Browsing by Subject "jälkihuolto"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2022)Suomeen saapuu vuosittain alaikäisiä lapsia ja nuoria hakemaan kansainvälistä suojelua ilman huoltajaansa. Lisäksi ilman huoltajaa tulevia alaikäisiä vastaanotetaan Suomeen pakolaiskiintiössä. Ilman huoltajaa maahan tulleet lapset ja nuoret saapuvat useimmiten maista, joiden olosuhteet ovat epävakaita ja turvallisuus on heikko. He ovat usein altistuneet järkyttäville, traumaattisille kokemuksille kotimaassaan ja matkan aikana. Jo kotimaan ja perheen jättäminen voi itsessään olla traumaattinen kokemus. Traumaattisten kokemusten tiedetään olevan yhteydessä erilaisiin fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin haasteisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden täysi-ikäistyneiden nuorten mahdolliset traumaattiset kokemukset huomioidaan palvelujärjestelmässä. Aihetta tarkastellaan näiden nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten traumaosaamisen kautta. Lisäksi tarkastellaan muita kuin ammattilaisten osaamiseen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat traumat huomioivan tuen ja palveluiden tarjoamiseen. Traumojen huomioimista käsitellään traumainformoidun lähestymistavan kehyksessä. Tutkielma on toteutettu laadullisena kyselytutkimuksena alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Kyselyaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Kyselyyn vastanneet ammattilaiset ymmärtävät aineiston perusteella traumaa ilmiönä alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten keskuudessa. Suurimmalla osalla on osaamista ja keinoja traumojen tunnistamiseen ja huomioimiseen työskentelyssään. Ammattilaiset huomioivat mahdolliset traumat pyrkimällä turvallisuutta ja luottamuksellisuutta korostavaan sekä osallistavaan ja nuorten yksilölliset tarpeet huomioon ottavaan työskentelyyn. Tutkielmani perusteella ymmärrystä traumoista ja yleisesti alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten tilanteista ja tarpeista tarvitaan lisää erityisesti terveyspalveluihin, mutta myös esimerkiksi koulu- ja työmaailmaan. Tutkielma osoitti, että rakenteellisten tekijöiden vaikutus on yksittäisten ammattilaisten traumaymmärryksen ohella erittäin tärkeää traumat huomioivan tuen ja palveluiden tarjoamisen kannalta. Sen lisäksi, että traumainformoidun työotteen kehyksessä tarkasteltua traumaosaamista ja alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden nuorten erityisen tilanteen ymmärrystä tulee lisätä palvelujärjestelmän kaikilla tasoilla työskenteleville, palvelujärjestelmän rakenteiden on mahdollistettava toimiva perusta traumojen huomioimiselle. Terveys- ja erityisesti mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja vastaavuutta nuorten tarpeisiin on parannettava. Tähän tarpeeseen ja monialaisen yhteistyön kehittämiseen vastaisi osaltaan se, että jokaisesta kotoutumislain mukaisen jälkihuollon tukea ja palveluita tarjoavasta yksiköstä löytyisi monialaista sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista. Tältä osin kotoutumislain mukaisen jälkihuollon järjestämisen hajanaisuus ja vaihtelevat resurssit kunnissa aiheuttavat tällä hetkellä eriarvoisuutta muiden tekijöiden lisäksi nuorten traumojen huomioimiseen riittävällä tavalla ja oikea-aikaisesti. Lisäksi ajan puute ja nuorten kanssa työskentelevän henkilöstön vaihtuvuus haastavat traumojen huomioimista ja yleisesti vakautta ja turvallisia ihmissuhteita elämäänsä tarvitsevien nuorten tukemista. Näihin asioihin on tärkeää kiinnittää huomiota nuorten palveluiden kehittämistyössä.
