Browsing by Subject "julkinen sektori"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2023)Vuosina 2020-2022 elettiin historiallista aikaa, jolloin Covid-19 -pandemian aiheuttamat poikkeusolot eristivät suomalaisen kansan kotiinsa. Samalla sairaalat alkoivat täyttymään kovaa vauhtia potilaista, jotka sairastivat Covid-19 -viruksen aiheuttamaa tautia. Pandemian aikana uutisoitiin runsaasti hoitoalan työntekijöiden työuupumuksesta ja rasituksesta, mikä on johtanut ajatukseen alanvaihdosta. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia tekijöitä, jotka johtivat sairaanhoitajia vaihtamaan alaa korona-aikana, ja sitä, mitkä tekijät olisivat edesauttaneet alalle jäämistä. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluilla. Haastatteluissa sairaanhoitajat kuvaavat heidän kokemuksiaan hoitotyöstä julkisella sektorilla. He jakavat kokemuksiaan sekä pandemian aikana että ennen pandemiaa. Tutkimukseen osallistui kahdeksan 28–44 vuotiasta suomalaista sairaanhoitajaa Uudeltamaalta ja Päijät-Hämeestä. Analyysissä teoreettisena viitekehyksenä toimii ammatillisen toimijuuden käsite, jota on sovellettu erityisesti selittämään sairaanhoitajien alanvaihdon ilmiötä teoriaohjavaa sisällön analyysiä hyödyntäen. Ammatillinen toimijuus ilmenee sosiaalisten olosuhteiden kautta, kuten kulttuuristen ja materiaalisten resurssien sekä yksilöiden ammatti-identiteettien ja kompetenssien vuorovaikutuksessa. Ammatillinen toimijuus ilmenee esimerkiksi mahdollisuutena vaikuttaa työnkuvaan ja saada aikaan muutoksia työorganisaatiossa. Analyysi osoitti, että suurimmat syyt hoitoalan jättämiseen olivat puutteelliset työolot, hoitotyön vaativuus, huono johtajuus, puutteellinen palkitseminen ja arvostuksen puute. Tutkimuksen mukaan alalla pysymiseen vaikuttavat tekijät osoittautuivat olevan riittävä palkitseminen hoitotyön vaativuuden tasoon, vaikuttaminen työnkuvaan, riittävä sairaanhoitajamitoitus, johtamisen ja työolojen parantaminen. Tulosten perusteella pandemia ei osoittautunut syyksi vaihtaa alaa, vaan se madalsi kynnystä alanvaihdon päätökseen, sillä tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat olivat päättäneet jo ennen pandemiaa jättävänsä hoitoalan jossain vaiheessa uraa ja pyrkivänsä muihin ammatteihin. Sairaanhoitajien kokemuksia heidän ammatillisen toimijuuden toteutumisesta on tärkeää ymmärtää, jotta sairaanhoitajien haluun jättää hoitoala voitaisiin vaikuttaa.
-
Euroopan sosiaalirahaston hallinto Suomessa ja Ruotsissa 2014-2020 : Kahden maan vertaileva tutkimus (2019)Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli vertailla Suomen ja Ruotsin ESR-hallintoa hierarkian ja verkoston näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy perinteiseen julkishallin-toon, joka usein nähdään hierakiana. Sen rinnalle on noussut johtaminen ja hallinta, governan-ce. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat 1. Miten Ruotsin ja Suomen ESR-hallinto on organisoitu EU:n antamassa kehyksessä? 2. Millä keinoilla Ruotsin ja Suomen hallinto koordinoi ESR-ohjelmaa? Menetelmät Tutkielman menetelmänä on vertailu, jossa hyödynnetään sekä laadullista tekstianalyysia että sovellettua koordinaatiokeinojen analyysikehikkoa. Tulokset ja johtopäätökset Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjelman hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seuranta-komitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huolimatta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteutuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja. Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjel-man hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seu-rantakomitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huoli-matta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteu-tuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja.
