Browsing by Subject "jaettu johtajuus"

Tutkielman lähestymistapana on case-tutkimus, jonka kohteena on Espoon kaupunginorkesteri Tapiola Sinfonietta. Orkesterilla ei ole ylikapellimestaria vaan poikkeuksellinen johtamisratkaisu, joka perustuu intendentin ja kahden muusikon muodostamaan johtokolmikkoon. Työssä on lyhyt katsaus orkesterin johtamiseen, jota kirjoitettaessa on etsitty vastaavia kolmikkoratkaisuja maailmalta niitä kuitenkaan löytämättä. Työn tarkennettuna kohteena on johtokolmikon johtajuus siten kuin orkesterin muusikot sen arvottavat. Työssä on myös lyhyesti käsitelty johtamisen tärkeimpiä paradigmoja historian eri vaiheissa. Tutkielman johtajuusteoreettinen lähestymistapa perustuu sosiaalisen identiteetin lähestymistapaan ja siitä johdettuun identiteettijohtajuuden teoriaan. Tämän suhteellisen uuden teorian mukaan identiteettijohtajuus jäsentyy neljään ulottuvuuteen: prototyyppisyys, identiteetin edistävyys, identiteettiyrittäjyys ja identiteettimanageeraus. Teoriaan liittyvä keskeinen lähde on Alexander Haslamin, Stephen Reicherin ja Michael Platowin teos Uusi johtamisen psykologia. Identiteettijohtajuuteen liittyy tutkielman keskeisin tutkimuskysymys: Miten orkesterin jäsenet arvottavat puheessaan identiteettijohtajuuden neljää ulottuvuutta johtokolmikon toiminnassa? Kysymyksenasettelua on täydennetty kahdella muulla tutkimuskysymyksellä, koska kiinnostus on kohdistunut myös kolmikon yhteistoimintaan sekä orkesterin luonteeseen asiantuntijayhteisönä. Yhteistoimintaan liittyvä kysymys on: Miten orkesterin jäsenet arvottavat johtokolmikon yhteistoimintaa puheessaan? Asiantuntijayhteisöön liittyvä kysymys on: Miten orkesterin jäsenet arvottavat puheessaan orkesteria asiantuntijayhteisönä johtamisen kannalta? Tutkimusmenetelmäksi on valittu laadullinen asennetutkimus, joka on kehitetty Suomessa retorisen sosiaalipsykologian pohjalta. Menetelmään liittyvä keskeinen lähde on Kari Mikko Vesalan ja Teemu Rantasen teos Argumentaatio ja tulkinta. Aineisto hankitaan puolistrukturoiduilla virikehaastatteluilla, joissa haastateltavat ottavat kantaa väittämiin, jotka kohdistuvat kiistakysymyksiksi kutsuttuihin asioihin. Väittämiä on tässä tutkielmassa seitsemän, joista neljä kohdistuu identiteettijohtajuuteen, kaksi kolmikon yhteistoimintaan ja yksi asiantuntijayhteisöllisyyteen. Aineisto koostuu yhdeksän muusikon keväällä ja syksyllä 2015 suoritetuista yksilöhaastatteluista. Aineiston analyysivaiheessa kannanotot ja niiden perustelut on ensin luokiteltu. Perusteluluokista on tunnistettu tulkintavaiheessa 26 arvottamista, joita edelleen ryhmittelemällä on muodostettu kuusi perusasennetta. Tutkielman pohdintaosiossa on osoitettu, että tutkimuskysymyksiin on saatu vastaukset. Sisältöä arvioitaessa on esitetty useita työn onnistumista puoltavia näkökohtia kuten tutkimuskysymyksiin saadut vastaukset sekä aineiston riittävyys ja kelvollisuus. Tulokset mahdollistavat myös vertailevan kytkennän orkesterin johtamista käsittelevään kirjallisuuteen aineistosta nousevien diskurssien osalta. Tutkielman sisällöllisistä rajoituksista mainitaan mm. laadulliseen tutkimukseen ja case-tutkimukseen liittyvä yleistettävyyden puute. Aineisto osoittaa myös, että kolmikkomallin hyvyyteen liittyvä suora väittämä olisi saattanut tuoda lisää näkökohtia. Myös menetelmää arvioitaessa on tuotu esille onnistumista puoltavia näkökohtia. Laadullinen asennetutkimus on toiminut hyvin, sillä väittämät ovat tuottaneet runsaasti puhetta analysoitavaksi. Vertailua on myös suoritettu kirjallisuudessa esiteltyihin laadullisiin asennetutkimuksiin. Myös case-tutkimusta on käsitelty tarkemmin tekemällä samalla kytkentöjä kirjallisuudesta löytyviin case-tutkimuksiin. Haastatteluihin liittyvänä rajoituksena todetaan, että on haastateltu vain muusikkoja, vaikka myös toimistohenkilöiden haastattelut olisi voineet tuoda lisää näkökohtia. Työn kontribuutio johtajuustutkimukselle liittyy valtavirrasta poikkeavaan asetelmaan orkesteri–kolmikkojohtajuus, jollaista kontekstia ei työn yhteydessä ole kirjallisuudesta löydetty. Myöskään jaetun johtajuuden asetelmaa identiteettijohtajuus–kolmikkojohtajuus ei ole työn aikana löydetty kirjallisuudesta, vaan ainoastaan yhden johtajan asetelmia. Myös identiteettijohtajuuden tutkiminen laadullisella menetelmällä poikkeaa valtavirrasta. Jatkotutkimuksen mahdollisuuksina ehdotetaan esim. muiden taidelaitosten kuten teattereiden tutkimista laadullisilla menetelmillä, muillakin kuin ladullisella asennetutkimuksella. Erityisesti ehdotetaan narratiivisten menetelmien käyttöä identiteettijohtajuuden, jaetun johtajuuden ja asiantuntijuuden tutkimuksessa, mitä työn suorittaja perustelee omilla haastattelukokemuksillaan muissa konteksteissa.