Browsing by Subject "ihannelapsiluku"

Toisin kuin monissa muissa länsimaissa, Suomessa syntyvyys oli pitkään korkeaa ja vakaata kokonaishedelmällisyysluvun ollessa noin 1,8 lasta. Kokonaishedelmällisyysluku kääntyi kuitenkin jyrkkään laskuun vuodesta 2010 alkaen. Syntyvyyden vähentymisen taustalla vaikuttaa erityisesti ensimmäisen lapsen saamisen lykkääntyminen ja lapsettomien määrän kasvaminen. Syntyvyyden ollessa matalaa ihannelapsiluku on kuitenkin verrattain korkeaa. Tällöin puhutaankin hedelmällisyyskuilusta, jolloin ihmisten toiveet ja toteutus lastensaamisen suhteen eivät kohtaa. Aiemman tutkimuksen perusteella parisuhteessa oleminen ja korkea sosioekonominen asema nostavat sekä toteutunutta lapsilukua että ihannelapsilukua. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on ymmärtää paremmin ihannelapsiluvun taustalla vaikuttavia tekijöitä, joiden avulla voisi olla mahdollista nostaa syntyvyyttä sekä tukea toivotun lapsiluvun saavuttamista. Erityisenä mielenkiinnon kohteenani on tutkia, miten parisuhteessa oleminen on yhteydessä ihannelapsilukuun, ja voisiko sosioekonominen asema täsmentää parisuhteessa olemisen ja ihannelapsiluvun välistä potentiaalista yhteyttä. Aineistona käytän elokuussa 2022 kerätyn Perhebarometrin internet-kyselyaineistoa, ja poistettuani tyhjät vastaukset tarvittavien muuttujien kohdalta käyttämässäni aineistossa oli 1826 vastaajaa. Keskeisimmät muuttujat ovat ihannelapsiluku, parisuhdestatus, koulutusaste, tulojen riittävyys ja ammattiasema. Lisäksi vakioin iän, oman lapsiluvun ja asuinpaikan. Analyysimenetelmänä käytän Poisson-regressiota. Sosioekonomisen aseman potentiaalista moderoivaa vaikutusta tutkin interaktiomalleilla. Toteutan analyysit erikseen naisille ja miehille. Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että parisuhteessa oleminen on tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä ihannelapsilukuun sekä naisilla että miehillä siten, että ilman parisuhdetta olevien ihannelapsiluku on pienempi verrattuna parisuhteessa oleviin. Tämä yhteys kuitenkin häviää silloin, kun taustamuuttujat (ikä, oma lapsiluku, asuinalue) ja sosioekonominen asema kontrolloidaan. Interaktiomallien perusteella mikään sosioekonomisen aseman ulottuvuus ei tilastollisesti merkitsevästi täsmennä parisuhteessa olemisen ja ihannelapsiluvun välistä yhteyttä. Tutkimus lisäsi tietoa ihannelapsiluvun taustalla vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ihannelapsiluku ei ole samalla tavalla sosiaalisesti jakautunut kuin syntyvyys: siinä missä parisuhteessa oleminen sekä korkea sosioekonominen asema nostavat toteutunutta lapsilukua, taustamuuttujien vakioimisen jälkeen ihannelapsiluvun suhteen ei havaita samanlaista yhteyttä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ilman parisuhdetta olevat ja matalaan sosioekonomiseen asemaan kuuluvat kyllä toivovat yhtä paljon lapsia kuin parisuhteessa olevat ja korkeaan sosioekonomiseen asemaan kuuluvat, mutta he silti saavat niitä vähemmän. Näin ollen hedelmällisyyskuilu ilmentää syntyvyyteen liittyvää eriarvoisuutta. Koska kumppanin puuttuminen on kenties suurin syy sille, ettei oma ihannelapsiluku toteudu, ja koska ilman parisuhdetta eläminen on tyypillistä nimenomaan matalaan sosioekonomiseen asemaan kuuluville, voisi eriarvoisuuden vähentäminen olla keskeinen tekijä hedelmällisyyskuilun kaventamiseksi ja syntyvyyden nostamiseksi.