Browsing by Subject "julkinen talous"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2013)William Niskanen framförde år 1971 teorin om den budgetmaximerande byråkraten. I uppsatsen undersöker jag huvuvida vi kan tillämpa Niskanens teori i ett modernt sammanhang. Jag testar systematiskt de påståenden om byråkratiskt beteende inom budgetförhandlingarna som teorin framför. Urvalet utgörs av fem ämbetsverk som jag valt enligt sådana kriterier, att de uppfyller Niskanens definition av en statlig byråkrati. Som metod använder jag såväl intervju av personer med arbetserfarenhet från statsförvaltningen som statistisk analys. I den statistiska undersökningen studerade jag hur ämbetsverkens budgetförslag har förändrat längs med dess handläggning, ända tills en anslagssumma godkänts i statsbudgeten. Det huvudsakliga materialet utgjordes av ämbetsverkens och ministerierna budgetförslag, regeringens budgetproposition samt statsbudgeten. Som resultat av intervju-undersökningen fick jag, att intervjuobjekten i regel inte tyckte att teorin på ett pålitligt sätt beskriver verkligheten idag. Fastän de höll med om flera av de observationer som Niskanen gjort, så anser de att tolkningarna för de bakomliggande orsakerna allmänt taget inte stämmer. Den allmänna åsikten var också, att budgetprocesse idag är till den graden öppen, att den inte tillåter budgetmaximering från ämbetsverkets sida. Också det spridda inflytandet inom processen garanterar, att ingen enskild person kan forma resultat i en betydlig grad. Resultatet är, att summan av de kontrollmekanismer som tillämpas, garanterar objektiviteten inom budgetprocessen. I den statistiska analysen fann jag vissa stöd för Niskanens antaganden, t.ex. det, att storleken för ämbetsverkens budgetförslag tenderar att stiga år för år. Ämbetsverken har också en tendens av föreslå en större budgetsumma än storleken av förra årets anslag. Niskanens antaganden om ministeriets passiviet och riksdagens aktivitet fann jag ändå inga belägg för.
-
(2022)Tämä tutkielma tarkastelee Suomen julkista velkaa ja sen takaisinmaksuun liittyviä moraalikäsityksiä Helsingin Sanomien verkkokeskustelupalstalla. Tutkielma lähestyy aihetta talous- ja moraaliantropologisesta tutkimustraditiosta ja nojautuu David Graeberin kriittiseen näkökulmaan, joka kyseenalaistaa rahavelan takaisinmaksuun liitetyn moraalisen ulottuvuuden. Graeberin mukaan velassa ei ole todellisuudessa mitään tekemistä moraalin kanssa, vaan moraalikäsitykset ovat ujuttautuneet osaksi velkakäsitystä uskonnon ja laskennallisen kielen seurauksena. Tutkielma havainnoi minkälaisia moraalikäsityksiä verkkokeskustelijat liittävät Suomen julkiseen velkaan ja sen takaisinmaksuun, sekä minkälaisia ulottuvuuksia velkapuheesta voi havainnoida. Tutkielman aineisto on kerätty Helsingin Sanomien verkkokeskustelupalstalta. Helsingin Sanomien verkkoartikkeleiden yhteydessä lukijoiden on mahdollista kommentoida artikkeleiden sisältöä ja keskustella aiheesta. Aineisto on rajattu verkkoartikkeleihin ja verkkokeskusteluun, jotka käsittelevät Suomen julkista velkaa. Tutkielman aineistoa on analysoitu kriittisen diskurssianalyysin avulla, joka on yksi diskurssitutkimuksen tyyppi. Metodin avulla on mahdollista havaita valtaan ja epätasa-arvoon liittyviä rakenteita. Tutkielma liittää yhden paikallisen verkkoyhteisön käsitykset osaksi laajempaa historiallista kehityskulkua ja yhteiskunnallista muutosta, sillä velkaan liitetyt käsitykset ovat muotoutuneet tietyssä ajassa ja paikassa. Globaali markkinatalous on levittänyt velkaan liittyviä, vallitsevia käsityksiä maailmanlaajuisesti, jolloin vain tietyillä käsityksillä on merkitystä. Tutkielma esittää, että vaatimus Suomen julkisen talouden velkojen takaisinmaksusta nojaa vallitsevaan hegemoniseen diskurssiin, jota uusinnetaan verkkokeskusteluissa. Hegemoninen diskurssi on kuitenkin avoin muutokselle, jota myös haastetaan ja horjutetaan kilpailevien ideologioiden kautta. Hegemonisen diskurssin haastaminen paljastaa moraalisen romahduksen, joka liittyy Suomen julkisen velan kasvuun globaalin koronapandemian seurauksena. Tutkielmassa todetaan, että velka ei ole ”hyvä” tai ”paha, vaan aineiston perusteella velka näyttäytyy ambivalenttina. Velkaan liitetyt merkitykset kytkeytyvät kolmeen ulottuvuuteen, jotka vastaavat kysymyksiin siitä, miten velka maksetaan takaisin (tuottavuus), milloin velka maksetaan takaisin (ajallisuus) ja mitä tapahtuu, jos velkaa ei makseta takaisin (suvereniteetti). Ulottuvuudet ilmentävät verkkokeskustelussa havaittavaa implisiittistä ja eksplisiittistä moraalikäsitystä siitä, että velka on aina maksettava takaisin. Tutkielma argumentoi, että velkaan liittyvät merkitykset ovat verkkokeskusteluissa keskustelijoiden jatkuvan neuvottelun kohteena. Luonnollisena pidettyä velan takaisinmaksun hegemonista diskurssia ja sen taustalla häilyvää uusliberalistista ideologiaa tehdään näkyväksi ja haastetaan kilpailevien ideologioiden kautta. Velan takaisinmaksu määrittää niin kansainvälisillä markkinoilla kuin verkkokeskustelupalstalla valtioiden ja näiden kansalaisten moraalisuutta ja moraalittomuutta, vaikka velalla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä moraalin kanssa.
Now showing items 1-2 of 2