-
(2018)Lastensuojelun jälkihuollon tarkoituksena on tukea nuorta kodin ulkopuolelle tapahtuneen sijoituksen jälkeen ja turvata sijaishuollon aikana saavutetut myönteiset tulokset ja helpottaa nuoren kotiutumista tai itsenäistymistä. Tässä tutkimuksessa tutkitaan Helsingin perhehoidon asiakasnuorten kokemuksia sekä tuen tarpeita jälkihuoltoon siirryttäessä. Tutkimuksen tavoitteena on: 1) selvittää minkälaisia kokemuksia perhehoidosta itsenäistyvillä nuorilla on itsenäistymisestä sekä jälkihuoltoon siirtymisestä, 2) tutkia, minkälaisen tuen perhehoidosta itsenäistyvät nuoret kokevat auttavan itsenäistymisessä. Tutkimuksen aineistona on Helsingin perhehoidon vuonna 1998 syntyneille asiakkaille postitettu kyselylomake sekä perhehoidon kokemusasiantuntijanuorten ryhmähaastattelu. Osan aineistoa muodosti ryhmähaastatteluun osallistuneiden nuorten ottamat valokuvat ja niiden avulla tapahtunut kerronta jälkihuoltoon liittyvistä kokemuksista. Tutkimustulokset muodostavat kuvan perhehoidosta jälkihuoltoon siirtyvistä nuorina opiskelevina, työssäkäyvinä ja pärjäävinä nuorina. Itsenäistymiseen liittyy ristiriitaisia tunteita ilosta epävarmuuteen ja pelkoon. Nuoret toivovat jälkihuollolta yksilöllistä ja nuoren tarpeisiin vastaavaa tukea. Siirtymätilanteissa on tärkeä varmistaa, että nuori saa riittävän tuen ja tietää kuka hänen sosiaalityöntekijänsä on. Sosiaalityöntekijältä nuoret toivovat aikaa ja mahdollisuutta kohtaamiseen. Perhehoidosta itsenäistyvää nuorta tukee jo sijaishuollon aikana riittävä erilaisten itsenäistymisessä vaadittavien taitojen opettelu. Läheiset ihmissuhteet ovat nuorille tärkeitä ja viime kädessä sosiaalityön vastuulla on varmistaa, että jokaisella nuorella on ainakin yksi aikuinen jonka puoleen kääntyä. Nykyjärjestelmää tulisi kehittää siten, että jälkihuollon tarjoama tuki on riittävää järjestävästä tahosta riippumatta ja työskentelyn lähtökohtana ovat nuoren tarpeet organisaation tarpeiden sijaan.
-
(2024)Tutkielmassa paikannetaan jälkihuollon sosiaalityötä ohjaavia hallinnan suhteita sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta erään suuren suomalaisen kaupungin jälkihuoltopalvelussa. Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys rakentuu Dorothy E. Smithin kehittämästä institutionaalisesta etnografiasta, joka keskittyy tietystä näkökulmasta valittujen yksilöiden jokapäiväiseen toimintaan vaikuttavien hallinnan suhteiden tarkasteluun. Hallinnan suhteilla tarkoitetaan toimintaa ohjaavia valtasuhteita, jotka ilmenevät esimerkiksi lainsäädännön, hallinnon sekä ammatillisten ja akateemisten tekstien kautta. Tutkielmassa hallinnan suhteiden paikantaminen tapahtuu tarkastelemalla sosiaalityöntekijöiden kokemuksia jälkihuoltotyön käytännöistä. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta sosiaalityöntekijöille suunnatusta fokusryhmäkeskustelusta ja tutkimusaineisto on analysoitu sisällönanalyysilla hallinnan suhteiden käsitettä hyödyntäen. Sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta tarkasteltuna jälkihuoltotyötä ohjaavat lastensuojelulaista johdettu nuoren yksilöllinen tarve ja sosiaalityöntekijän yksilöllinen harkinta. Jälkihuoltotyön käytäntöjä ohjaavat kuitenkin myös organisaatioiden tasolla ilmenevät hallinnan suhteet, jotka asettavat ehtoja jälkihuollon järjestämisen tavoille ja sitä kautta sosiaalityöntekijän toimintamahdollisuuksille. Ehdot ja sosiaalityöntekijän toimintamahdollisuudet konkretisoituivat asiakkaiden asumisvaihtoehtojen suunnittelussa, asiakkaille myönnetyissä palveluissa, palveluiden toimintalogiikassa sekä asiakkaan taloudellisessa tukemisessa. Organisaatioiden tasolla ilmenevät hallinnan suhteet kytkeytyvät paikallistason jälkihuoltotyötä jäsentäviin laajempiin rakenteisiin, kuten jälkihuoltoa koskevaan lainsäädäntöön ja sen puutteisiin, jälkihuollon hallinnolliseen sijoittumiseen sekä jälkihuoltopalveluita ohjaavaan julkisjohtamisen malliin. Organisaatioiden tasolla ilmenevät hallinnan suhteet mahdollistavat asiakkaiden yhdenvertaisuuden toteutumisen jälkihuoltotyön käytännöissä samalla kuitenkin luoden haasteita yksilölliseen harkintaan perustuvan työn toteuttamiseen.
