Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "järjestöt"

Sort by: Order: Results:

  • Lamminmäki, Sara Maria (2011)
    Tutkielma käsittelee Sjögrenin syndroomaa sairastavien yhdistystoiminnan muotoutumista. Yhdistystoimintaan ryhtymiseen liittyen tarkastellaan kollektiivisen identiteetin rakentumista, yhdistyksen käytännön toiminta-arkea ja suhdetta asiantuntijoihin. Teoreettisena taustana yhdistystoiminnan järjestymisen tarkastelulle toimivat terveyssosiologiset ja sosiaalisten liikkeiden tutkimuksen erittelyt oma-apuryhmien, yhdistysten ja sosiaalisten liikkeiden syntymisen reunaehdoista. Tutkielman aineistoja ovat sairastajien kirjoittamat elämäkerrat, yhdistystoimijoiden haastattelut sekä potilasyhdistyksen jäsenlehden vuosikerrat 2006 - 2009 ja yhdistysdokumentit. Aineistot on eritelty teorialähtöisesti identiteetin, toiminta-arjen ja poliittisen kenttien avulla. Sosiaalisten liikkeiden teorian mukaan (della Porta & Diani 2006) liikkeen syntyyn kuuluu keskeisenä konfliktin elementti, jossa sosiaalinen liike syntyy yhteiskunnallisten ryhmien välisestä epätasa-arvotilanteesta. Mallin mukaan epätasa-arvoisessa asemassa olevien ryhmien jäsenten on löydettävä toisensa, tunnistettava yhteinen ongelmansa ja muotoiltava siihen vastaukset. Tutkielmassa osoitetaan, että potilasyhdistykset ja potilasliike hallinnoi ja ohjaa konfliktia käytännön toimintansa ja jäsenetunsa nimissä. Yhdistysten suhteet asiantuntijoihin takaavat yhdistystoiminnan mielekkyyden, tiedon välittämisen tehokkuuden sekä parantavat sosiaalisen liikkeen mahdollisuuksia vaikuttaa sairastajien asemaan.
  • Pétas, Veera (2018)
    Tutkielma käsittelee suomalaisia järjestöjä ja kokeilemalla kehittämistä. Järjestöjen suhdetta kokeilemalla kehittämiseen tarkastellaan Aalto-yliopisto toteuttaman Kokeilemalla ja kokemalla kehittäminen –hankkeen kautta. Hanke toteutettiin vuosien 2015-2017 aikana. Hankkeen tavoitteena oli luoda kokeilemisesta ja kokemalla kehittämisestä osa järjestöjen jokapäiväistä toimintaa ja kehittämistä. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miksi järjestöt kokivat tarvetta ottaa käyttöön kokeilemalla kehittämisen menetelmä. Tähän liittyy kysymyksiä siitä, miten järjestöjen toimintaympäristö on muuttunut, miten järjestöjen toiminnan merkitys on muuttunut sekä miten innovatiivisuuteen liittyviä arvoja liitetään yhteen järjestöjen perinteisten arvojen kanssa. Tutkielman aineisto koostuu viiden järjestön työntekijöiden haastatteluista, hankkeen tarjoamasta kokeilemalla ja kokemalla kehittämisen kurssin havainnoinnista sekä vierailuista järjestöjen toimistoilla. Haastatteluissa on mukana viisi ryhmähaastattelua ja kuusi yksilöhaastattelua. Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen niistä tehtiin sisällönanalyysi. Sisällönanalyysin kautta esille nousivat seuraavat teemat: rahoitushakemukset ja järjestöjen välinen kilpailuasetelma, aktiivisuus ja innovatiivisuus työnteossa sekä kokeilukulttuurin ja järjestömaailman väliset arvoerot. Tutkielmassa todetaan, että keskustelu kokeilukulttuurista tuo esille, kuinka luovuuden ja innovatiivisuuden diskurssi on sulautunut osaksi haastateltavien puhetta ja sanastoa. Kysymykset toimintaympäristön muutoksesta, järjestötoiminnan merkityksen muutoksesta ja innovaatioihin liitettävistä arvoista paljastavat, miten puhe innovaatioista ja kokeiluista ovat siirtymässä teknisestä tuotekehityksestä ja yritysmaailmasta kohti palveluiden tuottamista ja järjestöjen maailmaa. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että järjestöt ovat kokeilukulttuurin omaksuminen kautta liikkumassa kohti yritysmäistä toimintaa. Puhe innovaatiosta ja kokeilukulttuurin omaksuminen järjestötyössä kuvastavat laajempaa muutosta järjestöjen arvoissa. Kokeilemalla kehittämisen menetelmän käyttöönotto kuvastaa muutosta, jossa kolmannen sektorin organisaatioista kehittyy yhä enemmän sosiaalisten palvelujen tarjoajia, jotka työllistävät palkallisia asiantuntijoita. Uusi menetelmä kuvaa myös työtaitojen muutosta ja nykyisessä ympäristössä kuljetaan kohti yrittäjämäistä asennetta järjestöjen parissa. Kokeilemalla kehittäminen edustaa siis strategisten innovaatioiden yleistymistä, mikä kertoo tapahtuvasta kulttuurisesta muutoksesta kolmannen sektorin organisaatioissa.
