Browsing by Subject "isovanhemmat"

Perheenjäsenten väliset ristiriidat ja konfliktit ovat mielenkiintoinen ilmiö. Niitä on sosiaalitieteissä kuitenkin tutkittu vähän. Aiemmassa tutkimuksessa on keskitytty perheenjäsenten välisen solidaarisuuden ja avun tarkasteltuun. Tämä pro gradu -tutkielma pyrkii paikkaamaan vajetta ylisukupolvisten konfliktien tutkimuksessa. Tutkielmassa tarkastellaan suuriin ikäluokkiin kuuluvien isovanhempien ja heidän aikuisten lastensa välisiä konflikteja isovanhemman ja lapsenlapsen yhteydenpidon rajoittamisen näkökulmasta. Tutkielmassa käsitellään kahdenvälisissä ylisukupolvissa suhteissa esiintyvää isovanhemman yhteydenpidon rajoittamista lapsenlapseen, mitkä tekijät mahdollisesti selittävät yhteydenpidon rajoittamista, sekä sitä, miksi yhteydenpidon rajoittamista tapahtuu. Tutkielman kvantitatiivisessa osiossa on käytetty menetelminä jakaumatason tarkasteluja, ristiintaulukointeja ja logistista regressioanalyysia. Tutkielman kvalitatiivisessa osiossa avovastauksia on luokiteltu manuaalisesti. Tutkielmassa on ollut käytössä kaksi aineistoa: Tilastokeskuksen Sukupolvien ketju -hankkeelle keväällä 2012 keräämä suomalaisia nuoria aikuisia edustava kyselylomakeaineisto (n=1753), ja heidän suuriin ikäluokkiin kuuluvia vanhempiansa edustava kyselylomakeaineisto (n=2278). Tutkielman tulosten valossa aikuisten lasten sukupolveen kuuluvat pienten lasten äidit rajoittavat eniten isänäidin eli anoppinsa yhteydenpitoa lapsenlapseen. Pienten lasten isät rajoittavat eniten äidinäidin eli anoppinsa yhteydenpitoa lapsenlapseen. Suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista eniten yhteydenpidon rajoittamista oman aikuisen lapsensa taholta ovat kokeneet isänäidit omien poikiensa taholta. Aikuisen lapsen puolison taholta eniten yhteydenpidon rajoittamista ovat kokeneet anopit miniöidensä taholta. Tutkielman tulosten valossa eniten konflikteja ja yhteydenpidon rajoittamista esiintyisi anoppien ja miniöiden välisissä suhteissa. Tulosten perusteella näyttäisi myös siltä, että saman perheen sisällä lapset raportoivat yhteydenpidon rajoittamista todennäköisemmin kuin vanhempansa, ja he myös raportoivat enemmän ristiriitoja kuin vanhempansa. Aikuisten lasten osalta ikä ja uskonnollisuus ovat yhteydessä yhteydenpidon rajoittamisen todennäköisyyteen. Mitä vanhempi vastaaja, sitä todennäköisemmin hän on rajoittanut isovanhemman ja lapsenlapsen välistä yhteydenpitoa. Lisäksi hyvin uskonnolliset vastaajat ovat rajoittaneet yhteydenpitoa todennäköisemmin kuin vähemmän uskonnolliset vastaajat. Suuriin ikäluokkiin kuuluvien isovanhempien kohdalla mikään taustamuuttuja ei ollut merkitsevästi yhteydessä yhteydenpidon rajoittamisen todennäköisyyteen. Yleisin yksittäinen syy rajoittaa isovanhemman ja lapsenlapsen yhteydenpitoa on isovanhemman alkoholiongelma. Toiseksi yleisin syy on erimielisyydet kasvatuksessa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että vanhemmat perhesukupolvet kokevat ylisukupolviset suhteet harmonisempina kuin nuoremmat perhesukupolvet. Lisäksi näyttää siltä, että verisukulaisuus ennustaisi ylisukupolvisten suhteiden laatua: aikuisten lasten ja heidän suuriin ikäluokkiin kuuluvien vanhempiensa väliset suhteet ovat tulosten perusteella paremmat kuin aikuisten lasten ja näiden puolisoiden vanhempien väliset suhteet. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että aikuiset lapset rajoittavat isovanhempien osallistumista lastenlastensa elämään, ja että perheenjäsenten välillä esiintyy konflikteja ja jännitteitä, vaikkakin yleisesti ottaen perheenjäsenten keskinäiset välit ovat hyvät.