista erilaisista arvottamisen ja merkityksen muodostamisen tavoista kuitenkin suosii tutkittavan ilmiön tarkastelua kielellisesti rakentuvana ilmiönä. Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistetaan arvottavaan kannanottamiseen sekä aineistossa ilmenevien puhetapojen analyyttiseen tulkintaan. Tutkimuksen laadullisessa tutkimusasetelmassa hyödynnetään metodologisena lähestymistapana laadullista asennetutkimusta. Laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti asenne nähdään suhdekäsitteenä, joka muotoutuu argumentaatiossa arvottajan ja asenneilmaisun kohteen tuottamisen myötä subjektiivisesti. Laadullisen aineiston analyysissä havaintoyksiköksi otetaan näin ollen arvottava puhetoiminta. Arvottavan puhetoiminnan tarkastelusta voidaan tunnistaa kannanottajan rakentama subjektipositio eli puhuja-asema, josta käsin arvottaminen tapahtuu. Sen lisäksi havaitaan puheenresurssina hyödynnettävä kulttuurinen puhetapa eli tulkintarepertuaari sekä asenteen kohde. Arvottavaa kannanottamista viritetään haastattelutilanteessa väittämän muotoon esitetyillä virikekysymyksillä. Haastatteluaineisto koostuu seitsemästä yksilöhaastattelusta. Aineisto kerättiin syksyllä 2019. Tämän tutkimuksen käyttöön aineistoksi rajattiin yksi virikekysymys. Tutkimusaineiston analyysin perusteella aineistosta tunnistettiin yhteensä kuusi asenneilmaisua. Asenneilmaisut havaittiin muotoutuvan neljän subjektiposition ja tulkintarepertuaarin pohjalta. Aineiston analyysin perusteella tehtiin kolme keskeistä havaintoa. Ensimmäisenä havaintona nähdään, että mielenterveyden häiriödiagnoosin saaminen lääkäriltä jäsentyy diagnoosin saajalle merkitykseltään moniulotteisempana, kuin pelkästään sairauskeskeisenä kokemuksena. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että diagnoosin saamiseen kytkeytyy laaja-alaisesti erilaisia sosiaalisia ja psykologisia merkityksiä. Toiseksi tutkimuksen tuloksista huomataan, että mielenterveyden häiriödiagnoosi virittää diagnoosin saajassa sellaisia asenneilmaisuja, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä ja jotka voivat kohdistua erilaisiin sidosryhmiin ja kohteisiin. Kolmantena huomiona tutkimuksen tuloksista ilmenee se, että mielenterveyden häiriödiagnoosi mahdollistaa asianomaiselle erilaisia puhuja-asemia. Tämän havainnon perusteella voidaan esittää tulkinta siitä, että mielenterveyden häiriödiagnoosi mahdollistaa mielenterveyden potilaan ohella myös sellaisia vuorovaikutuksessa muodostettavia identiteettejä, jotka antavat asianomaiselle keinoja hallita esimerkiksi diagnoosin saamiseen liittyvää sosiaalista jännitettä.

Tutkielma syventyy poliittisten identiteettien muodostumisen logiikkaan. Spesifiksi kohteeksi on valikoitunut Donald Trumpin vuoden 2016 Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanja sekä sitä seuraava ajanjakso, johon tutkielman analyysi tulee pureutumaan populismin kontekstissa. Tutkielman tarve perustuu populistisen politiikan lisääntyneeseen määrään ja tästä kumpuavaan aiheen paremman ymmärryksen lisäämiseen. Populistiset prosessit ja toimintamallit ovat lähtökohtaisesti kompleksisia sekä emootioita herättäviä käytäntöjä, joten tutkielma pyrkii objektiivisella sekä tieteellisellä lähestymistavalla edellä mainittujen sosiaalisten tapahtumaketjujen yksityiskohtaiseen purkamiseen. Käytännössä tutkielma koostuu Donald Trumpin puheiden analysoinnista. Valitun materiaalin prosessoinnin metodikäytännöksi eli työkaluksi on valittu Ernesto Laclaun diskurssianalyyttinen lähestymistapa. Valittu metodi on hyödyllinen väline analysoitaessa abstraktia sekä vaikeasti lähestyttävää populistisen kansan identiteetin muodostumista. Laclaun metodikäytännön tieteenfilosofinen perusta voidaan sijoittaa postmarxilaiseen, antiessentialistiseen sekä jälkistrukturalistiseen ajattelutapaan. Nämä lähtökohdat yhdistettynä metodin käytännössä tarjoamaan analyysitapaan tekevät siitä relevantin lähtökohdan yhteiskunnallisen poliittisen instanssin tarkasteluun. Aineiston pohjalta valitaan neljä diskurssia tai teemaa, joiden perusteella Donald Trumpiin keskittyneen kansanliikkeen poliittisen identiteetin muodostuminen puretaan osiin. Laclaun metodikäytäntö paljastaa kansanliikkeen koostuvan suuresta määrästä yksittäisiä vaatimuksia, jotka yhdistyvät tutkielman populistisen määrittelyn mukaisesti heterogeeniseksi ryhmittymäksi. Tätä näennäisesti yhtenäistä kansan identiteettiä yhdistää ja pitää koossa yhteinen tyytymättömyys nykyistä valtaa pitävää eliittiä kohtaan sekä dominoivan statuksen omaavat merkitsijät, jotka edustavat koko pluralistista vaatimusten järjestelmää. Kansanliikkeen poliittisen identiteetin mallintamisen jälkeen Donald Trumpin populismia verrataan tutkielmassa aikaisemmin esiteltyyn yhdysvaltalaisen populismin perinteeseen. Vertailu osoittaa populistisen perinteen jatkuvan Trumpin luoman poliittisen identiteetin muodossa. Lisäksi huomataan vastaavanlaisen populististen identiteettien muodostumisen olleen osa yhdysvaltalaista poliittista historiaa.