  • Johansson, Marianne (2012)
    Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää minkälaisia resursseja ja voimavaroja järjestön kaltaisessa sosiaalisessa yhteisössä liikkuu ja millä tavalla ne välittyvät yhteisön sisällä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen pääoma ja siihen kytkeytyvät luottamus sekä verkostot. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sosiaalisia verkostoja sekä näiden verkostojen kautta muodostuvia resursseja. Tutkimuksessa havainnollistetaan verkostokyselyn avulla kerhon sosiaalista rakennetta ja neuvojen saantia. Tutkimuksen kohteena on vuonna 1928 perustettu Pääkaupungin Osuustoimintamiesten Kerho, joka on vastuunalaisissa tehtävissä toimiville toimihenkilöille tarkoitettu kerho. Se on yhdistänyt E-liikkeen eri yritykset ja tarjonnut mahdollisuuden sekä itsensä sivistämiseen että kehittämiseen. Kyseessä on kerho, jonka sisäänpääsyä on rajattu monin eri tavoin. Se on ensinnäkin tarkoitettu ainoastaan miehille, ja jäseneksi pyrkivällä tulee olla kaksi suosittelijaa kerhon sisältä. Tällä hetkellä kerhon jäsenkanta on pääosin eläkeläisistä koostuvaa ja myös haastateltavista suurin osa oli haastattelun ajankohtana siirtynyt eläkkeelle. Osahaastateltavista oli kuulunut kerhoon jo yli neljäkymmentä vuotta. Tutkimuksen aineisto muodostuu kymmenestä kerhon jäsenen teemahaastattelusta sekä haastattelujen yhteydessä tehdystä verkostokyselystä. Aineiston analyysin välineenä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Verkostokyselyn tuloksia tarkastelen verkostoanalyysin mallin mukaisesti egokeskeisestä näkökulmasta. Tutkimuksessa selviää, että kerho on toiminut hyvänä sosiaalisen pääoman lähteenä ja erityisesti luottamus ja luottamuksellisten suhteiden muodostuminen ovat mahdollistaneet jäsenten käyttöön monenlaisia resursseja. Kerhon sosiaalinen verkosto on osin sama kuin jäsenten työelämän verkosto, mutta kerhon kautta kontaktinotto vieraanpiinkin työtovereihin on helpottunut. Kerhon kautta saatavien resurssien hyödyllisyys on vaihdellut jäsenten välillä, mutta monille kerho on tarjonnut konkreettista hyötyä esimerkiksi uuden työpaikan ja neuvojen saannin muodossa. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat sosiaalisen pääoman osalta erityisesti James Colemanin (1988), Robert Putnamin (1993) sekä Pierre Bourdieun (1986) tuotannot. Sosiaalisen verkoston käsitettä olen puolestaan tarkastellut Granovetterin (1973) ja Burtin (1992) näkemysten valossa.