-
(2017)Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos/Institution– Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä/Författare – Author Sari Anne Maria Seppälä Työn nimi / Arbetets titel – Title Kokemuksia sijaishuollosta itsenäistymisestä ja vanhemmuussuhteiden merkityksistä Oppiaine /Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji/Arbetets art – Level Pro gradu - tutkielma Aika/Datum – Month and year Joulukuu 2017 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 75 + lähteet ja liitteet Tiivistelmä/Referat – Abstract Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on tutkia sijaishuollosta aikuistuneiden nuorten kokemuksia sijaishuollosta itsenäistymisestä ja biologisen vanhemmuuden merkityksellistämisestä. Huostaanotto ja sijaishuollosta kasvaminen eroavat lähtökohdiltaan merkittävästi lapsen ja nuoren tavanomaisesta kasvuympäristöstä, joka voi olennaisesti muuttaa aikuistuvan nuoren itsenäistymisvaihetta. Sijaishuolto ja sieltä itsenäistyminen asettavat poikkeavat olosuhteet myös biologiselle vanhemmuussuhteelle ja sen merkityksellisyyden rakentumiselle sijaishuollosta aikuistuessa. Aihe on merkityksellinen, sillä sijaishuollosta itsenäistyneiden entisten nuorten kokemuksia tutkimalla on mahdollista tuoda ilmi uutta tietoa aiheesta. Biologisen vanhemmuussuhteen merkityksellisyyden rakentumista tutkimalla on mahdollista arvioida biologisen vanhemmuussuhteen merkitystä nuoren aikuisen elämässä sijaishuollosta itsenäistyessä. Tutkimuksen tavoitteena on sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten kokemusten kautta tuoda ilmi tietoa sekä mahdollisia tuen ja kehittämisen tarpeita. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda tietoa sijaishuollosta itsenäistymisen kokemuksista ja biologisen vanhemmuussuhteen merkityksellistämisestä. Fenomenologia toimii tutkimuksen teoreettis-metodologisena viitekehyksenä. Tutkimuksessa haastateltiin fenomenologisen haastattelumetodin mukaisesti kuutta sijaishuollosta itsenäistynyttä aikuista. Tutkimus rakentuu kahdesta tutkimuskysymyksestä: 1) Millaista on aikuistua sijaishuollosta? ja 2) Miten suhdetta biologisiin vanhempiin merkityksellistetään sijaishuollon päättymisen jälkeen? Tutkimuksen haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen perusteella vapauden, koulutuksen ja riittävän tuen saannin merkitys korostuvat sijaishuollosta itsenäistymisen kokemuksissa. Koulutuksella ja riittävällä tukiverkostolla koettiin olevan itsenäistyvän nuoren hyvinvointia ja yhteiskuntaan kiinnittymistä vahvistava vaikutus. Haastateltavien kokemusten perusteella lastensuojelun jälkihuollon järjestämisessä ja tuen kohtaavuudessa näyttäytyi useita haasteita. Biologisten vanhemmuussuhteiden merkityksellistämistä tutkittaessa ilmeni, että vanhemmuussuhteiden merkityksellistäminen muuttui sijaishuollosta itsenäistyneen nuoren tullessa itse vanhemmaksi. Lapsen saamisen ja oman perheen perustamisen arvioitiin herättävän ajatusprosesseja liittyen omiin vanhempiin ja lapsuushistoriaan sekä oman vanhemmuuden rakentumiseen. Jälkihuollon kehittäminen ja tuen tarjoaminen sijaishuollossa kasvaneen nuoren tullessa itse vanhemmaksi ilmenivät merkityksellisenä teemoina esiin tuoduissa kokemuksissa. Haastateltavien kokemuksia tarkastellessa aiheeseen liittyvän teoriakirjallisuuden valossa kävi ilmi, että sijaishuollosta aikuistuvan nuoren tuen tarve ja jälkihuollon merkitys aikuiselämän hyvinvoinnin rakentumiselle on suuri. Sijaishuollossa kasvaminen luo keskimääräistä suuremman riskin sosiaalisten ongelmien ilmenemiselle aikuisiässä. Kiinnipitävän ja riittävää tukea tarjoavan ympäristön merkitys sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren selviytymiselle on merkittävä. Lastensuojelun asiakkuuden ja sosiaalisten ongelmien periytyminen sukupolvelta toiselle näyttäytyivät tutkimustulosten ja teoriakirjallisuuden perusteella haasteena, johon voidaan pyrkiä vaikuttamaan riittävällä tuen tarjoamisella sijaishuollossa kasvaneen nuoren perustaessa omaa perhettä. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Sijaishuolto, aikuistuminen, itsenäistymisvaihe, jälkihuolto, biologinen vanhemmuus, vanhemmuussuhteet, tukiverkosto, fenomenologia, kokemus