Den här avhandlingen handlar om lantbruksföretagare som genomgått yrkesinriktad rehabilitering. De har blivit tvungna att omskola sig till ett nytt yrke efter att de har insjuknat i yrkessjukdom eller skadat sig i ett olycksfall. Avhandlingens syfte är att öka förståelsen av hurdana erfarenheter lantbruksföretagare har av sin rehabiliteringsprocess. Rehabiliteringsätgården, i det här fallet omskolningen, baserar sig på lagen om rehabilitering som ersätts enligt lagen om olycksfallsförsäkring. Materialet i avhandlingen består av 21 livsberättelser skrivna av de rehabiliterade som genomgått omskolningen. Undersökningen är därför narrativ tili sin natur. Analysen gjorde jag med hjälp av innehållsanalys och med hjälp av att tematisera innehållet i berättelserna. Tematiseringen var en central metod genom hela analysen och fungerade som ett redskap för att beskriva och tolka materialet. Rehabiliteringsprocessen frän början till slut ser jag även som ett identitetsprojekt och en process dar de rehabiliterade har varit tvungna att göra biografiskt arbete. Jag baserar min processindelning på Corbins och Strauss (1988) defmition om att biografiskt arbete vid en krissituation i livet eller livsförändring innefattar fyra processer; kontextualisering, accepterande, återuppbyggande av identiteten och omarbetning av biografin. Jag definierar insjuknandet eller skadan som en gemensam livsförändring för de rehabiliterade. De rehabiliterade har varit tvungna att konstruera en ny eller delvis en ny biografisk identitet som stämmer överens med de nya aktuella livsförhållandena, med framtida livsförhållanden och med tidigare erfarenheter. För största delen av de rehabiliterade hade rehabiliteringsprocessen varit en positiv erfarenhet och de hade lyckats med det biografiska arbetet för att återuppbygga identiteten och omarbeta biografin. Det var bara några av de rehabiliterade som ansåg att de inte hade haft någon nytta av rehabiliteringen. Det var personer som inte hade fått arbete efter omskolningen. Positiva studieerfarenheter och att man lyckas skaffa sig en utbildning i vuxen älder har för många varit faktorer som har gett dem bättre självkänsla och ökat deras självförtroende och dessutom skapat resurser för att kunna gå vidare i livet.