-
(2019)Kolmannen sektorin asema sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myllerryksessä on epävarma, ja julkisella sektorilla on vaikeuksia vastata kansalaisten muuttuvaan palveluntarpeeseen. Verkostomainen yhteistyö paikallisella tasolla on yleinen toimintamuoto kuntien ja järjestöjen välillä, ja ratkaisuja palveluiden puutteisiin kehitetään hanketyön avulla. Julkinen ja kolmas sektori ovat toisaalta tehneet yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden kentällä jo 1970-luvulta alkaen, ja sektoreiden välinen suhde on ollut sekä toisiaan hyödyttävä, että jännitteinen. Palveluiden tilaaja-tuottaja-asetelma ja kilpailutus ovat vaikuttaneet yhteistyömuotoihin ja kolmanteen sektoriin kohdistuviin odotuksiin, mutta kumppanuuteen perustuva yhteistyömalli on yleistymässä. Tutkielmassa selvitetään, miten yhteistyö rakentuu julkisen ja kolmannen sektorin välille sosiaalialan hanketyössä. Tutkielma on toimeksianto Helsingin kaupungin ja Pienperheyhdistys ry:n yhteistyöhankkeeseen ”Vapaaehtoinen lapsen tukena – eroauttamista julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä”. Hankkeessa vapaaehtoiset tukihenkilöt solmivat tukisuhteen eroperheen lapseen, minkä tarkoituksena on lisätä lapsen hyvinvointia vaikeassa elämäntilanteessa. Hanke toteutetaan vuosina 2017-2019, ja toiminnasta vastaavat hankekoordinaattori ja ohjausryhmä. Tutkielman tutkimuskysymyksinä ovat: 1. Mitkä tekijät ovat edistäneet Helsingin kaupungin ja Pienperheyhdistyksen yhteistyötä tässä hankkeessa? 2. Mitkä tekijät ovat olleet yhteistyön estäjinä hankkeessa? 3. Minkälaisia ennakoimattomia asioita hankkeen aikana ilmeni ja miten niihin reagoitiin? Tutkielman menetelmä on laadullinen arviointitutkimus ja aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Arviointi suoritettiin hankkeen ollessa käynnissä, ja prosessivaiheen arviointitutkimuksen mukaisesti tutkielma keskittyy hankkeen sisäiseen kehittämiseen, eikä hanketoiminnan tuloksiin. Tutkielmassa haastateltiin kuutta hankkeen ohjausryhmän jäsentä Helsingin kaupungilta ja Pienperheyhdistykseltä loka-marraskuussa 2018. Aineiston analyysimenetelmä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Analyysin perusteella hankeyhteistyötä edistävät kumppanuusmallin työkäytänteet sekä yhteistyötä kannattavat asenteet. Lisäksi hankekoordinaattorin rooli tiedon välittäjänä ja hankkeen vastuuhenkilönä on olennainen työntekijäresurssi yhteistyön toimivuuden kannalta. Yhteistyötä estävät heikko kommunikaatio, eriävät näkemykset toiminnasta ja käytännölliset haasteet. Ennakoimattomat tekijät liittyivät tiedonkulkuun ja aikaresursseihin, mihin reagoitiin muuttamalla toimintatapoja. Hankkeen osapuolet kokevat yhteistyön molempia hyödyttävinä, sekä yhteistä tavoitetta edistävänä. Yhteistyötä kannattava suhtautuminen sekä kolmannen että julkisen sektorin puolella kertoo luottamuksesta kumppaniin ja yhteistyön merkityksellisyydestä koko yhteiskunnan näkökulmasta. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että sosiaali- ja terveyspalveluita kehitetään kansalaisten etu edellä tasavertaisen yhteistyön keinoin.
