Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "itsekuri"

Sort by: Order: Results:

  • Nurminen, Tuomas (2013)
    Perinteisissä tavoissa mallintaa dynaamista valintaa on merkittäviä puutteita; eksponentiaaliseen diskonttaukseen perustuvat mallit ovat huonosti sopusoinnussa empiiristen havaintojen kanssa, hyperbolisen diskonttauksen malleilta puolestaan puuttuu psykologinen pohja, ja ne soveltuvat dynaamisen epäjohdonmukaisuuden takia huonosti hyvinvointianalyysin perustaksi. Päätöksentekijän sisäisen konfliktin lähtökohdakseen ottavat monipersoonaiset mallit kärsivät puutteellisesta formalisoinnista, lievästä psykologisesta epätarkkuudesta sekä kyvyttömyydestä tuottaa testattavia ennusteita käyttäytymiselle. Faruk Gulin ja Wolfgang Pesendorferin kaksivaiheinen malli, jossa päätöksentekijä valitsee ensimmäisessä vaiheessa vaihtoehtojoukon ja toisessa vaiheessa tästä joukosta kulutusvaihtoehdon, mahdollistaa päätöksentekijän kokemien houkutusten eksplisiittisen mallintamisen. Tämä johtaa psykologisesti tarkempaan malliin, jossa päätöksentekijä pystyy paitsi sitoutumaan ennakolta myös kulutusajanhetkellä vastustamaan houkutuksia harjoittamalla itsekuria. Vaikka päätöksentekijä harjoittaisikin onnistuneesti itsekuria, hän saattaa silti haluta myös sitoutua suppeampaan valintajoukkoon, koska itsekurin harjoittamisesta aiheutuu kustannuksia. Niiden seurauksena päätöksentekijä valitsee vaihtoehdon, joka on kompromissi normatiivisesta hyvyydestä ja houkuttelevuudesta. Mallissa siis sitoutumisen halun syynä ovat preferenssien muuttumisen sijaan päätöksentekijän tulevaisuudessa kokemat houkutukset. Tarkastelemalla toisen vaiheen preferenssejä riittävän laajassa joukossa päätöksentekijä saadaan mallinnettua dynaamisesti johdonmukaisena, mikä mahdollistaa yksiselitteisen hyvinvointivaikutusten arvioinnin. Mallilla osoitetaan myös olevan peliteoriaan perustuva yhteys monipersoonaisiin malleihin. Gulin ja Pesendorferin malli on kuitenkin vain lähtökohta, jossa on useita yksinkertaistuksia. Eräs sellainen on, että päätöksentekijä kärsii vain yhdestä houkutuksesta kerrallaan, ja vaihtoehtojoukko vaikuttaaa hänen valintaansa vain houkuttelevimman vaihtoehdon kautta. Lisäksi päätöksentekijä tietää, minkä laatuisista ja kuinka voimakkaista houkutuksista tulee tulevaisuudessa kärsimään. Näiden ominaisuuksien seurauksena päätöksentekijän toisen vaiheen valintakäyttäytyminen on riittävän säännönmukaista toteuttaakseen paljastettujen preferenssien heikon aksiooman. Perusmallille esitetäänkin laajennuksia, jotka heikentävät oletuksia mahdollistaen vähemmän säännönmukaisen käyttäytymisen. Näihin laajennuksiin kuuluu vaihtoehtojoukosta riippuvan itsekurin malli, jossa kyky harjoittaa itsekuria heikkenee voimakkaampien houkutusten läsnäollessa. Tällä mallilla pystytään selittämään Allaisn paradoksin tyyppistä käyttäytymistä. Toinen laajennus käsittelee tilannetta, jossa päätöksentekijä ei tiedä, mitä houkutuksia tulevaisuudessa kokee tai kuinka voimakkaita nämä ovat. Malli mahdollistaa myös useamman samanaikaisen houkutuksen kokemisen. Lisäksi esitetään kaksivaiheisen mallin laajennus äärettömän monen periodin tilanteeseen, jolloin mallin sovellettavuus paranee. Esimerkki näiden sovellusten tuloksista on se, että houkutuksista kärsivien päätöksentekijöiden käyttäminen kilpailullisissa yleisen tasapainon malleissa saattaa tuottaa tasapainoja, jotka eivät ole Pareto-tehokkaita. Lopuksi kehotetaan jatkamaan tutkimussuunnan kehittämistä tarkastelemalla useita samanaikaisia psykologisia ilmiöitä yhdessä houkutusten kanssa sekä monipuolistamaan itsekurin harjoittamisen kyvyn riippuvuutta valintajoukosta. Näin voitaisiin mahdollisesti lisätä ymmärrystä muun muassa stressitilanteiden synnystä ja niiden hyvinvointivaikutuksista.
  • Liu, Yan (2011)
    Based on a one-month long ethnographic study conducted in two Chinese kindergartens, this study aims to understand the issue of discipline in the Chinese preschool setting through an examination of practices teachers use to manage everyday routines in the kindergarten. It also seeks to understand teachers’ values behind their choices of practices. Data of this study are comprised of three parts - notes of participant observation in eight classrooms with a focus on teacher-child interaction; interviews with nine teachers and directors of the two kindergartens; and written accounts of four teachers collected after the fieldwork in order to understand the particular practices of teachers’ praising and criticizing children. A grounded theory approach is applied to code and analyze data. Results of analysis are structured as followed. First the concept of routine is clarified based on teachers’ definition of it and observation notes on its main components, namely the timetable of everyday activities; general behavioral rules in the kindergarten; and detailed rules and procedures for various activities in the kindergarten. Then practices for managing routines are examined – how teachers organize children in activities, enforce routines, and restore routines when they are not followed well. After that, the matter of self-control is examined in relation with external control. Then teachers’ perception of their roles as the manager, director and executor of routines is presented in a discourse of control in which the values behind practices are found to be embedded. The next section of analysis examines the role of routine in relation with other activities in the kindergarten. Results indicate that routine which is supposed to be the foundation of other activities is in conflict with other activities. The last section of analysis provides some reflections on the rational of routine management in Chinese kindergartens in relation with the overall goals of Chinese preschool education. It also provides some reflections on the effect current mode of teacher-child interactions may have on childrens self construction and their understanding of self in relation with the society. As a conclusion, this study suggests that the current mode of routine management in Chinese kindergartens relies heavily on teachers control, leaving great room for better acknowledging childrens agency.