-
(2018)Tutkimuksen päätavoite on analysoida ja kuvata lastensuojelun jälkihuollon työntekijöiden kuvaa asiakkaistaan. Tutkimuskysymys on, millaiseksi identiteettikuva jälkihuollon asiakkaista rakentuu työntekijöiden haastattelupuheessa. Identiteettikuva tarkoittaa tutkimuksessa ominaisuuksia, joita puheessa annetaan tietoisesti tai tiedostamatta puheen kohteena oleville. Tutkielma liittyy tutkimushankkeeseen “Sosiaalityön jälkihuollossa olevien nuorten asiakkuusprofiilit, osallisuus, tuki ja tuen vaikuttavuus. Kohti itsenäistä asumista tukevaa moniammatillista toimintamallia”. Tutkielman suurimpana motiivina on läpinäkyvyyden lisääminen. Aineistona on kuusi Helsingissä toteutettua jälkihuollon työntekijöiden ryhmähaastattelua, joihin osallistui yhteensä 22 jälkihuollon työntekijää. Tutkimus on aineistolähtöinen ja käytetty diskurssianalyysi on aineistoa tyypittelevä ja tulkitseva sekä omaa diskurssiaan luova. Metodologia pohjaa teoreettiseen viitekehykseen, joka on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimuksessa määriteltiin seitsemän työntekijöiden ryhmähaastattelujen puheessa rakentunutta jälkihuollon nuorta kuvaavaa diskurssia ja identiteettikuvaa. Identiteettikuvat on nimetty seuraavasti: “huonossa kunnossa oleva”, “lapseksi jäänyt”, “pärjäävä helmi”, “medikalisoitu nuori”, “päihteiden käyttäjä”, “passiivisena pysyvä” ja “epäonnistumaan tullut”. Useimmin esiintyneitä diskursseja ovat “huonossa kunnossa oleva”, “päihteiden käyttäjä” ja “lapseksi jäänyt”. Identiteettikuvat linkittyvät usein toisiinsa. Ne syntyvät vuorovaikutuksessa toisten työntekijöiden kanssa ja asiakassuhteessa, ja niitä muokkaavat myös käytössä oleva palvelujärjestelmä ja muu yhteiskunnallinen konteksti. Kun nuoren identiteettikuva määritellään ryhmähaastatteluissa huonokuntoiseksi, tilanne on sosiaalityön kannalta jumiutunut. Tällainen nuori on usein palvelujärjestelmän ulkopuolella ja sopimaton palveluihin. “Lapseksi jäänyt” -diskurssin nuoren identiteettikuvassa korostuu nuoren kehityksen keskeneräisyys, huolettomuus, ymmärtämättömyys aikuisten asioista sekä arjen osaamattomuus. “Pärjäävä helmi” -diskurssin nuoren identiteettikuvassa nuori määrittyy luotettavana, aktiivisena, itsenäisenä ja omillaan toimeen tulevana. “Medikalisoitu nuori” -diskurssissa keskustelu muuttuu ammattilaisten väliseksi terveydenhoitopainotteiseksi puheeksi, jossa nuorta määrittävä ominaisuus on hänen diagnoosinsa. “Päihteiden käyttäjän” identiteettikuvaa puolittaa päihteitä käyttävien nuorten jakaminen rutiinikäyttäjiin ja viihdekäyttäjiin. Jälkihuollon nuori on usein identiteettikuvasta riippumatta väärässä palvelussa ja pallottelun kohde. Asiantuntijat pystyvät jouhevasti liikkumaan diskurssista toiseen niitä hyödyntäen esimerkiksi nuoren tilanteen ja kontekstin mukaan. Moninaiset diskurssit voidaankin nähdä myös työvälineenä asiakkaan tilanteesta ja asiakastyöskentelystä keskusteltaessa ja sitä suunniteltaessa. Ei ole yhdentekevää, miten nuorista puhutaan, koska puhetavalla saattaa olla vaikutusta työntekijän työotteeseen. Yksipuoliseksi jumiutuessaan diskursseilla voi olla asiakassuhteeseen negatiivinen vaikutus. Vastavuoroista suhdetta voisi edistää nuoren riisuminen leimaavista elementeistä. Kielenkäytön reflektiota on hyvä tarkastella jälkihuollossa toimintatapoja kehitettäessä.