-
(2013)Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan viiden eri ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmien avulla New Public Management (NPM) ja Post New Public Management (post-NPM) –ilmiöiden esiintymistä ministeriöissä ja niiden hallinnonaloilla. Tutkielman tarkoituksena on pyrkiä selvittämään, voidaanko ajanjaksojen välillä sanoa tapahtuneen muutosta kohti jompaakumpaa ilmiötä. Julkisen hallinnon johtamiskulttuurin oletetaan pohjautuvan NPM-ajattelun tuomaan muutokseen julkisen sektorin toiminnassa, jonka seurauksena julkinen sektori on omaksunut yksityisen sektorin johtamisoppeja, muuttaen johtamiskulttuuria enenevästi tulosorientoituneeksi. Tutkielmassa omaksutun perusolettamuksen mukaisesti NPM-ajattelu on muokannut julkista sektoria yritysmaailman oppien mukaisesti, jonka seurauksena hallinnon johtamisen suunnittelun asiakirjoista tulisi käydä ilmi NPM-ajattelun vaikutus, etenkin toiminnan tuloksellisuuteen viittaavien käytäntöjen muodossa. Tutkimuksen aineistona ovat viiden ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmat kahdelta eri ajanjaksolta. Jotta tutkielmaa varten muodostettuihin tutkimuskysymyksiin liittyvistä ilmiöistä saataisiin mahdollisimman monipuolista tietoa, päädyttiin kvalitatiiviseen tutkimukseen. Tutkielman aineiston käsittely ja analyysi toteutetaan kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksellisissa valinnoissa on päädytty luomaan kolme kategoriaa, joiden piirteitä pyritään havaitsemaan tutkielman aineistosta. NPM-ilmiö, toiminnan tuloksellisuuden arvioimiseen viittaavat menetelmät sekä post-NPM-ilmiö edustavat kolmea kategoriaa, joiden määritelmien avulla aineisto on pilkottu laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Käytetty menetelmä viittaa teorialähtöiseen analyysimenetelmään, mutta tutkielman toteutuksessa on pyritty tuomaan myös esille teoriasidonnaisen lähestymistavan piirteitä haastamalla käytetyn teoriakentän ennakkoasetelmia. Tutkimustuloksista käy ilmi NPM-ilmiöiden etabloituminen Suomen julkisen hallinnon johtamiskulttuurissa. NPM-ilmiöiden osalta tutkimustuloksina voidaan esittää ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmien rakenteiden ja sisällön yhdenmukaistuminen tutkielmassa määriteltyjen ajankohtien välillä, sekä uudemmissa toiminta- ja taloussuunnitelmissa esiintyvä kilpailukyvyn kasvuun painottuva ilmiö. Post-NPM-ilmiöiden parista selkeimmin tunnistettavissa ovat viittaukset hallintorajat ylittävän yhteistyön voimakkaaseen kasvutarpeeseen sekä kansainvälistymiseen. Post-NPM-ilmiöiden havaitseminen ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmista oli odotetusti haastavaa. Tulokset tukivat tutkimuskysymysten yhteydessä esitettyjä oletuksia NPM- ja post-NPM-ilmiöiden esiintymisestä ministeriöiden tulevaisuuden suunnittelua käsittelevissä asiakirjoissa. Tutkimustuloksissa painotettu yhteistyö sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla kuvastavat ministeriöiden ja niiden hallinnonalojen kohtaamaa muutosta, jonka alkuperä on organisaatioiden rajojen ulkopuolella. NPM- ja post-NPM-ilmiöt eivät ole toisiaan poissulkevia, joten molempien suuntausten olemassa oloa ja kehittymistä odotettiin esiintyvän ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmissa.
-
(2018)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia mielikuvia elinkeinoelämän edustajien julkaisuissa luodaan Suomen julkisesta sektorista ja sen toimijoista. Tutkimuksessa selvitetään, miten kriisiaikana ulkoryhmän määrittely ja kuvaukset kyseisestä ryhmästä voivat kärjistyä saaden vahvan negatiivisia sävyjä. Tutkimuksen teoreettinen tausta koostuu sosiaalisen identiteetin teorian (Tajfel, 1972; Tajfel & Turner, 1979) tavasta käsittää ryhmien välisten suhteiden muodostumista ja lainalaisuuksia. Sosiaalisen identiteetin teorian tapaa käsitellä ryhmien välisiä suhteita yhdistetään dehumanisaatio-käsitteen ja Toiseus-käsitteen teorioihin, jotta voitaisiin luoda syvempi käsitys mielikuvien emotionaalisista sävyistä. Dehumanisaatio-käsitettä käydään läpi Haslamin (2006) määritteiden mukaan. Toiseus teoria avataan Simone de Beauvoirin (1949/81) ja Edward Saidin (1978) historiallisten töiden myötä. Toiseus-käsitteen moderneja sovelluksia käydään läpi usean eri teoreetikon ja tutkimuksen valossa (mm. Boesch, 2007; de Buitrago, 2012; Chauhan & Foster, 2014; Gilles ym., 2013; Jensen, 2011; Joffe, 1996, 1999; Petersoo, 2007; Seidman, 2013; Tekin, 2010). Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta kolmen eri elinkeinoelämän etujärjestön (EK, EVA ja ETLA) julkaisusta. Näille julkaisuille suoritettiin laadullinen sisällönanalyysi. Sisällönanalyysissä julkaisuista löytyi yhteensä 528 yksikköä, jotka jakautuvat kolmeen pääluokkaan ja yhteensä 15 alaluokkaan. Laadullinen sisällönanalyysi tehtiin Margrit Schreierin (2012) ohjeita seuraten. Tutkimuksen tulokset kertovat, miten elinkeinoelämän julkaisuissa kuvataan julkinen sektori ja sen toimijat uhkana ja syyllisinä Suomen talouden ahdinkoon. Kuvaukset talouden parantamistoimista kohdistuvat julkisen sektorin muuttamiseen ja yksityisen sektorin toimijoilla kuvataan olevan vastaukset siihen, miten talouteen liittyvissä asioissa tulisi toimia. Julkaisuissa korostuu kuvaukset julkisesta sektorista ja sen toimijoista liian suurina ja toiminnassaan kestämättöminä, itsekkäinä oman edun suojelijoina, jotka myös uhkaavat sekä kansalaisten, että yritysten hyvinvointia. Julkinen sektori ja sen toimijat kuvataan syyllisiksi talouden ahdinkoon, koska he ovat toimissaan tuhlailevia, itsekkäitä, epäpäteviä ja vanhanaikaisia. Jotta Suomen talous pystyttäisiin pelastamaan, julkaisuissa ehdotetaan puututtavan juuri näihin julkiseen sektoriin ja sen toimijoihin liittyviin seikkoihin, jotka kuvataan ongelmallisia. Julkinen sektori määritellään julkaisuissa suppeasti, yliyleistävästi ja epätäydellisesti. Kuvaukset julkisesta sektorista ja sen toimijoista ovat vahvan negatiivisia ja Toiseuttavia. Tulokset osoittavat, miten kriisinaikana ryhmien väliset suhteet ja kuvaukset ulkoryhmistä saattavat kärjistyä tavoilla, joilla voi olla vaikutuksia ryhmien todellisiin asemiin yhteiskunnassa. Tulosten valossa voi myös todeta sosiaalisen identiteetin teorian ja Toiseus-käsitteen yhdistämisen olevan hedelmällinen lähestymistapa tutkimukselle.
-
(2018)This study provides an analysis on the role of communications in enhancing tax compliance from building an overall view of OECD’s Forum of Tax Administration’s member countries’ tax administrations’ perceptions about communications’ role on improving tax compliance. Prior to this study, there was no comprehensive view about the state of communications in the aforementioned countries. This study examines the perceptions of tax administration communications departments on whether tax compliance can be improved by means of communication. In the recent tax-related theories, there are two ways of encouraging the payment of taxes: coercive power and trust. According to theories, trust can be increased by the transparency that modern government communication is nowadays very much aimed towards. The tax communication units of OECD’s Forum of Tax Administrations' member countries' tax administrations were viewed in regards of organisational factors, communication practices and strategic approaches. This study has been carried out as a quantitative observational study targeting the members of the aforementioned network. An online survey was used to collect the data and was sent to the member countries in 2017 and 2018. This way it was possible to gain further insight with the year-by-year comparison. In addition, the data obtained through the survey was compared to other materials such as the OECD's Tax Administration Series. Key concepts and theories are related to tax compliance, government communication as well as transparency and trust. One of the key findings of the study is that the size of the tax administrations does not have impact on communications departments’ perceptions or activities on enhancing tax compliance with communications. Seems that tax administrations have not been able to leverage the economics of scale communications-wise. All of the tax administrations perceived their communications to be successful despite the variance in their actual performance within strategic goals, usage of different media channels or monitoring their performance. However, tax administrations’ attitudes towards transparency have moved in a positive direction within one year. According to the results, communication measurements are underutilised, as they could be reflected more with the goals and directions of communication strategies. The link between strategic objectives and practice is broken, despite the fact that tax administrations use a wide range of different service channels, marketing communicational tools as well as social networks when communicating towards tax payers and stakeholders. With this in mind, it can be said that on a general level, tax administrations are well prepared for the challenges of the new information age and its pressures for more transparency, but do not necessarily have the optimal organisational setting for it yet.