The thesis examines families living in the neighborhood of Kallio in Helsinki. The research focus is on housing as a choice. The idea to investigate this group rose from the media-hyped phenomenon of Kallio becoming more popular among families with children. It attracted the researcher´s interest since until now Kallio had been primarily pictured as the notorious, former worker´s and bohemian´s neighborhood. The primary research questions are: Why do some families reside in Kallio? Is it a choice and how is this choice made? The additional questions are: What characterizes these families and how do they identify themselves with Kallio as a neighborhood? The primary material consists of interviews with local parents. The material consists of ten 1-1,5 h semi-structured interviews and six ad hoc interviews (duration 10-20 min.) Ad hoc-interviews were conducted in communal three parks: in Linjan puisto, Kirkkopuisto and Brahen puisto.The study area is limited to include the sub-districts of Linjat, Torkkelinmäki and Harju. General observation and taking photographs were conducted on this area. Different social scientists, such as Anthony Giddens, characterize the contemporary society as dispersed and fragmented in terms of lifestyles and institutions. Socio-cultural differentiation is a central phenomenon of the postmodern society. Lifestyle choice has become central to the constitution of self-identity. People choose different lifestyles; some families choose an urban lifestyle. Housing research in Finland has largely focused on the housing wishes, 'stated preferences'. Housing choices have mainly been explained from a microeconomic or environmental angle, often aiming at high level of generalization. The context where choices are made often receives less emphasis. The actual choices, 'revealed preferences', have been studied less. In this thesis I argue that choices are composed of wishes, needs and constraints. Interviews and qualitative analysis methods are suitable for this research which aims to look at the qualitative changes in housing choice. The research confirmed that the thematic interview method is a useful way to clarify housing choice as a process. Results are presented by themes: 1) social class, 2) housing situation and background, 3) conceptions of places, 4) housing wishes, 5) self-identity, 6) choice, and 7) urban lifestyle. The results indicate that the families had clearly made a lifestyle choice to live in Kallio. Urban environment was a central wish. The constraints families face were often economic, and the needs were associated with the daily routines, such as connections to public transportation, hobbies, kindergartens, schools and jobs. Families often divided their housing wishes to two groups: dreams and realistic possibilities. Both of these were often located in an urban environment. The central choice for all the families seemed to be an urban lifestyle but their self-identities varied. For all of them urban lifestyle meant enjoying life and living in an exciting environment. Their self-identities were described with three different groups: life-style urbans, suburbans and gentrifiers. The life-style urbans identified themselves to Kallio as it is now, as a socially and culturally multifaceted area. The suburbans were not sure if they identify to Kallio, and they considered moving out. The gentrifiers identified to the aesthetic features of Kallio, and hoped that Kallio would become tidier. The context of choice provides more detailed and realistic information for urban planners and policy makers on how families want to live. Context of choice is important because it is based on the everyday context, and not on unreliable dreams. Literature and the background of this study support the viewpoint that the housing wishes (stated preferences) are completely different than the housing choice (revealed preferences).

Suomessa on voinut hakea turvapaikkaa 1990-luvun puolivälistä lähtien seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvan vainon perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä turvapaikkapäätöksiä sekä esteitä, joita kyseiset turvapaikanhakijat saattavat kohdata turvapaikan saamisessa. Tutkielmassa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyk-siin: 1. Millainen on uskottava kertomus hallinto-oikeuden turvapaikkapäätöksissä liittyen seksuaali- ja sukupuolivähemmis-töihin? 2. Millaisia esteitä hakijat kohtaavat seksuaali-identiteettinsä esille tuomisessa ja turvapaikan saamisessa? 3. Millaista tietoa päätöksentekijät käyttävät turvapaikkapäätöksissä vallan välineenä? Tutkielman aineisto koostuu 40:stä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön liittyvästä turvapaikkapäätöksestä Helsingin hallin-to-oikeudessa vuosina 2015–2016. Päätöksistä 36 oli kielteisiä ja 4 lähetettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleenkäsittelyyn. Analyysimenetelmänä tutkielmassa on teoriaohjaava sisällönanalyysi ja taustatietojen keräämisessä on käytetty havainnointia. Tutkimus sijoittuu kriittisen tutkimuksen kontekstiin. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimivat pääosin Foucault’n tunnustuksellisuuden ja vallan käsitteet sekä Goffmanin stigman käsite. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Butlerin ajatusta hetero-olettavasta kulttuurista sekä teorioita identiteetin ja seksuaali-identiteetin esittämisestä ja peittämisestä. Tutkimusanalyysissa ilmenee, että hallinto-oikeuden päätösten mukaan uskottava kertomus hakijan seksuaali-identiteetistä on johdonmukainen, yksityis- ja omakohtainen ja vailla ristiriitoja. Lisäksi hakijan on vakuutettava vainon uhan olevan todelli-nen lähtömaassa. Analyysissa osoitetaan aineiston päätöksiä aiempaan tutkimukseen heijastaen, että on olemassa tiettyjä estei-tä, jotka saattavat vaikuttaa hakijan turvapaikan saamiseen ja seksuaali-identiteetin esille tuomiseen. Esteet jakautuvat aineis-ton perusteella neljään kategoriaan: henkilökohtaiset, sosiaaliset sekä turvapaikkahaastatteluun tietoon ja valtaan liittyvät es-teet. Tutkielmassa ilmenee lisäksi, että hallinto-oikeudessa hakijan kertomusta hänen seksuaali-identiteetistään pidettiin Maa-hanmuuttovirastoa useammin mahdollisesti uskottavana mutta siellä samojen tapausten kielteisiä päätöksiä perusteltiin sen sijaan tulevan vainon uhan puuttumisella. Tutkielma osoittaa, että päätöksissä käytetään vallan välineenä erilaista tietoa, kuten esimerkiksi maatietoja tai hakijan kerto-mia tietoja. Hakijan esteisiin turvapaikan saamiselle voi liittyä tiedon puute. Aineiston perusteella turvapaikanhakijat kohtasi-vat esteitä kahdessa eri vaiheessa: ennen turvapaikkaprosessia lähtömaassa ja sen aikana Suomessa. Ensimmäisen vaiheen esteisiin kuuluvat muun muassa pelko ja epäluottamus lähtömaan viranomaisia kohtaan. Toiseen vaiheeseen sisältyvät esteet kertomuksen esille tuomiselle Suomen turvapaikkaprosessissa joko hakemuksen ensivaiheessa tai yleisesti prosessin aikana. Oleellisten tietojen myöhäinen esille tuominen vaikutti heikentävästi hakijan kertomuksen uskottavuuteen. Tutkielma osoittaa lisäksi, että tulkitsijalla on keskeinen rooli kertomuksen totuuden määrittelyssä. Johtopäätöksissä todetaan, että autenttinen kertomus ei ole välttämättä aina johdonmukainen ja ristiriidaton, sillä erilaiset teki-jät kuten traumat ja häpeä saattavat vaikuttaa hakijan kykyyn muistaa yksityiskohtia tai tapahtumien kronologista järjestystä. Traumatisoituneen henkilön kertomus ei aiempien tutkimusten mukaan usein kuulosta omakohtaiselta. Kertomuksen johdon-mukaisuuteen saattaa vaikuttaa lisäksi se, että monet hakijoista puhuvat seksuaalisuudestaan ensimmäistä kertaa vasta turva-paikkaprosessin aikana.

Tässä työssä tarkastellaan Suomessa asuvien toisen polven maahanmuuttajataustaisten lasten identiteettikokemuksia kahden kulttuurin rajamailla. Tutkimuksen keskiössä on persoonallinen identiteetti, johon tartutaan toiseuden, rasismin ja vallan näkökulmasta. Persoonallisen identiteetin pohdinnassa painottuvat sen sosiaalinen ja etninen puoli. Tutkimuksen identiteettikeskustelua kehystää postmoderni identiteettikäsitys. Aineiston lapsista osa on syntynyt Suomessa, osa muuttanut Suomeen alta kouluikäisinä ja osa vasta hiljattain, muutama vuosi takaperin. Heidän lapsuuttaan kuvastavat ylirajaisuuden kokemukset, joten tutkimus ottaa kantaa myös transnationaalisiin piirteisiin identiteettikokemuksissa. Tutkimus on tehty yhteistyössä Non Fighting Generation -järjestön kanssa, Etnisten vähemmistöryhmien välinen rasismi -hankkeessa. Aineisto kerättiin etnografisesti, osallistuvan havainnoinnin keinoin kahdessa alakouluikäisille suunnatussa kymmenen kerran keskusteluryhmässä. Aineisto koostuu nauhoitetuista ryhmäkeskusteluista. Nauhoitetun materiaalin lisäksi aineiston analyysia tukevat kenttäpäiväkirjan muistiinpanot, sekä lasten ryhmissä tekemät erilaiset visuaaliset ja kirjalliset dokumentit. Aineiston analyysi perustuu Grounded teoriaan ja siinä todentuu myös hermeneuttis-fenomenologinen ulottuvuus, tarkastelun kohteena ollessa lasten tuntemukset ja kokemukset. Tutkimustulokset osoittavat, ettei eläminen kahden erilaisen kulttuurin välimaastossa ole mutkatonta ja ristiriidatonta toisen polven maahanmuuttajataustaisille lapsille. Tähän välimaastoon lapset rakentavat uutta, omaa olemistaan, ja voidaan todeta, että heidän identiteettikokemuksessaan todentuu hybridi-identiteetin olemus. Lasten voi nähdä myös ammentavan transnationaalisista yhteyksistä perheen lähtömaahan, oman etnisen taustan pohdinnoissa. Tutkimus paljastaa lasten kokevan rasismia arjessaan niin koulussa, kuin vapaa-ajallakin. Aineiston mukaan osalla lapsista on myös rasistisia asenteita muita etnisiä vähemmistöjä kohtaan. Tutkimus vahvistaa ajatusta siitä, että rasismin kokemukset heijastavat negatiivisesti lasten käsityksiin itsestään. Tutkimustieto toisen polven maahanmuuttajataustaisten lasten kokemuksista on yhteiskunnallisesti tärkeää ja ajankohtaista. Aihe vaatii nykyistä monipuolisempaa tutkimusta monikulttuurisessa Suomessa. Informaatio tarjoaa työkaluja näiden lasten kanssa työskenteleville ja lisää ymmärrystä etnisiä vähemmistöjä edustavien identiteetin muodostuksesta. Tutkimustieto palvelee myös näiden nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemistä.