Browsing by Subject "itsemääräämisteoria"

Työttömyys - erityisesti pitkäaikaistyöttömyys - on suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa merkittävä ongelma sekä taloudellisessa että inhimillisessä mielessä. Esimerkiksi työttömien hyvinvointi on tutkitusti keskimäärin muuta väestöä matalammalla tasolla, ja tämän juurisyyksi arvellaan työttömien toimeentulo-ongelmia. Joillain työttömyyden seurauksilla on myös itseään kehämäisesti vahvistava luonne, jolloin pitkittyvä työttömyys on erityisen haitallista työttömille. Muun muassa edeltävistä syistä työttömyyden hoitaminen työvoimapolitiikalla on jo pitkään ollut tärkeä osa yhteiskuntapolitiikkaa. Näkemykset tehokkaasta työttömyyden hoidosta ja työttömyyden juurisyistä ovat kuitenkin vaihdelleet suuresti historian saatossa, ja tästä syystä myös työvoimapolitiikka on ollut jatkuvassa muutoksessa. Viimeisimpänä työvoimapoliittisena suuntauksena on ollut työttömien aktivointipolitiikka, jossa työttömyyttä yritetään torjua työttömiä aktivoimalla. Aktivointipolitiikan vähintään implisiittinen lähtökohta on, että työttömyys johtuu viimekädessä työttömien passiivisuudesta, mikä johtaa työttömien aktivointitarpeeseen. Tätä tutkielmaa motivoivat erityisesti viimeisimmät muutokset Suomen aktivointipolitiikassa, jonka voi nähdä olevan siirtymässä tukea tarjoavasta, luottamussuhteeseen perustuvasta ja pitkäaikaista hyvinvointia ja kyvykkyyttä kehittävästä inhimillisen pääoman mallista työkeskeiseen suuntaan painottamalla nopeaa työllistymistä ja määrällistä työnhakua sekä lisäämällä sanktioiden ja taloudellisten kannustinten merkitystä. Kun Suomessa keväällä 2022 otetaan käyttöön pohjoismaisen työnhaun malli määrällisine työnhakuvelvoitteineen, tiheine haastatteluineen ja monitorointi- ja sanktiojärjestelmineen, on hyvä selvittää, millaisia seurauksia näiden aktivointikeinojen mahdollisilla motivaatioimplikaatioilla on. Tämän tutkielman tavoitteena on ensinnäkin kyseenalaistaa aktivointipolitiikan lähtökohdat työttömien motivoimiseen, ja tuoda esiin työnhakumotivaatiotutkimuksen näkemys työttömien motivaation luonteesta ja vaikuttavasta motivoimisesta. Toisena tavoitteena on tutkia empiirisesti, miten itsemääräämisteorian määrittelemä motivaation laatu on yhteydessä suomalaisten pitkäaikaistyöttömien työnhakuaktiivisuuteen ja hyvinvointiin, ja sitä kautta edelleen valottaa parhaita tapoja motivoida työttömiä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimiva itsemääräämisteoria erottelee toisistaan autonomisen, eli työnhakijan sisäisten arvojen ohjaaman, ja kontrolloidun, eli ulkoisten kannustimien määrittämän motivaation. Jo aiemmassa tutkimuksessa oli havaittu, että autonominen työnhakumotivaatio oli yhteydessä paitsi korkeampaan työnhakuaktiivisuuteen, myös laadukkaampaan työnhakuun ja parempiin lopputuloksiin kuin kontrolloitu työnhakumotivaatio. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös tässä tutkielmassa suomalaisten pitkäaikaistyöttömien kohdalla, joilla autonominen työnhakumotivaatio oli yhteydessä korkeampaan työnhakuaktiivisuuteen kuin taloudellisen niukkuuden kautta mitattu kontrolloitu työnhakumotivaatio. Havaittiin myös, että taloudellinen niukkuus oli negatiivisessa yhteydessä hyvinvointiin. Tulosten pohjalta päädyttiin suosittelemaan, että työttömien aktivoinnin tulisi pääsääntöisesti keskittyä autonomista työnhakumotivaatiota lisäävään ja ylläpitävään vapaaehtoiseen ja tukevaan aktivoimiseen, vaikkakin joissain tapauksissa myös kontrolloidun työnhakumotivaation lisääminen sanktioilla uhkaamalla voi olla toimiva ratkaisu. Kaiken kaikkiaan aktivoinnissa tulisi siirtyä kohti yksilöllisesti räätälöityä palvelua, jossa aktivointikeinot määrittyvät muun muassa työnhakijan työkyvyn, elämäntilanteen ja motivaatiotilan mukaan.

Tutkielmassa tarkastellaan fuusion seurauksena työnkuvassa tapahtuneiden muutosten vaikutusta työntekijöiden kokemaan työn imuun, pian fuusioitumisen jälkeen ja yli puolitoista vuotta fuusion voimaan astumisesta. Tutkimuksen tavoitteena on selkeyttää käsitystä työnkuvassa tapahtuneiden muutosten määrän ja laadun sekä työn imun välisen yhteyden luonteesta, ja siten lisätä ymmärrystä työntekijöiden psykologisten perustarpeiden huomioimisen vaikutuksesta työn imuun. Tutkielmassa käytetyn aineiston otoskoko oli 1844 vastaajaa ensimmäisellä mittausajankohdalla ennen fuusioitumista ja 1386 vastaajaa kolmantena mittausajankohtana yli puolitoista vuotta fuusioitumisen jälkeen. Aineiston analysoimiseksi käytetiin korrelaatiomatriisia ja lineaarista regressiota työnkuvassa tapahtuneiden muutosten ja työn imun yhteyksien tunnistamiseksi. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työnkuvan muutosten määrän ja laadun ja työhön sitoutumisen tason välillä ei ollut merkitsevää vuorovaikutusta pitkällä aikavälillä. Tämä viittaa siihen, että sekä muutosten määrällä että laadulla ei välttämättä ole merkittävää vaikutusta työn imuun pitkällä aikavälillä. Kaiken kaikkiaan tutkielma tarjoaa tietoa työnkuvan muutosten ja työn imun välisestä suhteesta ja valottaa, miten tärkeää on ottaa huomioon sekä muutosten määrä että laatu, kun tarkastellaan muutosten vaikutuksia työntekijöiden kokemaan työn imuun.