-
(2021)Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Johannes Jahnukainen Työn nimi: ”Myöhemmin kuitenkin haluaisi ammatin” - Työllistyminen ja siihen johtavat polut itsenäistyvien lastensuojelun jälkihuollon asiakkaiden asiakassuunnitelmissa. Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 06/2021 Sivumäärä: 69 Avainsanat: lastensuojelu, jälkihuolto, työmarkkinat, kategorisaatio, selonteko Ohjaaja tai ohjaajat: Maritta Törrönen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Maisterintutkielma tarkastelee itsenäistymisvaiheessa olevien lastensuojelun jälki-huollon asiakkaiden työelämävalmiuksia ja sitä miten työllistyminen ja siihen tähtäävät polut on kirjattu asiakassuunnitelmiin. Lastensuojelun palvelut, joista erityisesti jälkihuolto on nuorten itsenäistymisvaiheen kannalta merkityksellinen tuen muoto ja sen vaikuttavuutta on tutkittu paljon. Jälkihuollon asiakkaana olevat nuoret vastaavat muiden nuorten tavoin yhteiskunnan odotuksiin aikuiseksi kasvamisesta ja työllistymisestä. Työmarkkinakenttä elää jatkuvasti ja globaalien muutosvoimien aiheuttamiin liikkeisiin tulisi osata reagoida nuorten työllistymistä suunniteltaessa. Yhteiskunta odottaa jokaisen hankkivan itsellensä elannon palkkatyön kautta ja käsitteet kuten syrjäytyminen esiintyvät usein keskusteluissa kohdattaessa haasteita työllistymisessä. Haastavammista lähtökohdista ponnistavat nuoret lähtevät aikuistuessaan tavoittelemaan työmarkkinoita muiden ikätovereidensa kanssa. Pärjääminen ja kiinnittyminen osaksi yhteiskuntaa ovat asioita, joita tavoitellaan usein myös epäonnistumisen pelossa. Tutkielman aineisto kerättiin erään kunnan itsenäistyvien jälkihuollon asiakkaiden asiakassuunnitelmista. Aineisto käsitti 27 itsenäistymisvaiheen asiakassuunnitelmaa, joista kategoria-analyysin avulla kerättiin työllistymiseen ja työllistymisvalmiuksiin liittyviä kirjauksia. Kategorisoivia kirjauksia käytettiin suunnitelmissa syyttävinä, oikeuttavina ja puolustavina selontekoina, joiden avulla nuorten poikkeavia tilanteita pyrittiin selittämään. Nuorten tilanteet työllistymisvalmiuksien valossa vaihtelivat aineiston perusteella toisen asteen opintojen suorittamisesta päihdeongelman ja elämänhallinnan haasteiden kanssa kamppailuun. Työllistyminen näkyi suunnitelmissa merkittävänä osana tavoitteita. On kuitenkin tärkeää pohtia nouseeko työllistymistavoite aidosti nuorilta itseltään vai kirjataanko se tavoitteisiin yleisten odotusten ohjaamana.
-
(2022)Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteet Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Tiina Enroth Työn nimi: ”Oma lapsi on nuorelle tärkeä ja rakas, lapsi on motivoinut yrittämään muutosta” – Lapsen saaneiden jälkihuollon nuorten elämäntilanne ja tausta sekä työntekijöiden kuvauksia nuorten vanhemmuudesta resilienssin näkökulmasta Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Huhtikuu 2022 Sivumäärä: 53+4 sivua Avainsanat: jälkihuolto, vanhemmuus, resilienssi, voimavarakeskeinen sosiaalityö Ohjaaja tai ohjaajat: Kris Clarke Säilytyspaikka: Helsingin yliopisto Tiivistelmä: Kansalliset ja kansainväliset tutkimukset (mm. Dworsky ja Courtney, 2010; Vingerljung et al., 2007; Kääriälä, 2020) osoittavat lastensuojelun asiakkailla olevan ikäisiinsä verrattuna moninkertainen todennäköisyys tulla nuorina vanhemmiksi. Jälkihuollon nuoret kohtaavat ikäisiään useammin erilaisia vastoinkäymisiä nuoruutensa aikana (mm. Kääriälä, 2020, s. 52) ja erityisesti teiniäiteihin liitetään lukuisia sosiaalisia ennakkoluuloja (Lessa, 2006). Lastensuojelun asiakkuuden ja teinivanhemmuuden yhdistäminen asettavat näin lapsen saaneet jälkihuollon nuoret hyvin marginaaliseen ja moralisoituun ryhmään. Maisterintutkielmani tavoitteena oli tutkia jälkihuollon palveluiden piirissä olevia vanhempia, heidän nykyistä elämäntilannettaan ja taustaansa sekä havainnoida sitä, miten jälkihuollon nuorten vanhemmuutta tutkimusaineiston perusteella kuvaillaan. Maisterintutkielmani teoreettinen viitekehys rakentui voimavarakeskeisen sosiaalityön ja resilienssin ympärille. Toteutin tutkimuksen mixed methods -menetelmällä. Tutkielman kohderyhmänä olivat erään suomalaisen kaupungin jälkihuollon palveluiden piirissä olevat nuoret syksyn 2020 aikana. Tutkielmani on osa jälkihuoltoa koskevaa tutkimushanketta, joka toteutetaan vuosina 2020–2023. Tutkielmani tilastollinen aineisto koostui tutkimushankkeen kautta kerätystä, sähköisenä kyselynä toteutetusta aineistosta (N=698) ja laadullinen aineisto koostui samaisen kyselylomakkeen avointen kysymysten vastauksista. Analysoin tilastollisen aineiston SPSS-ohjelmalla frekvenssien, ristiintaulukoinnin ja logistisen regressiomallin avulla. Laadullisen analyysin toteutin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni tulokset osoittivat lapsen saaneiden jälkihuollon nuorten yleisimmän sijoitussyyn olleen lapsen/nuoren koulunkäyntiin liittyvät ongelmat. Lähes kaikki lapsen saaneista jälkihuollon nuorista oli sijoitettu lastensuojelulaitokseen ja reilu puolet nuorista oli sijoitettu teini-ikäisenä eli 13–17-vuotiaana. Logistisen regressioanalyysin mukaan nuoren sukupuoli näyttäytyi tilastollisesti merkitsevänä lapsen saamista selittävänä tekijänä, sillä jälkihuollon piirissä olevat naiset saavat lapsen yli 1,5 kertaa todennäköisemmin kuin jälkihuollon piirissä olevat miehet. Jälkihuollon piirissä olevan vanhemman sisäisiä resilienssiä vahvistavia tekijöitä olivat nuoren vanhemmuutta vahvistavat luonteenpiirteet, aito kyky pyytää ja ottaa vastaan hänelle tarjottua apua sekä positiivinen suhtautuminen omaan lapseen sekä muihin läheisiin. Ulkoiset voimavaroja lisäävät tekijät muodostuivat jälkihuollon nuoren läheis- ja ammattiverkostoista. Lapsen saaneet jälkihuollon nuoret näyttäytyivät työntekijöiden kertomuksissa kykenevinä, vastuullisina ja onnistuneina nuorina. Tulevaisuudessa on tärkeää tutkia lapsen saaneiden jälkihuollon nuorten omia subjektiivisia kokemuksia sukupuolierityisyys ja resilienssin näkökulma huomioon ottaen.
Now showing items 1-7 of 7