-
(2013)Kolmannen sektorin, ja tarkemmin uskonnollistaustaisten organisaatioiden sairaanhoitotoiminnan juuret ulottuvat Tansaniassa jo siirtomaavallan ajalle, jolloin modernit terveydenhuoltopalvelut tuotiin maaseudulle osana kristillistä lähetystyötä. Vaikka itsenäistymisen jälkeen perusterveydenhuoltoa siirrettiin julkisen sektorin vastuulle, uskonnollistaustaisiin organisaatioihin luokiteltavien toimijoiden merkitys terveydenhuollossa on edelleen suuri. Kustannusten nousu ja pitkällä aikavälillä tapahtunut ulkomaisen rahoituksen supistuminen on kuitenkin heikentänyt viime vuosikymmenien aikana toimijoden mahdollisuuksia rahoittaa ja ylläpitää terveydenhuollon palveluita. Julkishallinnon uudistaminen ja 1990-luvulla toteutetut terveydenhuollon reformit ovat luoneet pohjaa julkisen ja kolmannen sektorin välisen yhteistyön vahvistamiselle, samaan aikaan, kun rajanveto julkisen ja kolmannen sektorin välillä on hämärtymässä. Tutkimuksessa tarkastellaan julkisen vallan ja uskonnollistaustaisten organisaatioiden välisten suhteiden kehitystä ja kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä tansanialaisen terveydenhuollon kontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään Tansanian evankelisluterilaisen kirkon sairaalassa toteutetun tapaustutkimuksen sekä tapauksen kontekstin kautta, minkälaisena kirkon ja laajemmin uskonnollistaustaisten organisaatioiden toimintamahdollisuudet näyttäytyvät muuttuneessa toimintaympäristössä, ja missä määrin kumppanuudet yhteistyön muotona toteutuvat tänä päivänä toimijoiden välisessä yhteistyössä. Aineisto on kerätty haastattelu- ja dokumenttianalyysin menetelmin. Tutkimusasetelmani rakentuu kolmannen sektorin tutkimuksen lisäksi organisaatioteorioiden varaan, jotka selittävät organisaatioiden välisissä suhteissa tapahtuneita muutoksia niiden ympäristötekijöiden kautta. Yhteistyön toteutumista tarkastellaan yhteistyön organisoinnin kenttänä, mihin myös kumppanuus yhteistyön muotona voidaan sijoittaa. Tutkimuksen perusteella on löydettävissä sekä poliittisessa ilmapiirissä että resurssien jakautumisessa tapahtuneita muutoksia. Vaikka poliittisen ilmapiirin avautuminen ja uskonnollistaustaisten järjestöjen pitkät perinteet tarjoavat hyvät lähtökohdat kumppanuuksien edistämiseen, käytännön tasolla toimeenpanoa estää resurssien niukkuudesta johtuvat intressiristiriidat sekä epäluottamus päivittäisessä yhteistyössä koettujen pettymysten seurauksena. Uskonnollistaustaisten organisaatioiden näkökulmasta tiivistynyt yhteistyö voi jatkossa toisaalta vahvistaa sairaanhoitotyön edellytyksiä turvaamalla toiminnan kannalta oleelliset taloudelliset resurssit ja sitä kautta palveluiden jatkuvuus. Toisaalta taas julkisen sektorin hallitseva asema keskeisten resurssien kontrolloinnissa saattaa johtaa uskonnollistaustaisten organisaatioiden neuvotteluaseman heikentymiseen; yhteistyön hallintatavoissa onkin löydettävissä piirteitä kontrollisuhteen vahvistumisesta sekä julkisen hallinnon tuomisesta takaisin politiikan keskiöön.
Now showing items 1-7 of 7